Sisaruksen syntymä
Hei!
Miten teidän muiden 3-vuotiaat ovat reagoineet sisaruksen syntymään?
Meillä on 3-vuotias tyttö ja vajaa kahden kuukauden ikäinen vauva. 3-vuotias suhtautuu vauvaan valtavan ihanasti, hoivaa ja hellii ja puhuu nätisti. Sen sijaan monet asiat ovat jo raskausaikana vaikeutuneet. Tyttö ei enää syö lainkaan itse, ei edes yritä pukea tms... Johtunee jollain tavalla vauvasta, onhan kyseessä iso elämänmuutos.
Mitenköhän kauan tuollainen vaihe kestää? Miten muut olette suhtautuneet. me nyt olemme vain pukeneet ja syöttäneet, kun ei jatkuvasti jaksa näistä asioista riidellä. Olemme myös yrittäneet ymmärtäväisesti ajatella, että menee aikanaan ohi. On vain kieltämättä vauvan hoidon lisäksi aika raskasta. neiti osaa kyllä syödä; syö kaikki herkut hienosti itse. olemme koittaneet olla syöttämättäkin, mutta sitten neiti ei vain syö. ja jokainen tietää, millaista on nälkäisen lapsen kanssa esimerkiksi puistossa.
Olisin kiitollinen kokemuksistanne.
Meidän esikoinen oli 2 v 6 kk kun kuopus syntyi. Neiti on ollut myös tosi ihana isosisko joka halailee ja leikkii veljensä kanssa, mutta tosiaan itse hakee välillä sitä huomiota heittäytymällä itsekin vauvaksi.
Meillä on siis koettu pissavahingot, tuttipullosta juominen (osin myös naapurin samanikäisen tytön pullottelun takia), pukemisen unohtaminen ja tietysti muutama mustasukkaisuuskohtaus.
Nyt kun vauva on viiden kuukauden ikäinen alkaa jo tuntua että isosiskollakin alkaa tulla paluu normaaliin. Pukeminen on alkanut sujua (pukee jo kaikki vaatteet itse) eikä enää ole mustasukkainen vauvalle.
Tässä vain alkaa näyttää siltä että nyt on sitten sen 3-vuotiaan uhmaiän aika, muutama raivokohtaus on jo nähty..
Mutta tosiaan neuvona sanoisin että anna huomiota esikoiselle (lue vaikka kirjaa samalla kun imetät) ja ymmärrä myös sitä taantumista, se on vain väliaikaista huomion hakemista.