Olisiko paikalla ketään päiväkodin työntekijää tai muuta asiasta tietävää? Miten toimia lapsen kanssa?

Ainiin ja asumme pk-seudulla, joten päiväkotien tilanne on se mikä on eli isot ryhmät ja työntekijäpulaa. Perhepäivähoitajia tässä suhteellisen lähellä ei ole yhtään (enkä tiedä ottaisiko ne edes kehitysviiveistä lasta). Ap

Voihan olla että lapsesi tulee olemaan aina hyvin muutosherkkä ja eroahdistuksesta kärsivä.

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla että lapsesi tulee olemaan aina hyvin muutosherkkä ja eroahdistuksesta kärsivä.

Totta, luultavasti kyseessä on myös lapsen temperamentti. Mutta toisaalta eroahdistuskausi kyllä menee jossain määrin ohi jossain vaiheessa, ei kukaan teini sentään ole tuollainen mitä aloituksessa kuvasin lapsestani. Mutta siis kaipasin vinkkejä tällaisesta lapsesta päiväkodissa. Ap

Oma lapseni oli arka ja ujo, vahvasti vierastava normaalisti kehittyvä. Jotain aistiherkkyyttä epäilen lievänä olevan. Hän aloitti puolipäiväisenä 3-vuotiaana, oli jo iso ja ymmärsi hoidossa olon pakolliseksi, eikä lyhyen päivän aikana ehtinyt juuri ikävöimään, tiesi äidin kohta tulevan. 4v aloitti kokopäiväisenä melko ok. Käykää kerhoissa ja kyläilemässä, että lapsi oppisi luottamaan muihinkin aikuisiin. Älä jätä lasta vieraiden kanssa yksin vaan ole mukana ja tukena. Vierastuskin saattaa olla vain ohimenevä tai ainakin lievenevä vaihe.

Eli jos mahdollista, odottaisin sinuna vielä päivähoitoon laittoa ja aloittaisin lyhyillä päivillä. Valitettavasti päiväkodissa ei ole mahdollista sylitellä ja rauhoitella yhtä lasta loputtomiin mutta kyllä sinne jokainen lapsi on enemmin tai myöhemmin tottunut jos pakko on ollut. Perhepäivähoitoa en sinänsä suosittele, sillä varahoitopaikka lomien ja sairaslomien ajaksi olisi vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli arka ja ujo, vahvasti vierastava normaalisti kehittyvä. Jotain aistiherkkyyttä epäilen lievänä olevan. Hän aloitti puolipäiväisenä 3-vuotiaana, oli jo iso ja ymmärsi hoidossa olon pakolliseksi, eikä lyhyen päivän aikana ehtinyt juuri ikävöimään, tiesi äidin kohta tulevan. 4v aloitti kokopäiväisenä melko ok. Käykää kerhoissa ja kyläilemässä, että lapsi oppisi luottamaan muihinkin aikuisiin. Älä jätä lasta vieraiden kanssa yksin vaan ole mukana ja tukena. Vierastuskin saattaa olla vain ohimenevä tai ainakin lievenevä vaihe.

Eli jos mahdollista, odottaisin sinuna vielä päivähoitoon laittoa ja aloittaisin lyhyillä päivillä. Valitettavasti päiväkodissa ei ole mahdollista sylitellä ja rauhoitella yhtä lasta loputtomiin mutta kyllä sinne jokainen lapsi on enemmin tai myöhemmin tottunut jos pakko on ollut. Perhepäivähoitoa en sinänsä suosittele, sillä varahoitopaikka lomien ja sairaslomien ajaksi olisi vieraassa paikassa vieraiden ihmisten kanssa.

Kun palaan töihin niin menen uuteen työpaikkaan (nyt ei ole työpaikkaa), joten en voi olla osa-aikaisena vaan on pakko tehdä täyttä päivää, ja mies on yrittäjä, joka on käytännössä täydet päivät työssään kiinni. Eli kun lapsi menee päiväkotiin, niin joutuu ikävä kyllä olemaan siellä täydet päivät :( . 

Mutta sinä siis odotit 3:n vuoden ikään saakka ja silloinkin vasta osapäiväisesti. Hmm. Olen kotona siihen saakka, jos on pakko, lapsen hyvinvointi on tärkein. Ap

Yleensä me rauhoitellaan lapsen äitiä enemmän kuin lasta. 

Siitä vain ovesta sisään ja todennäköisesti rakentelee palikoilla jo minuutin kuluttua. Nämä hysteeriset mammat vaikeuttavat vain meidän töitä. 

Jos joku ei usko, että isissä ja äideissä on eroa, niin sanonpan 30 vuoden kokemuksella, että yhtään vinkujaa en ole miehissä nähnyt.  Isät jättävät lapsen aivan asiallisesti riisumisen jälkeen ja sanovat hei, hei. 

Sen sijaan nämä äidit jumittavat kuin terva villasukissa ja vilkuttelevat sataan kertaa ikkunnoissa. Siinä sitten pitää huolehtia, että piltti varmasti on ikkunassa, vaikka olisi jo ihan omissa puuhissaan. 

No ei kuulu vielä tuonikäinen päiväkotiin. Syksyllä 2021 sitten.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä me rauhoitellaan lapsen äitiä enemmän kuin lasta. 

Siitä vain ovesta sisään ja todennäköisesti rakentelee palikoilla jo minuutin kuluttua. Nämä hysteeriset mammat vaikeuttavat vain meidän töitä. 

Jos joku ei usko, että isissä ja äideissä on eroa, niin sanonpan 30 vuoden kokemuksella, että yhtään vinkujaa en ole miehissä nähnyt.  Isät jättävät lapsen aivan asiallisesti riisumisen jälkeen ja sanovat hei, hei. 

Sen sijaan nämä äidit jumittavat kuin terva villasukissa ja vilkuttelevat sataan kertaa ikkunnoissa. Siinä sitten pitää huolehtia, että piltti varmasti on ikkunassa, vaikka olisi jo ihan omissa puuhissaan. 

Olipa ikävä sävy viestissäsi, toivottavasti et oikeasti ole päiväkodin työntekijä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensä me rauhoitellaan lapsen äitiä enemmän kuin lasta. 

Siitä vain ovesta sisään ja todennäköisesti rakentelee palikoilla jo minuutin kuluttua. Nämä hysteeriset mammat vaikeuttavat vain meidän töitä. 

Jos joku ei usko, että isissä ja äideissä on eroa, niin sanonpan 30 vuoden kokemuksella, että yhtään vinkujaa en ole miehissä nähnyt.  Isät jättävät lapsen aivan asiallisesti riisumisen jälkeen ja sanovat hei, hei. 

Sen sijaan nämä äidit jumittavat kuin terva villasukissa ja vilkuttelevat sataan kertaa ikkunnoissa. Siinä sitten pitää huolehtia, että piltti varmasti on ikkunassa, vaikka olisi jo ihan omissa puuhissaan. 

Ap kysyi kehitysviiveestä kärsivästä lapsesta, että miten se kehitysviive huomioidaan päiväkodissa. Ja sinä haukut häntä vinkujaksi. Mutta hienoa! Se varmasti auttoi ap:ta.

Sattuisiko joku tietämään miten nuo puheen ja motoriikan kehitysviivästymät huomioidaan päiväkodissa? Ja miten lähes 2-vuotias, joka ei osaa kävellä eikä syödä eikä puhua, toimii pienten ryhmässä? Kun ei kuitenkaan älyllisesti ole mikään vauva, vaan äly ikäisensä tasolla. Ap

Ite oon lastenhoitaja, ja koittanu työyhteisöltä kysyä että miten menee nää asiat, vastaukseks saan vaan jotaki tyyyliin et "ei sil oo yhtää mitää hätää...." tai "älä syyttele tolleen".

Mä oon et mitä ihmettä, mä haluan AUTTAA ja tietää esim. lakipykälistä yms. jutuista, että mitä tilanteessa KUULUU TEHDÄ, mä en halua hysterisoida taikka leimata ketään yhtään miksikään, vaan kohdata asiat sellaisina kun ne on ja auttaa eteenpäin.

Itse sit oon vaa pyrkiny kattomaan että millanen lapsi on, ja tukemaan keinoilla mitä itse oon keksinyt.

Tutustumisaika ennen hoidon aloittamista on oltava tarpeeksi pitkä, jotta voit kertoa lapsestasi ja hänen kehitysviivästymistä ryhmän henkilökunnalle. Päiväkodit tekevät yhteistyötä lapsen terapeuttien kanssa, joten parhaat kuntouttavat toimintatavat otetaan käyttöön ryhmässä. Hyvin se menee, sitten kun sinusta tuntuu, että lapsesi on valmis! :)

Vierailija kirjoitti:

Tutustumisaika ennen hoidon aloittamista on oltava tarpeeksi pitkä, jotta voit kertoa lapsestasi ja hänen kehitysviivästymistä ryhmän henkilökunnalle. Päiväkodit tekevät yhteistyötä lapsen terapeuttien kanssa, joten parhaat kuntouttavat toimintatavat otetaan käyttöön ryhmässä. Hyvin se menee, sitten kun sinusta tuntuu, että lapsesi on valmis! :)

Otetaanko oikeasti käyttöön? Olen lukenut uutisista, että hlökunta vaihtuu koko ajan, suurin osa on sijaisia ja sijaisia ei usein edes oteta. Miten siinä muka kuntoutetaan jotain yksittäistä lasta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Ite oon lastenhoitaja, ja koittanu työyhteisöltä kysyä että miten menee nää asiat, vastaukseks saan vaan jotaki tyyyliin et "ei sil oo yhtää mitää hätää...." tai "älä syyttele tolleen".

Mä oon et mitä ihmettä, mä haluan AUTTAA ja tietää esim. lakipykälistä yms. jutuista, että mitä tilanteessa KUULUU TEHDÄ, mä en halua hysterisoida taikka leimata ketään yhtään miksikään, vaan kohdata asiat sellaisina kun ne on ja auttaa eteenpäin.

Itse sit oon vaa pyrkiny kattomaan että millanen lapsi on, ja tukemaan keinoilla mitä itse oon keksinyt.

Eikö näistä asioista oikeasti sitten ole mitään linjausta? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon lastenhoitaja, ja koittanu työyhteisöltä kysyä että miten menee nää asiat, vastaukseks saan vaan jotaki tyyyliin et "ei sil oo yhtää mitää hätää...." tai "älä syyttele tolleen".

Mä oon et mitä ihmettä, mä haluan AUTTAA ja tietää esim. lakipykälistä yms. jutuista, että mitä tilanteessa KUULUU TEHDÄ, mä en halua hysterisoida taikka leimata ketään yhtään miksikään, vaan kohdata asiat sellaisina kun ne on ja auttaa eteenpäin.

Itse sit oon vaa pyrkiny kattomaan että millanen lapsi on, ja tukemaan keinoilla mitä itse oon keksinyt.

Eikö näistä asioista oikeasti sitten ole mitään linjausta? Ap

Ammattitaitoisella henkilökunnalla on kyllä keinot toimia lasten kanssa yleisen tuen keinoja käyttäen ja osaavat kääntyä veon (varhaiserityisopettaja) puoleen, kun yleinen tuki ei riitä. Teidän tapauksessanne lapsen kehitysviivästymästä kannattaa kertoa päivähoitohakemuksessa, niin veo tutustuu lapseenne jo ennen hoidon aloittamista ja tekee tuen tarpeen arvion, jonka perusteella lapsi voi saada päiväkotiin avustajan tai ryhmäkoon pienennyksen. Hoidon alettua myös lapsen terapeutit voivat käydä ainakin osan kerroista päiväkodissa ja antaa henkilökunnalle vinkkejä, mitä lapsen kanssa kannattaa harjoitella.

Vierastamiseen taas ei välttämättä auta kuin aika ja runsas määrä toistoja, jolloin lapsi saa varmuuden siitä, että hoitopäivän päätteeksi vanhemmat tulevat hakemaan. Vanhempien valokuvasta, vanhemman tuoksuisesta vaatteesta, tai rakkaasta unikaverista on monelle lapselle turvaa hoitopäivän aikana. Jos alussa ei ole mahdollisuutta lyhyempiin hoitopäiviin, niin mahdollisimman selkeät rutiinit ja päivittäin samanlaisena toistuva aikataulu voi helpottaa hoidon alkua, kun lapsi oppii, että menee esim. aina aamupalalle ja hänet haetaan iltapäiväulkoilun aikana (tai ennen, jos suinkin mahdollista, koska joillekin lapsille on hankalaa käsittää, että aamupäiväulkoilusta lähdetäänkin vielä sisälle, eikä kotiin). Kuvitettu päivärytmi on kai nykyään käytössä jo miltei kaikissa päiväkodeissa, siitä voi lapsi henkilökunnan kanssa katsella päivän kulkua.

Jos mahdollista, aloittakaa päivähoito elokuun alussa. Silloin on ryhmässä vielä vähän lapsia ja on vähän "helpompaa" päiväkodissa. Ja jos menet töihin syyskuussa kokopäiväiseksi, elokuussa ehdottomasti lyhyet päivät,8-12 ja kun vähän jo tottunut niin 8-14/15.

Kyllä tuommoisia teinejäkin on. Eivät pääse kotoa kouluun kun pitää olla äitin luona. Ei voi olla yön yli pois kotoa, hyvä jos muutenkaan. Lastasi en osaa auttaa.

Joku kirjoittikin jo, että lapsen olisi hyvä saada avustaja tai sitten sijoittua pienryhmään. Samaa mieltä. Normi ryhmässä ei mitenkään hoitajien kädet ja sylit riitä. Joukossa on joka tapauksessa aina muutama "hulivili".

Ota asia puheeksi jo kun haet paikkaa. Tapaa varhaiskasvatuksen opettajaa ja varhaiskasvatuksen opettajaa ennen aloittamista. Ja hyvä vinkki oli aloittaa hoito ennen työhön paluuta, jotta lapsi voi saada kevyemmän aloituksen. Jos on hyvä päiväkoti, niin he todellakin ymmärtävät asian.

Hyvässä päiväkodissa osataan huomioida lapsen tarpeita ja siellä on henkilökuntaa joka myös haluaa lapselle hyvää. Keinoja löytyy .

Aikaa voi mennä sopeutumiseen, mutta ajan kanssa kasvattajista tulee lapsellesi tuttuja. Tässä auttaa toistuvuus , eli kun lapsi on siellä jatkuvasti säännöllisesti hän oppii luottamaan muihinkin aikuisiin. Sitten kun aloittaa, tällaiselle lapselle on hyvä että hän on hoidossa säännöllisesti . Jos hoitopäiviä on vähän , hän joutuu jatkuvasti ikään kuin aloittamaan uudestaan. Joillekin lapsille epäsäännöllisyys ja vähemmän tunnit on hyvä , mutta aralle se säännöllisyys on parasta

Tarkoitin siis varhaiskasvatuksen opettajaa ja erityisvarhaiskasvatuksen opettajaa. Ja päiväkodin johtaja ehkä myös hyvä tavata