Onko sinun vaikea uskoa, jos joku sanoo ettei halua lapsia?

kaikkkein parhaasta asiasta paitsi" , mutta ulospäin esitän ymmärtävää. En yritä käännyttää, eiköhän se ole lastenkin paras, että vanhemmat todella haluavat lapsia.

lapsia syystä taikka toisesta. Miksi ihmeessä minun pitäisi sitä tuomaroida???!

Jokaisen oma asia, mutta minä en ymmärrä heitä...;) Jollei ole jokin sairaus tmv. eli ns. " pätevä" syy olla hankkimatta.



Itse en tahtonut lapsia, mieli muuttui parikymppisenä... Aloin miettiä, mitä elämä tarjoaa? Vietin villiä elämää, ja tajusin, etten tahdo olla baarikärpänen edelleen kahden kymmenen vuoden kuluttua... Opiskelu, työ, tärkeitä asioita, mutta entä jos terveys menee tmv. MITÄ jää jäljelle? Tahdon luottaa siihen, että lapset käyvät edes sairaalassa moikkaamassa, viemässä kävelylle jne. mutta tuskin vanhat työkaverit sairaalaan tulevat...;)



Mnua jotenkin säälittää ihmiset, joille työ on kaikki kaikessa... Jos joku Äiti Teresa onkin varmasti saanut tyydytystä työstään, niin en usko jonkun dippa-inssin työn olevan nyt niin tärkeää ja antoisaa, että se korvaisi sen, kun saa oman lapsen ensimmäistä kertaa syliinsä...:)

Ei kaikki lapsia halua. Silti ajattelen, että he menettävät ihan hirveän paljon(eivätkä ehkä ymmärrä sitä ennen kuin on myöhäistä)!



Nro 13:a tavoin minäkään en uskonut jaksavani lasten kanssa arkea. Ihan samoja ajtuksia oli.

Nyt kun lapsia on kaksi, ajattelen että elämä on ollut raskasta ja väsyttävää toisinaan, mutta olen saanut iloa ja naurua lisää elämääni kaksin verroin enemmän! Olen oppinut venyttämään pinnaani, sietämään väsymystä ja hermojen paukkumista.



Joskus rasittavimpina päivinä käy mielessä että olisiko pitänyt jättää lapset tekemättä? Mutta välittömästi vastaan itselleni: ei missään tapauksessa!! Tämä kaikki on EHDOTTOMASTI sen arvoista!

todellista mielipidettäni suoraan omasta valinnastaan lapsettomalle ihmiselle...!!!

Sellaisen ihmisen kohdalla on vaikea uskoa, joka ois mitä sopivin äiti-ihmiseksi. Mutta enpä kyllä koeta heidän päätään käydä kääntämään. Se on jokaisen oma valinta. Must ois parempi ettei kaikki niitä lapsia ees tekiskään. Kuten jotkut alkoholistit, narkkarit jne. Itse en voisi kuvitellakaan että eläisin elämäni lapsettomana.

t.13

Ja minä olen tuo joka oli päälle kolmekymmpiseksi vapaaehtoisesti lapseton. Tietenkään en voi väittää että kaikilla olisi välttämättä näin, mutta on tämä lapsen saanti vaan ollut niin syvällinen kokemus, että maailma näyttä tämän jälkeen ihan erilaiselta paikalta. Mutta eihän kaikki koe sitä toki samalla lailla. Mutta en minä myöskään voi olla vähän säälimättä vapaaehtoisesti lapsentonta, vaikken sitä hänelle tietenkään mene möläyttämään.

Se on ikäänkuin velvollisuus, ja jos et suostu, jää unelmaelämä partnerin rinnalla elämättä. Olet sitten yksin. näin se vaan menee!

Enkä tietenkään yritä käännyttää.

Noh, sen on totta mun kohdalla, ironista kyllä, mutta kyllä mun ystävät aidosti haluaa lapsia, ja joillekin lapsettomuus on kipeä asia. Ja vaikka mulle kävikin juuri noin kuin kuvasit, luojan kiitos joku potki mun tekemään lapsia.

Tokihan ymmärrän ns. suvunjatkamisvietin (ilman sitähän ei ihmiskuntaa olisi), mutta siltikin... Kun enää lapset eivät ole sellainen välttämättömyys kuin esim. 100 vuotta sitten (lapsi = lisää työvoimaa).

ja se on hyvä tiedostaa hyvissä ajoin ja olla hankkimatta lapsia. Itselläni useita tuttavia, jotka eivät halua lapsia vielä tai ikinä. Jokaisen oma asia, mihin ei mielestäni kenenkään tulisi puuttua. Totta kai monia lapsettomia saattaa asia harmittaa, mutta pitää katsoa asiaa jokaisen ihmisen kannalta. Vanhemmuus ei vain istu kaikille. Varmasti löytyy yh vanhempia, kun jompa kumpa ei halunnutkaan pyörittää perhe rulettia. Itse tiedän muutaman tapauksen. Tämä EI nyt siis tarkoita että kaikki YH:t lukeutuu tähän porukkaan.

" perhe-elämä ei sopinutkaan" TAHTOI niitä lapsia??? Tarkoitan, että ei haluttu luopua omista harrastuksista, matkoista, baareista... jne. mutta tahdottiin myös lapsia?



Moni mies esim. ihan iloinen että on tullut lapsi/lapsia hankittua, mutta myös siitä että tuli ero ja voi elää poikamiehen elämää... Satsata elatusmaksujen jälkeen kaikki rahat itseen, treffailla nuoria ja kauniita naisia, ja käydä kaljalla poikien kanssa aina kun siltä tuntuu (poislukien joka toinen viikonloppu---joulu---viikko,pari kesällä)



Minusta tuntuu, että myös monille naisille yh:n elämä kelpaa ihan hyvin, sillä saa olla villi ja vapaa aina parin viikon välein... Ihmiset haluavat kaiken; lapset ja " oman elämän" . Lapset ovat ne jotka kärsivät:( vaikka ovatkin ihan oikeasti haluttuja lapsia...!!!

ja aidosti asiaan uskonutkin. Mutta elämässä tärkeysjärjestykset muuttuvat joskus nopeastikin. Enemmän surettavat ne, jotka haluaisivat muuttua, mutta eivät pysty, kun joutuisivat nielemään entiset uhonsa. Tämä siis puolin ja toisin. Jotkut kuvittelevat haluavansa lapsia, mutta huomaavat olevansa onnellisia ilmankin. Eli uskon kyllä, että henkilö, joka jotakin väittää, on sillä hetkellä todella sanojensa takana ja kunnioitan tätä, mutta ymmärrän myös, jos periaatteet muuttuvat ajan saatossa.

epätodennäköisempää on, ettei pariskunnasta kumpikaan haluaisi lapsia.