Olisiko paikalla ketään päiväkodin työntekijää tai muuta asiasta tietävää? Miten toimia lapsen kanssa?

Minun kuopuksen oli erittäin takertuva ikävuodet 1-3. Meni päivähoitoon vähän alle nelivuotiaana, eikä päivähoidossa tai koulussa ole koskaan ollut ongelmia.

Hän on vähäpuheinen ja harkitseva alussa ihmisten kanssa, mutta erittäin hyvä itsetunto ja sosiaalisesti taitava. 

Silloin, kun hänellä on kausi, jolloin ihmisiin tutustuminen on helpompaa. Tätä on mahdoton sanoa näin ulkopuolelta. 

Toki voitte helpottaa päiväkotiin jäämistä esim. sillä , että olette siellä yhdessä tutustumassa mahdollisimman pitkän aikaa ( toki tämäkin on taas joillekin lapsille huono).

Esim. meillä on ollut vanhempia parinkin viikon ajan lapsensa kanssa ja lisäksi me olemme tehneet kotikäynnin perheen luo.

Jos on mahdollista sopia yhdestä omahoitajasta niin tämä helpottaa asiaa. Oliskohan teidän mahdollista saada henkilökohtaista avustajaa?

Meidän lapsi meni vasta vajaa 4-vuotiaana päiväkotiin ja hänellä oli joitain viivästymiä kehityksessä.

Näistä ilmoitin jo hakemuksessa, ja toin asian ilmi kun hakemuksen jälkeen otettiin yhteyttä. Olin myös yhteydessä erityislastentarhanopettajaan joka tuli katsomaan lasta jo ennen hoidon alkua ja ryhmän henkilökunta oli muutenkin tietoinen asiasta jo hyvissä ajoin. Lapselle varattiin myös heti alkuun päiväkodista ns. kahden lapsen paikka.

Jos lapsella on "vain" viivästymiä, niin odottelisin siihen asti että osaa ainakin itse kävellä sujuvasti, toki mielellään myös sanoa muutaman sanan.

Paras neuvoni on, että asioista ottaa hyvissä ajoin selvää ja pitää päiväkodin ajan tasalla lapsen asioissa.

Itse kerron päiväkotiin myös arkisista asioista, jos lapselle on tapahtunut jotain mihin saattaa reagoida hoidossa, ja haluan kuulla myös lapsen päivästä ne negatiivisetkin palautteet, että tiedän mikä tilanne on hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä me rauhoitellaan lapsen äitiä enemmän kuin lasta. 

Siitä vain ovesta sisään ja todennäköisesti rakentelee palikoilla jo minuutin kuluttua. Nämä hysteeriset mammat vaikeuttavat vain meidän töitä. 

Jos joku ei usko, että isissä ja äideissä on eroa, niin sanonpan 30 vuoden kokemuksella, että yhtään vinkujaa en ole miehissä nähnyt.  Isät jättävät lapsen aivan asiallisesti riisumisen jälkeen ja sanovat hei, hei. 

Sen sijaan nämä äidit jumittavat kuin terva villasukissa ja vilkuttelevat sataan kertaa ikkunnoissa. Siinä sitten pitää huolehtia, että piltti varmasti on ikkunassa, vaikka olisi jo ihan omissa puuhissaan. 

Kyllä minä vaan olen. Jopa sellaisen isän joka haki lapsen takaisin jo kerran lähdettyään, ja sanoi ettei sun tarvi jäädä (3v), jos et halua. Tuntuu muutenkin isät vaan pehmenevän vuosi vuodelta... 

Vaikeasti kehitysviiveisen lapsen päivähoito vaatii eityisjärjestelyitä. Lisäresurssit (esim. henkilökohtainen avustaja) eivät järjesty tuosta vain eivätkä ole automaatio. Olisin lapsen asoissa yhteydessä päivähoitotoimistoon ennen hakemuksen tekoa. Liikkeellä kannattaa olla todella ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitin siis varhaiskasvatuksen opettajaa ja erityisvarhaiskasvatuksen opettajaa. Ja päiväkodin johtaja ehkä myös hyvä tavata

Hoitajat kyllä yleensä osaa paremmin vastata käytännön kysymyksiin.

Sanoisin, että lähtökohtaisesti jokaisen alle 3-vuotiaan paikka on kotona. Näin suosittelee myös kuuluisa lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Oletuksena on, että lapsen koti on rakastava ja lapsen tervettä kasvua tukeva. 3-vuotiaaksi asti lapsi ei oikeastaan kaipaa muuta kuin vanhemman syliä ja rakkautta. Kaverisuhteet alkavat kiinnostaa lasta vasta yli 3-vuotiaana. Päiväkoti ei ole mikään onnea ja autuutta tuova keidas. Siellä on usein suuret ryhmät, kova melu ja kiire, eikä syliaikaa yhtä lasta kohden jää paljoa. Mikäli epäilet lapsellasi puheen tai motoriikan kehityksen viivästymää, suosittelen, että otat yhteyttä paikkakuntasi neuvolaan. Sitä kautta saat lähetteen puheterapeutille ja mahdollisesti myös toimintaterapiaan. Musiikki kehittää lapsen kielen kehitystä, koska usein kielenkehitykseen liittyvät häiriöt johtuvat äänne-erottelun vaikeudesta. Laulaessa konsonanttien ja vokaalien kestot ovat pidempiä ja lapsen on helpompi havaita äänne-erot. Jos lapsen puheenkehityksessä on viivettä, kannattaa lapselle laulaa ja lukea paljon. Esimerkiksi muskaria suositellaan usein kielihäiriöisille lapsille juuri tämän vuoksi. Mutta alkuperäiseen kysymykseesi vastaisin, että lasta kannattaa hoitaa 3-vuotiaaksi asti kotona, jos se vain taloudellisesti on mahdollista. Mukavaa joulunaikaa teidän perheelle!