Tutin vieroitus sinnikkäältä reilu 1-vuotiaalta, kun uusi vauvakin tulee 4kk päästä...
Tarina on tämä:
1v2kk vanha tyttö käyttää tuttia päiväunille mennessä (vaunuihin) ja yöunille mennessä. Tutti on tärkeä. Luonteeltaan tyttö on sinnikäs junttura joka huutaa niin kauan että saa tahtonsa läpi. Olisin halunnu jättää tutin pois alle 1 vuotiaana mutta siitä asti elämä on ollu muutenkin vaikeaa, on sairastettu ja huuettu hampaita. Taas tyttö on yskässä ja nuhassa ja huutanu 2 päivää mutta lääkärikäynnin mukaan terveet korvat jne. Eilen päätin sairastelusta huolimatta kokeilla tutin pois jättöä. Päiväunille meno oli vain pientä huutamista, tosin unet jäi lyhyiksi. Illalla tyttö huusi tolkuttomasti, tunnin päästä mies alko mulle jo raivota että nyt se tutti tänne, ei ole mitään järkiä huuattaa sitä nyt enempääsä kun on kipeänä! Silitin hänet uneen mutta tunnin päästä alkoi sama uuestaan ja annoin tutin. Tyttö nukahti itekseen tutin kans. 5 tunnin päästä kävin kattomassa ja tutti oli vieläki suussa =o/
Kävi vielä niinkin että kierukka karkasi vatsaonteloon ja uus vauva tulee taloon 4 kk päästä. Kun vaatteet käy pieniksi ja peilistä katsoo elefantti, ei mieliala muutenkaan oo aina parhain. Harmittaa niin etten ottanut tuttia pois alle vuoden ikäsenä jonka jälkeen tyttö selvästi vasta alko kiintymään tuttiin, ja esikoiselta jätettiin pois 11-kuisena ja se meni niin helposti. Mutta turhahan tuota on jälkikäteen tietenkään harmitella.
Tuntuu että tutin poisjättö tulee olemaan tosi raskasta ja tyttö tulee huutamaan muutaman illan ja yön. Yksin en kyllä jaksa, joten on kai vaan ootettava että mieskin on henkisesti valmis siihen huutorupeamaan. Tuntuu vain että tuleeko koskaan sitä tervettä hetkeä että tutin vieroitukseen olis oikea aika?
Usein oon myös kuullu miten helppoa on ollu jättää tutti pois parivuotiaalta joka ymmärtää jo asioita ja tutti on viety oravavauvoille tmv. Eilisen jälkeen sekin kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta.
Kommentit (5)
ei kannata tehdä elämää itselle liian vaikeaksi. ehkä suosiolla kannattaa lykätä vieroittamista. kokeilee sit vuoden päästä uudestaan. uusi vauva on lapselle niin suuri muutos, et tutista tulee varmasti vielä olemaan suuri apu jatkossa kiukkukohtausten kanssa. ja kannattaa otta joku uniriepu tai -nalle ym rakas lelu semmoiseksi lohdutuskaveriksi jolla ei leikitä muulloin. voimia teille! =)
Mikä sinulla tuossa tilanteessa on suurin ongelma jos neitinne käyttää tuttia vain unilla? Meillä melkeinpä samanikäinen tyttö ja unitutti myös käytössä. Minä myös toivoin tuosta tutista luopumista, ettei hampaat kärisi, mutta hammashoitaja minua lohdutteli. Kuulema otollisin ikä vieroitukselle on n. 1,5v. Ja hän lohdutteli, että ei ole mitään haittaa jos tutti on käytössä vain unilla, ei siis kokoaikaa. Tämän vuoksi minä olen sen ressin heittänyt ja vieroitellaan tutista sitten kun siltä tuntuu. Pulloista ja muistakin vieroitus on mennyt pikkuhiljaa ja huomaamatta, joten eiköhän tuosta tutistakin. Miten se teidän tuleva vauvanne tuttivieroitukseen liittyy? Etenkään syntymän lähiaikoina en lähtisi tuttia pois ottamaan, ettei tule niit mielleyhtymiä, että vauva tuli ja tutti pois.
Kuten otsikostakin voit lukea, meillä esikoinen söi tuttia päikkäreillä ja yöunilla kaksivuotiaaksi asti. Tutti oli myös meillä rakas, mutta sitten se alkoi vain vähitellen unohtua eikä sitä enää niin kaivattu. En ns. tehnyt tutista mitään isoa asiaa, mutta en siitä itse lasta muistutellut tai kysellut ellei hän itse muistanut. Joten lopulta se 2 v synttäreiden aikaa vaan jäi. Meilä tuttia ei missään tapauksessa haluttu antaa oraville tai muille, kuten joulupukille.
Itse antaisin siis tytön syödä tuttia, etenkin kun on pikkusisarus tulossa. Ei hän enää koululaisena tuttia syö. :) Mielestäni lapselle ei kannattaisi aiheuttaa turhaan stressiä, kaikella kun on tapana kuitenkin mennä omalla painollaan kun lapsi on siihen valmis. Kuukausikin tai vaikka puoli vuotta on lapsen elämässä pitkä aika, sen aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Ja voihan olla, että tyttö haluaa tulla isoksisiskoksi ja haluaa antaa tuttinsa vauvalle?
t. k@hden äippä, syksyllä kolmannen
Mä halusin vierottaa unitutin silloin kun hammaslääkäri sai peloteltua avopurennalla ynnä muulla. Ja se oli meille hyvä aika vierottaa. Ensimmäiset yöt ja päivät huudettiin, mutta noin viikon päästä poika ei enää kysellyt. Tosin nukuttaminen oli kaikkineen vaikeampaa jonkin aikaa. Tutin kanssa pojan sai vaan laskea sänkyyn ja nukahti sinne itse. Vierotuksen jälkeen meni monta kuukautta ennen kun poika taas nukahti itekseen omaan sänkyyn.
En nyt ota kantaa siihen että koska kannattaa vierottaa tutista. Mutta luin joskus neuvon, että kun alottaa vierottamisen niin se kannattaa vetää sitten heti kerralla loppuun saakka. Sitä perusteltiin sillä, että jos lapselle kerran sanoo että "nyt et saa enää tuttia/ tutti menee nyt pupuvauvoille/ kaikki tutit on rikki" niin sitten jos lapsi kuitenkin huutamalla saa tutin takaisin niin seuraavalla kerralla lapsi yrittää huutaa sen takaisin taas ja todennäköisesti huutaa kauemmin ja sinnikkäämmin, koska testaa jos se toimisi toisenkin kerran.
Mutta ymmärrän kyllä tuon että olet väsynyt jos olet raskaana. Vierottaminen vaatii henkistä valmistautumista :)
Jos tuntuu noin hankalalta vierottaa tutista nyt niin mä antaisin vielä syödä sinne kaksi vuotiaaksi.
Ehkä lapsesi oikeasti vielä tarvitsee tuttia. Vauvan tuomassa muutoksessakin tutti voi olla esikoiselle tarpeen.
Voisitko kuitenkin vielä lykätä vieroitusta?