Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän opportunismi.
13.12.2019 |
Mieltäni askarruttaa meidän kodissa oleva sanaton sopimus, että mies voi hetken mielijohteesta lähteä monenlaiseen mukaan. Toki kysyy useimmiten "kai sopii?", mutta sekin jotenkin retorisella otteella esitetty.
Jos esimerkiksi mies kohtaa kaverinsa bussissa, kaupassa, kadulla tms. ja tulee joku kiva ajanvietemahdollisuus, niin mies tarttuu siihen aikailematta, jos meillä ei ole muita suunnitelmia. Aiemmin lähdin usein mukaankin näihin frisbee-golfauksiin/mökki-iltaan/leffaan/yksille, mutta nyt kun meillä on 1- ja 4-vuotiaat lapset, niin enhän minä enää mihinkään häippäse hetken mielijohteesta.
En ole halunnut olla nillittävä puoliso ja toki saa mennä, jos haluaa. Itse en oikein tiedä pitäisikö tästä ajatella jotain vai onko tämä ihan tavallista. Tähän mennessä olen kuitannut asian, että no pitäähän sitä olla muutakin elämää ja oma on syyni, jos en kykene samaan. Toisaalta ei kukaan tuntemistani naisista koskaan ehdottaisi mitään noin spontaania muutenkaan, melkein kaikilla omat perheet tai sinkuilla omat kuviot.
Nyt olen vain huomannut ettei muiden perheiden isät olekaan näin vapaita, soittelevat miehelleni innoissaan "Noora ja lapset jäi anoppilaan yöksi, lähdetkö sinne ja tänne." Nämä spontaanit illat sopivat muille silloin kun muu perhe ei ole läsnä. Jotenkin on oletus, että meille sopii aina. Tunnen itseni vähemmän arvokkaaksi, kun lähtökohtaisesti minulla pitäisi olla jokin syy miksi mies ei voisi lähteä, useimmiten ei ole. Eihän meillä ole kuin lasten iltarutiinit. Sitten kun saan lapset nukkumaan, niin en jotenkin osaa edes nauttia yllättävästä illasta yksin, kun en ollut sitä yhtään ajatellut etukäteen.
Kokemuksia?
Kommentit (6)
Pikku hiljaa miehesi (ja koko perhe) kasvaa tämmöiseen käytäntöön, kun sallit sen.
Samalla kuitenkin miehesi isyys muodostuu vähän semmoiseksi leikki-isyydeksi. Että joo, vaimo on ja lapset on, mutta isäilen tässä silloin kun mulle ja muulle perheelle sopii. Isyys on kiva sulka hattuun, mutta mitään erityistä sen eteen ei tartte tehdä.
Ja sinä olet sallimassa sitä.
Ymmärrän, että jos olet ihan vaan eimitäänomaaelämää -tyyppiä, niin käyhän tuo. Mutta perheen takia sinun ehkä pitäisi harkita sitä oman elämän hankkimistakin. Suunnitelmallisesti. Edes yksi oma harrastus, kerran viikossa. Josta ei tingitä. Yksi kaveri-ilta ainakin kerran kuukaudessa.
Siitä se sitten lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikku hiljaa miehesi (ja koko perhe) kasvaa tämmöiseen käytäntöön, kun sallit sen.
Samalla kuitenkin miehesi isyys muodostuu vähän semmoiseksi leikki-isyydeksi. Että joo, vaimo on ja lapset on, mutta isäilen tässä silloin kun mulle ja muulle perheelle sopii. Isyys on kiva sulka hattuun, mutta mitään erityistä sen eteen ei tartte tehdä.
Ja sinä olet sallimassa sitä.
Ymmärrän, että jos olet ihan vaan eimitäänomaaelämää -tyyppiä, niin käyhän tuo. Mutta perheen takia sinun ehkä pitäisi harkita sitä oman elämän hankkimistakin. Suunnitelmallisesti. Edes yksi oma harrastus, kerran viikossa. Josta ei tingitä. Yksi kaveri-ilta ainakin kerran kuukaudessa.
Siitä se sitten lähtee.
Kiitos, varmaan on näin. Jotenkin en ole jaksanut järjestääkään omia menoja, työt ja lapset vie kaikki mehut. Minulle riittää perheen kanssa puuhastelu ja ajoissa sovitut menot. En tiedä olisiko omat harrastukset ja menot edes virkistäviä. Toki jos miestä nämä pyrähdykset virkistää, niin sehän on hyvä. Ehkä kysymyksessä on lähinnä perheemme sisäinen vastuunkannon jakokysymys ennen kaikkea.
Meillä voi kyllä kumpi vaan tehdä tuollaisia spontaaneja juttuja ja tekeekin, jos ei ole mitään erityistä kalenterissa mikä sen estäisi. Tietysti varmistetaan toiselta ensin että sopii.
Toki ymmärrän että jos toisella ei ole tarvetta tuollaiseen niin tilanne voi tuntua epäreilulta, enkä kyllä oikein keksi siihen mitää ratkaisuakaan.
Seuraavaksi kun miehesi kysyy vastaavaa "lupaa", ilmoitat että sopii toki, mutta huomenna sinä pidät lapsia koko päivän kun itse menet omiin menoihisi. Ja siitä eteenpäin ilmoitat miehelle aivan randomisti omista menoistasi ja jätät hänet hoitamaan lapsia yllättäen. Ei kai tuossa ole ongelmaa, kunhan säännöt ovat molemmille samat.
Siksi ne pennut onkin niin per*eestä. Niin ja se puoliso. Kyllä lapsettomana sinkkuna on sitten mukava olla!! Mukavaa joulun aikaa sulle!! : ))
Onko miehesi nimi Tomi?