***Heinämammojen viikonloppu***

...arvon Naiset!



Kirjoitin äsken erittäin pitkästi kuulumisia tänne viikonloppupinoon, jonka hetki sitten aloitin, mutta niin vain kävi, että tekstini katosi jonnekin kaukaisuuteen. Onkohan tässä joku suodatin, joka suodattaa liian pitkät tekstit pois? ;)



Oli varsin mielenkiintoista käydä lukemassa perjantaipinoa ja murmelimamman kuulumisia. Kovasti jännäsin sinun puolestasi, että joko pääset sairaalaan ja saat nyytin kainaloosi. Joku kirjoittelikin perjantaipinossa, ettei haluaisi painotietoja merkittävän neuvolakorttiin. Puudutusten kannalta lienee kuitenkin hyvä, että tiedot löytyisivät neuvolakortista, koska terveyskeskusten ja sairaaloiden atk-järjestelmät eivät välttämättä " juttele" keskenään. Ollaankohan jossainpäin Suomea jo niin pitkällä, että järjestelmät juttelevat keskenään? Varmasti joiltain osin...



Jäin tässä muutama päivä sitten äitiyslomalle ja voin kyllä huokaista ja todeta, että jo oli aikakin! Vessassa tulee nykyään käytyä vähintään kerran tai kaksi kertaa yössä ja emättimestä nipistelee edelleen aika ajoin varsinkin kävellessä. Supisteluja minulla ei vielä ole ollut (omasta mielestäni) ja hyvä niin, sillä jostain kumman syystä odotan suurella ehkä osittain pelonsekaisellakin jännityksellä ensimmäisiä supistuksia.



Tänään huomasin, että lapsettomien ystävieni on todella hankalaa yrittää ymmärtää miltä raskaana olevasta tuntuu. Yritän " säästää" lapsettomia ystäviäni liiallisilta raskauskertomuksilta, mutta tokihan sitä tulee kerrottua kuitenkin joitain asioita ja tänään kun kerroin esimerkiksi öisistä vessakäynneistä, sain erittäin pitkiä katseita osakseni. Hmm. Ehkei aina tarvitsisi olla turhan avoin.



Ensi viikosta alkaen saan käydä joka viikko neuvolassa. Kuten aiemmin tänne jo kirjoittelinkin, niin lääkärin vastaanotolla olen käynyt vain kerran ja ultrassakin viimeksi raskausviikolla 10. Meidän olisi pitänyt miehen kanssa käydä tutustumassa sairaalaan, mutta se tutustumiskäynti menee nyt kyllä juhannuksen jälkipuoliskolle.



" Koiraihmiset" : Kuinka perheessänne oleva(t) koira(t) ovat reagoineet vauvaan ja kuinka olette helpottaneet koiran sopeutumista?



pazzepartout rv 35+1

Taitaa tulla aika hieno päivä..huomiseksi lupailtu vieläkin kuumempaa. Siksipä en taidakaan lähteä poikien kanssa Linnanmäelle, en millään jaksa tässä kuumuudessa kävellä siellä kilometrikaupalla ja juosta pojan perässä...Päästän siis isin ja papan siihen hommaan. Vaikka olishan se ihana nähdä toisen riemu ja ilo niissä laitteissa...oli jo viime kesänä ihan innoissaan, vaikka just vasta vuoden täyttänyt=)



Kävin eilen katsomassa kaverin 2 viikkoista tyttövauvaa...voi että, kuinka pieniä ne on. Ja siis niin herkkiä ja hentoisia...sain vähän esimakua siitä, millaista se elämä on taaperon ja pienen vauvan kanssa...huh.. Toinen roikkuu rinnassa kiinni ja toinen kieppuu polvella samaan aikaan....;)



Mulla olo on aika hyvä...ei taida olla synnytys kovin lähellä, vaikka nyt viikonloppuna ajankohta oliskin mitä mainioin, kun on mummu ja pappa tulleet mökiltä taas tänne kaupunkiin. Kohta ne lähtee takaisin ja sitten on se pojan hoitopaikka auki jälleen...

Toisaalta olen tosi onnellinen, että vauva on vielä mahassa kasvamassa ja voimistumassa. Huomennahan hän on vasta virallisesti täysiaikainen!! Mutta olisi silti vielä liian aikaista syntyä,mun mielestä...moni 37 viikkoinen joutuu vielä valohoitoon ja ovat muutenkin vielä heikkoja esim. imemään...siksi viikon saisi tyttö vielä ainakin sisustella yksiötään...:)



Mukavaa päivää kaikille ja koittakaahan jaksella!



sitruska rv 36+6

Ihana aurinkoinen aamu. Ei tehnyt mieli jäädä petiin roikkumaan, kun hoksasin millainen ilma ulkosalla.



Viime yö oli taas levoton. En ymmärrä miksi en saa nukuttua kunnolla?

Vessassa käynnit noin 2h välein ovat aika rasittavia.

Jos jollakin on jokin kiva pieni jippo siihen miten saisin nukuttua koko yön tai ainakin puolet siitä niin vinkkejä pinoon...olisin hyvin kiitollinen.



Ihmeesti sitä vaan jaksaa päivän touhuta vaikka on nukkunut huonosti.

Liekkö nuo hormoonit mitkä pitää huolen siitä et jaksaa vaikka päällään??



Supparitkin loppuivat kuin seinään eilen illalla. Ei tullut yön aikana yhtään ja nytkin aamu ollut hiljaista siltä osin.

Toisaalta ihan hyvä, kun rv " vasta" 37 ja aina parempi oisi mitä lähemmäs la päästään.



Kuinka monella teistä on pieni lapsi jo nyt kotona?

Mietin, että jos jollakin olisi jotain vinkkiä siihenkin, että miten hoitaa päivän arki kahden pienen lapsen kanssa ilman että pää hajoaa?? =)

Tyttö on sit 1v6kk kun vauva tulee, joten ihan kiinnostunut olen siitä miten olette saaneet lapset, kodin jne pidettyä kunnossa??



No niin nyt sit jätän palsta tilaa muillekkin!!



mutsi ja rv37+1

Tänään on kuopuksen 4 vuotis synttärikutsut ja on ihana nähdä kuinka pieni ihminen voi olla innoissaan kutsuistaan :)

Ensinmäisen lahjankin sai heti aamulla avata.

Nyt olenkin aamulla hiukan tehnyt tarjottavia, mutta aika paljon ostin valmiina kun ei ikinä tiedä mikä on olo. Suolaisia naposteltavia väsäilen nyt.

Olo on kyllä ihmeen hyvä ja virkeä tuntuu kuin ei vauvaa olisi masussa :)



Niin siitä minunkin piti sanoa että minullakin oli laskenut eilen SF-mitta, mutta ei terkkari ollut huolissaan kun kuitenkin olen käynyt säännöllisesti yksityisellä lääkärillä tarkastuksessa ja on oettu aina ultra ja vauva on kasvanut vaikka onkin hiukan pieni.



Minulla on tullut jo hiukan maitoa rinnoista tai sellaista keltaista. Silloin kun odotin esikoistani herranjestas 12 vuotta sitten niin tuli tosi paljon maitoa paljon ennen synnytystä eli paita oli ihan märkä aamuisin.



Mitä miltä te olette kun minä olen ajatellut pyytää sairaalassa piikin ettei maito nouse ? Olenko kamala äiti ? minua ei vain ole tehty imettämiseen tai lähinnä nännejäni. En ole kumpaakaa edellistäkään pystynyt imettämään kuin 2-3 kk kun se on aika kivulias toimenpide minulle. Nännini ei vät kestä vaikka käytän kumia ja kokeilen mitä rasvoja jo odotusaikana joiden pitäisi auttaa. Eli minulla nännit menee ihan ruvelle ja sitten vuotavat verta ja voitte kuvitella kivun joka tuntuu kun vauva alkaa imememään..

Onko teillä komekusta tälläisestä ?





kesähelinää ja neiti vuokralainen masussa 35+3

Sain eilen ajan sinne sairaalaan painoarvioon...reilun viikon päästä menen, ja kätilö sanoi puhelimessa että kyllä he käynnistävät jo aikaisemmin synnytyksen, jos isokokoinen vauva tulossa.

(Kerron vielä, että edell.vauva painoi rv 32=2700g, rv 35=3500g ja syntyessään 4855g)

Nyt tämä maha on vielä mahtavampi, ymp. mitta seisten 124cm.

Mutta mutta...mä en haluaisi kyllä sitä käynnistystäkään, eli haluaisin että vauva tulee sitten kun on tullakseen.

Mutta sitten kerkee taas kasvaa jättiläiseksi???

Ja mä olen kyllä nauttinut tästä olotilasta, miten helposti tuo vauva kulkee tuolla mahassa mukana nyt, toista se sitten on kun on syntynyt.

Toivottavasti kukaan nyt ei vedä vääriä johtopäätöksiä, siis tottakai haluan että vauva syntyy, mutta taitaa jäädä meidän viimeiseksi, eli viimeinen on raskauskin enkä enää ikinä ole tässä tilassa.



No, tänään otan nuo pikkupojat mukaan ja päräytän kauppakierrokselle, enää en jaksa ahmia aurinkoa tuolla ulkona.

Tekis mieli leipoa jokin kakku, saapi nähdä.



Ras-mam rv 34+2

Jännää kun alkaa jo heinäkuisissakin tapahtumaan! Toivottavasti saadaan pian mukavia vauvauutisia!



Mulla supistelee aika tiuhaan, mutta ovat vielä onneksi kivuttomia suurimmaksi osaksi. Oma pinna vain alkaa olla tiukalla kun koko ajan nipistää ja yölläkin herään noihin. Samoin pohkeita särkee ja muutenkin olo alkaa olla aika hankala.



Eilen oli synnytystapa-arvio ja kivuttomat supistukset eivät olleet kuitenkaan saaneet sen ihmeempää aikaan. Kohdukaula oli 1,5cm ja kiinni. Vauva oli tällä kertaa pää alaspäin, muttei vielä kiinnittynyt ja pari päivää sitten olikin vielä perätilassa eli voltteja heitellään vieläkin! Kokoarvio oli 2,8-3kg eli mitään jättiläistä ei nyt sitten ole tulossa, vaikka kuusi viikkoa sitten kokoarvio oli jo yli 2kg ja jouduin sokerirasitukseen. Sectiopäivä on sitten 060706 eli nyt vähän kiilailen aikasempia ;o)



Mua ei helteet haittaa, päinvastoin. Ihanaa kun on lämmintä, tosin en kyllä jaksa auringossa istua, mutta kivaa kun saa olla mekoissa ja shortseissa.



Painoa on tullut nyt lisää reilut 18kg, mutta turvotusta ei ole, joten taitaa kyllä olla aika lailla läskiä... Sairaalan papereihin laitettiinkin mun painoarvioon vielä 4kg lisää, joten hyvällä omalla tunnolla (?) saa sitten painoa tulla vielä lisääkin ;o) Onneksi nuo kilot ovat kyllä aina sulaneet sitten imetyksen myötä pois!



Sairaalakasseja olen alkanut vähitellen kokoilemaan ja vauvan tavaroita valmistelemaan. Muutama tavara olis vielä hankinnan alla, mutta kaikkein tärkeimmät taitaa jo olla kasassa. Silitettävää ja pestävää olis kyllä vielä jonkin verran. Tuo silittäminen vain on aika ikävää hommaa näin kuumalla!



Mua kanssa jännittää pärjääminen kahden pienen kanssa! Vaikka meillä on ennestään jo neljä lasta, niin koskaan ei ole ollut kahta näin pienellä ikäerolla. Eli nyt nykyinen kuopus on 1v7kk ja aikamoinen mammanpoika, eli mustasukkaisuuskohtauksia on varmasti odotettavissa! Ja mua hirvittää jo ajatus, että joudun olemaan hänestä erossa sairalassa olo ajan :o( Muut lapset ovat jo niin isoja, että pärjäävät hyvin, mutta tästä pienestä en ole koskaan ollut erossa kovin pitkää aikaa...



Tinka + Nuppu rv 36

Mielestäni se on sinun päätettävissä otatko piikin maidon nousua vastaan.

En minä ainakaan tuomitse sinua siitä.

Kaikki ei halua imettää ja minullakin on imetykset olleet vaikeita ja kipeitä, mutta ajattelin taas kuitenkin yrittää.



Mielummin niin, että vauva ajasta nauttii täysin siemauksin, kuin et muistaa vain sen kuinka hirveää oli imettää.



Varmasti vauvasi on yhtä tyytyväinen kuin muidenkin vaikka et imettäisi!!! Tsemppiä vaan päätökseen!!



mutsi

Siivota pitäisi mutta ei kai sitä näin kauniilla ilmalla jaksa....;-) Huomaa kyllä, että on ollu ulkoilukelit, minä en todellakaan ole tehnyt juuri mitään tämän huushollin eteen koko viikkona ja sitten kun vielä esikoinen juoksee pihalta sisälle likaisin varpain niin lattiat ovat kyllä sen näköiset...



Koirista kommenttia: Meillä oli esikoisen syntymän aikaan kaksi isoa koiraa. Tuodessamme vauvan kotiin laitoin heti kopan lattialle ja annoin koirien rauhassa haistella tulokasta. Molemmat kävivät katsomassa että mitäs ne nyt kotiin toivat. Meillä ainakin lähti yhteiselo sujumaan ongelmitta, vanhempi (uros) oli kyllä todella suojeleva vauvaa kohtaan silloin, kun vauvan kanssa oltiin ulkoilemassa. Tosi epäluuloisesti suhtautui jos joku meni kurkkimaan vaunuihin. Muutenkin yleensä nukkui sisälläkin niin, että näki kaiken aikaa vauvan.



Nyt meillä on jäljellä enää toinen näistä koirista enkä usko että ongelmia tulee tälläkään kertaa. Tämä kun on jo niin tottunut lapsiin. Luulenpa, että koira joka tietää paikkansa perheessä hyväksyy kyllä uudet jäsenetkin ongelmitta. Toki täytyy aina muistaa, että koira on koira eläimen vaistoineen!



Sitten imettämisestä: Mulla meni myös esikoisesta nännit aivan rikki ja verille jo sairaalassa vaikka yritin kuinka rasvailla. Heti kun pääsimme kotiin otin rintakumit käyttöön ja niiden kanssa imetys onnistui oikein hyvin. Nännit parani melko nopeasti ja rintakumeista pystyin luopumaan kokonaan noin kuukauden imetyksen jälkeen. Sen jälkeen se sujuikin hyvin. Mutta muistan kyllä että se alku oli aivan kamalaa tuskaa!!

Nyt pakkasin rintakumit jo valmiiksi sairaalakassiin (viimeksi ei ainakaan niitä sairaalasta saanut vaikka pyysin) ja rasvaa myös.



No, nyt nauttimaan auringosta!

Evius 36+4

Oliko tuo nimi oikein? Joku meistä ainakin odotteli kahta vauvaa enkä muista lukeneeni synnytys-uutisia vielä...??!!



imetyksestä..mulla se oli kanssa työn ja tuskan takan koko alkuhösis...matalat rinnanpäät, vauvan väärä imuote...kumeilla mentiin kauan, varmaan 3-4 viikkoa ja sitten alkoi helpottaa. Se vaan vaatii sitkeyttä ja mielenlujuutta. Lansinohia (apteekista) vaan nänneihin ja kumit päälle...ja tarkistuttaa kätilöllä sen vauvan imuotteen. Nännejä kannattaa alkaa karaista jo raskauden aikana...hieroo niitä ja venyttelee ja laittaa sitä Lansinoh-voidetta. Kesähelinää: koita ainakin alkuun, miltä tuntuu! Jos saisit edes viikon, pari imetettyä...saisi vauveli sen kallisarvoisen ensimaidon ainakin ja pikkusen vastustuskykyä...Toki, jos se on ihan tuskaa, niin ei sitä itkulla voi imettää pitkään ainakaan...



Helppoa se imetyksen opettelu ei kyllä tosiaan ole varsinkaan ensisynnyttäjille. Mun mielestä siitä puhutaan ihan liian vähän...että kuinka hankalaa se voi olla ja miten paljon se vaatii duunia, että sitä jaksaa jatkaa...Vasta n. 2kk kuluttuahan se yleensä vasta lähtee kunnolla sujumaan ja sitten se onkin helppoa! Ei tartte lämmitellä ja steriloida pulloja ja olla aina tutteleitä mukana...musta se vaihe oli tosi rankka.



Kärsivällisyyttä siis!



t. *taas täällä tunkeilemassa*- sitruska

Mä tossa mietin, että tehdäänkö kaikille tuo vauvan kokoarvio loppuraskaudessa? Ja tehdäänkö se aina ultralla? Kun meillä ei terkkari ole mitään moisesta puhunut. Seuraavalla neuvolakeikalla (36+0) on lääkäriaika, mutta ei heillä siellä mitään pelejä ja vehkeitä ole. Voisiko olla, että saisin lähetteen ultraan vain, jos lapsi perätilassa, lääkäri olettaa lapsen olevan suurikokoinen tmv? Meinaan itsestä alkaa tuntua siltä.



Ihana ilma, mutta kun eipä ole autoa (miehen mukana töissä), niin mitäs hemmettiä tässä tekee. Siis voihan tossa mennä koiran kanssa lönkyttelemään jonnekin, mutta täällä korvessa ei linja-autokaan kulje viikonloppuisin. Täytynee olla koiralle mieliksi ja viedä vaikka sitä uimaan, ja käydä hakemassa itselle jätskiä tosta kioskilta.



Nyt toisaalta harmittaa miksen lähtenyt sinne porukoiden mökille viikonlopuksi, mutta en mä ois millään jaksanu istua autossa niin kauaa. Ihan kauheeta kun henkinen puoli haluaa kaikkea kivaa ja mennä uusiin paikkoihin, mutta tää kroppa kun laittaa kaikkensa vastaan, että mihinkään ei lähdetä.



Mies kun on viikonlopun työreissussa, niin varmisteli vielä kelle kaikille voin soittaa jos joku hätä tulee. Laittoi sitten viestinä vielä illalla, että soittaisin yhdelle hänen kaverilleen. Tällä kaverilla vaan sattuu vaihtumaan puhelinnumero kuukauden välein.. Laitoinkin sitten perään, että mikäköhän herran numero mahtaa nykyään olla. Eipä siihen ilmeisesti ehtinyt silloin vastata (duuni iltaisin) ja unohtanut koko jutun.. Eipä ois ollu iloa siitäkään äijästä, jos vaikka yöllä jotain ois tapahtunut.



Muuten, minkälaisia vuorokausirytmejä teillä, jotka vielä ootte lapsettomia? Oma kroppa ei meinaan oo yhtään varautunut mihinkään aikaisiin herätyksiin.. Käyn järjestelmällisesti nukkumaan puoliltaöin, herään neljän aikoihin käymään vessassa ja ylös nousen vasta aamukymmeneltä. Joskus jos oon superaamuvirkku, nousen jo yhdeksältä :D.



Nojoo, josko sitä lähtis taas sheivaamaan säärensä, että kehtaa noita mekkoja käyttää. Kauankohan tossa säärien ajelussakin menee taas aikaa, kun homma on niin p-leen vaikeeta, kun maha tiellä..



elle06 rv 34+5

Ihana ilma... Lannoiteltiin tuossa ruusuja ja kukkia muutenkin ja otettiin isotkin lapset hommiin mukaan :).



Ei ole mikään " kamala äiti" , joka ei imetä. Monilla on siihen hyvät syyt, joita ei välttämättä kaikille selitetä (esim. jokin säännöllinen pakollinen lääkitys tms.). Itselläni ekan lapsen kanssa imetys oli tosi hankalaa. Sain monta rintatulehdusta ja maitoa suihkusi liikaa, mistä tuli vauvalle vatsavaivoja. Toisen kohdalla kaikki yllättäen sujuikin mukavasti. Katsotaan kuinka nyt käy. Jos imetys onnistuu, se on tietysti kiva juttu ja tavallaan sitten helpompaa kuin pullojen kanssa toimiminen. Yrittää kannattaa, mutta ei liian rankaksi viedä.



Olin muuten kovasti varautunut siihen, että kahden kanssa olisi ollut tosi rankaa, kun ekan lapsen kanssa olin lähes uupumispisteessä. Jotenkin minulle sitten yllättäen sopikin se, että oli isompi lapsi kuviossa ja tuli lähdettyä äiti-lapsi-juttuihin ym. aktiivisemmin. Se toi jotenkin rutiinia päivään. Ja sai jutella isomman ja aikuisten kanssa enemmän kuin silloin kun esikoinen oli vauva. Ainahan nämä asiat on yksilöllisiä, mutta tällainen rohkaiseva kokemus minulla oli.



Joku kirjoitti, ettei raparperi sopisi raskaana oleville... Tiedättekö pitääkö paikkaansa ja jos niin miksi?

Ei siitä imetyksestä kannata kauheeta stressiä ottaa(hyvä taas sanoa tässä vaiheessa;)). Mulla ei oo kans hyvin onnistunu nuo hommat. Esikoista imetin sen 2,5 kuukautta ja kuopusta vaan kuukauden ja näissä oli kyllä mulle ihan tarpeeksi. Esikon kans rinnat oli aivan tuhottoman kipeet eikä niihin ne voiteet ja kumit juuri auttanut ja sairaalassakin oli jotenki sellanen olo ettei se nyt mitään oikeeta imettämistä oo jos noita rintakumeja käyttää...laittoivat oikeen erillisen maininnan neuvolakorttiin! Sen jälkeen aattelinki etten tuota kuopusta edes yritä imettää kun siellä synnärillä vaan, mutta jotenki sitä tuli se kuukausi sinniteltyä. Katotaan nyt sitte tän kolmannen kans miten käy...oon kyllä luvannu jo itelle monta kertaa etten ota paineita enkä morkkiksia jos ei se sujukaan. Tärkeintä kuitenki se että pystys tällä kertaa nauttiin siitä vauva-ajasta ilman suorituspaineita ja olemaan läsnä noille vanhemillekkin muksuille.



Tänään siis tuli 35 viikkoo täyteen ja alkaa pieni paniikki iskee tuon ajan kans. Hävitin lähes kaikki vauvan vaatteet kuopuksen syntymän jälkeen kun olin 10000% varma ettei meille enää enempää lapsia tehdä. Jätin vaan sellaset mitkä halusin heille itselleen säilyttää että saavat niitä sitten katsella jos joskus omia päättävät tehdä. Niin että nyt pitäs sitte hankkia tilalle uudet. Tuntuu etten missään välissä kerkee lähtä kirppareille katteleen ja ei tässä käpykylässä mitään niistä yleensä löydykään joten pitäs päästä Oulussa käymään. Ja sen organisoiminen on taas oma hommansa...*huoh*



Mutta siis tuntus hiukka paremmalta jos ois ne vaatteet valmiina ja pestynä kaapissa=)



Juu ja romaania jatkaakseni ni hyvin se menee sitte kahenki pienen kans. Meillä oli esikoisella kuopuksen syntymän aikoihin(oli sillon just täyttänyt 2) hirvee palapeli/ video vaihe päällä niin helpotti alkua kummasti. Neiti saatto tehdä pari-kolme tuntia päivässä palapelejä ihan omissa oloissaan tai sitten halus katsella lastenohjelmia. Mustasukkaisuutta ei ilmennyt ollenkaan. Oma nukkevauva oli myös tosi tärkee juttu sillon, sai matkia kun äiti imetti ja hoisi vauvaa.



No jospa jätän nyt vähän tilaa muillekkin;)



Aurinkoista päivän jatkoa ja jaksamisia!!



Snowy+masukki rv35

Siitä kokoarviosta että mulle ei ois toisen kans tehty ellei nvl-lääkäri ja th ois saanu poikkeavia sf-mittoja. Oli nuori lääkäri eikä ilmeisesti osannut oikeen mitata, joten lähetti varmuuden vuoksi äitipolille tarkastukseen. Siellä sitten vanhempi lääkäri ihmetteli että miten se nuorempi on voinu edes niin huonosti mitata! Oli siis th.n mittaukset oikeen ja vauva täysin normaalin kokonen. Ensimmäistä odottaessa kait kaikille tehdään se koko arvio ja synnytystilatutkimus. Esikon kans sain laukata loppu ajn äitipolilla pari kertaa viikossa koska lapsi oli muka niin pienikokoinen. Ei pitänyt syntyessä painaa edes kolmee kiloa....paino sitte 3415g. Saa nyt sitte nähä tän kolmannen kans...28 päivä ois sitte se loppuraskauden lääkäri neuvola...

Meidän piti mennä sektioon 30.6... Keskiviikkoaamuna syntyi pikavauhtia pienen pieni tyttö, hieman ennenaikainen rv 36+5. Heräsin aamulla noin 6.30 kun kuului poks ja vesi meni sänkyyn. Mies oli just noussut ylös ja katsoi isomahan pinkomista ja päätteli ihan oikein. Herätteli lapset ja mummo heidän vahdiksi. Sairaalassa olin 7.15, ei pidetty kiirettä kun ei supistellut. Käyrässä supisti 5min välein (jota minä en pahemmin tuntenut) ja sektio päätettiin tehdä heti kun minut vain on viritetty tippaan ja kaikki verikokeet saatu labraan asti.



8.38 syntyi meidän rinsessa, 2940g, 46cm, hattu 46. Ihan on isin sormet, äidin pieni suu ja nöpö nenä.



Pieniä käynnistysvaikeuksia on imetyksen kanssa, neidin suu on sen mallinen, ettei meinaa saada rinnasta kiinni edes kumin kanssa. Äidin tulinen temperamentti ei ole hyvä yhdistelmä siihen... Ennenaikaisuuskin vaikuttaa paljon, alkuun ei ollut edes hamuamista ja imuakin piti opetella. Kattellaan miten imetys lähtee käyntiin, en meinaa ottaa stressiä siitä.



Heddastiina ja rinsessa 3pvää

Hatun koko siis 34cm. Koitin miettiä samalla meidän vaatevarastoa ja löytyykö sieltä sopivia vaatteita. *huokaus* raskausdementiasta imetysdementiaan...

Kauheen väsy olo.. Viime yö meni valvoessa, kun supisteli niin p***eleen kipeästi. Onneksi ne loppu 4 aikaan, kun lämpimällä vedellä suihkutti vatsaa.



Tänään koitti päivällä alottaa sen supistus rumban, mutta nukuin nuorimmaisen kanssa päikät, niin meni ohi.



Jos ensi yö menisi paremmin :) Vauva tosin on jo niin tulollaan että painaa ja ärsyttää kohdunsuuta, joten kai tässä on kohta synnytettävä :)



Nyt tuskaileen ulos kuumuuden kanssa!

Onnittelut prinsessan johdosta Heddastiinalle.



Perässä tullaan Neppe

Heddastiinalle ihan ensimmäiseksi KOVASTI ONNEA pikkuprinsessasta!



Huhhuijaa..väsyttäisi. Viime yönä närästi aivan kamalasti. Sitten kun meinasin ottaa jo rennien niin johan se meni ohi! Täytyy varmaan jättää tuo iltasyöminen kokonaan väliin. Joisi vaan jotain niin ei närästäisi. On nimittäin aivan sama mitä syö, niin närästää :(



Kohta tulee pässin ostaja. Kiva saada myytyä ainakin toinen noista pikkukavereista jollekin " lemmikiksi" muiden lampaiden sekaan. Muuten ne joutuu laittamaan pakastimeen syksyllä. Nyt vielä toinen jää kotiin, mutta eiköhän sillekin vielä hyvässä lykyssä uusi hyvä koti löydy :)



Hetki sitten supisteli ihan kivasti..meinasin jo mennä pitkälleen vähäksi aikaa. Pitää odotella siihen asti, että alkaa se Tipi-leffa, niin on tytölläkin hiukan tekemistä :)



Täällä alkoi äsken paistamaan aurinko. Koko aamun on ollut pilvessä taivas, vaikka lämmintä onkin ollut +24! Nyt olisi ihan tarpeeksi lämmintä mulle, kun ei ole niin kamalan paahtavaa eikä pääse uimaankaan :(



Nyt lähden syömään mansikoita, pakastimesta sulatettuja tosin ;) Täytyy hiukan yrittää tehdä tuonne pakastimeen tilaa uusille marjoille..



~suviande ja öttiäinen 38+1~

Onnea Heddastiinalle ja koko perheelle.

Ihan uteliaisuudesta kysyn, että synnytitkö vauvan normaalisti alakautta vai tehtiinkö sinulle sektio ?

Minulla on tuo käynti naiskkarikka ensi torstaina jolloin pitäisi saada päätös sektiosta. Edelllinen syntyi sektiolla ja esikoinen alateitse.



Kiitos kannustavista kommenteista ja voin vain todeta etten todellakaan helpolla ole luovuttanut kahden edellisen kanssa imetyksestä eli hampaita purren koitin mutta nyt sellainen olo että en halua stressata itseäni imetyksellä vaan antaa pulloa jo heti alusta.

Kaikkea olen kokeillut nänneihin ja on rinnatkin katsottu ja vauvan imu ja niissä ei ollut vikaa.



kesähelinä ja neito mallia 35+3

Joo.maha menee edellä vieläkin ja minä laahustan perässä.=)

Torstaina kun menin laitokselle ne otti verenpaineen,vauvan sydänkäyrän ja verikokeita.Ja sanoivatten päälle viel et joutuu jäämään sisälle. Verenpaineet on oli 164/94. Auki on kuulemma 1cm. Aloittivat verenpainelääkkeiden syömisen heti torstaina kun saavuin osastolle.Nyt ne on seurannu vauvan sydänääniä ja mun verenpainetta 3 kertaa päivässä.Huomenna olis mentävä takaisin ennen 19.00. Lääkäri sanoi tänään et pääsen kotia lomalle,mut tulet vaan huomenna sit takaisin.Ei ne ole puhunut enää mitään siitä käynnistämisestä.Se eka lääkäri silloin torstaina sano et käynnistetään ja perjantai aamuna oli toinen lääkäri ni se peru puheet kokonaan.Kuulemma nyt vaan seurataan tilannetta ettei se menisi pahemmaksi.On kuulemma pieni alku raskausmyrkytykselle.Mutta ei ole mitään hätää. Vauva liikkuu hyvin ja muuten kaikki on OK.

On se kyl tylsää maata siel laitoksella.Unta et saa ilman unilääkkeitä.Ja siltikin nukkuu sellasia muutaman tunnin pätkiä.Sänky on niin hemmetin kova et lonkat on jo ihan puutuneita.Ja muutenkin...kyllä koti on aina koti.=)

Nyt vaan odotellaan omia supistuksia.Tänään olen kyl istunnu saunassa 2 kunnon löylyissä et luulis edes jotain tapahtuvan.Mulla kun yleenä saunan jälkeen aina pikkasen supistelee.



OIKEEN PALJON ONNEA HEDDASTIINALLE!!!!



Mut nyt mä lähen nauttimaan tosta omasta pehmeästä sängystä.Voi takuu varmasti sanoa et ens yönä tulee nukuttua kun tukki.=)



Jos en huomenna kirjottele ni sitte suraavalla " koti lomalla" tai ehkä nyytin kanssa....ei sitä koskaan tiedä.Koettakaa mammat kestää,kyllä se siitä lähtee.



Kultanauha ja Nyytti 37+6