Lue keskustelun säännöt.
Mistä tiedän olenko henkisen väkivallan (tms.) uhri äitini taholta? :,,(
13.06.2006 |
Olen 33v ja luulenpa että minun on myönnettävä, että äitini on vuosia käyttänyt henkistä väkivaltaa minua kohtaan... Tai ainakin jotain jota en enää kertakaikkiaan jaksa......
Esikoinen nyt 1,5v ja seuraava tulossa. Vuosia jo olen joutunut tarkkaan ajattelemaan mitä sanon ja teen, ettei äitini käsitä sitä väärin tai muuten vaan omituiseksi jutuksi mitä sanon. Aina on puuttunut tekemisiini, mutta olen vain ajatellut, että niin äidit tekevät.
äitini on kärsinyt maanisdepressiivisyydestä ja ollut yli 15v sitten mielenterveystoimiston vakiasiakas. Muutenkin vaikea ihminen jolla tulee AINA ennemmin tai myöhemmin riitaa sukulaisen/uuden ystävän kanssa.... joten niitä ei liiemmälti ole. Myös pitkäaikaistyötön.
periaatteessa ollut jo vuosia terveiden kirjoissa ilman hullun leimaa....
Viimeaikoina tietenkin on puuttunut siihen miten hoidan/kasvatan lapseni. Hiillostaa pikkuhiljaa....
" näyttä lapsen huulet ryppyisiltä, et saisi juottaa vettä vaan maitoa, ettei vaan olis nestehukka"
Jos lapsi inahtaakin puuroa syödessä eikä syö joka lusikallista iloisesti nauraen " laita siihen voita ja sokeria niin maistuu puuro"
" Lapsen ruokaan täytyy laittaa rasvaa jotta se maisuu paremmalle"
Viimeiset pisarat tänään kun äitini oli eilisestä asti yökylässä, eilen kielsin TAAS puhumasta AINA samoista paskoista asioista 20 v takaa eli hänen erostaan sekä hänen omasta " äitisuhteestaan"
Joten ilmeisesti kun ei niistä saanut puhua niin tänä aamulla ensimmäiseksi kun olin hänen selän takanaan nostamassa lasta puuropöytään niin lapsi alkoi huutamaan ja kiemurtelemaan ja läppäsi minua poskelle niin, että pläjähti! lapsen isä kommentoi: " ei sillälailla saa äitiä läpsiä"
Aitini sanoi: " AI NIINKÖPÄIN SE OLI?"
EN VOI USKOA, ETTÄ SYYTTI MINUA VÄKIVALLASTA LASTANI KOHTAAN !!!!! :' ' ' ' ' ((((((
Sen jälkeen en olisi saanut laittaa lapselle essua aamiaisen ajaksi koska hän protestoi sitä kitinällä n- 20 sek. ajan.
Sitten huomauti, että puuroon pitäisi laittaa sokeria jotta maittaisi.....
sitten kun tultiin lounaalle sisälle ja lapsi AIVAN väsynyt, kuumissaa, nälissään ja itki jo kompastumistakin niin tottakai alkoi huutamaan kun sisälle tuotiin eikä saanut ottaa mukaan pihatraktosria.....
Ja äitini tietenkin sitä traktoria siälle raahaamaan ja syytti minua henkisestä väkivallasta koska itketän poikaa. siltä EI SAA kieltää mitään ennen kuin on kouluiässä koska se ei ymmärrä....
Siinävaiheessa aloin sanomaan vastaan, että meille ei ulkoleluja sisälle tuoda ja sillä siisti.
Äiti alkoi korottamaan ääntään eli melkein huutamaan että lapsen on se lelu saatava ja että minä olen julma
Siinävaiheessa mieheni korotti ääntään, että nyt riitti jos aletaan lapsen asioista hänen talossaan huutamaan.....
Vein äitini seuraavalle bussille ja matkalla vielä syytti henkisestä väkivallasta ja siitä etten anna lapselle MITÄÄN... en MITÄÄN!!!!
Ja vielä väitti, että myös fyysistä väkivaltaa koska aina nosta lapsen niin agressiivisesti pois syöttötuolsita että polvet kolahtaa tuoliin.....
Olenko väärässä ja minun pitäisi sääliä yksinäistä äitiparkaani joka OIKEASTI on uskovainen ja rakastaa lapsia ja haluaa kaikille vain hyvää eikä tee tätä tahallaan... tiedän sen......
Kommentit (17)
Ihan huono ihmistuntija et voi olla koska tuon kaiken olisin itsekin voinut kirjoittaa tuohon aloitukseeni....... :,,,, (((
Tiedän, ettei äitini sitä todellakaan tahallaan, mutta todellakin puuttuu kaikkien ihmisten asioihin ja nyt kertakaikkiaan mä en millään enää jaksais......
Varsinkin kun syytökset alkaa olla tuota luokkaa, ennen ei ole tollasta ollut...
Ja etäisyyttä mun on käsketty ennenkin kaverien taholta ottamaan koska olen joutunut käytännöllisestikatsoen äidiksi omalle äidilleni kun hän erosi (olin 15v ja hoidin myös 11 vuotiaan siskoni aikuiseksi)
Mutta onko mun siis vaan pakko jaksaa koska mulla on asiat hyvin (paitsi kohta ei ole henkiset asiat ellei muutosta tule) Vai saanko sanoa, etten jaksa......
Ja ei se usko/kuuntele järkipuhetta kun sille jotain sanoo... paasaa vaan omaa näkemystään kuulematta edes mitä toinen sanoo.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut ei nyt ihan noin " rankkaa" vaikkakin hirveästi puuttui meidän elämään, neuvoi sekä miestäni että minua.
Sitten muutettiin 200km päähän ja nyt ei ole koko ihminen käynyt puoleen vuoteen kylässä. Loukkaantui selkeästi siitä kun muutimme niin " kauas" ja hänen mahdollisuutensa tietää kaikista asioistamme hupenivat ailminnähden.
Huomasin anopissa jotain " outoja" piirteitä eli joskus kiisti jyrkästi mm. asioita joita oli sanonut aiemmin. Hänen 60-v-päivillään oli ainoastaan hänen omat sisaruksensa vieraina. Ilmeisesti hänellä ei ole ainoatakaan ystävää enkä tiedä onko ollutkaan..
Pitkän tarinan saisi anopista kirjoitettua,mutta sen voin neuvoksi sanoa että ota etäisyyttä äitiisi, sillä ei tuollainen teidän asioihin puuttuminen todellakaan ole normaalia. Äläkä anna äitisi syyllistää sinua silläkään että otat etäisyyttä häneen. Tsemppiä!
T. 3 lapsen äiti Helsingistä
Joten tapaat äitiäsi harvoin, ja silloinkin annat juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Minusta sinulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa etäisyyttä: näet harvemmin; jos hän soittaa, lopetat puhelut lyhyeen; lyhyitä tapaamisia. Etenkin tärkeää on sanoa hänelle, että tästä lähtien et siedä sitä yhtään, että hän puuttuu asioihisi. Ilmaiset selkeästi, että jos teet sitä, sitä ja sitä, niin sinä suljet puhelimen tai viet hänet saman tien bussipysäkille.
Tästä äitisi suuttuu. Muista: SINÄ ET OLE VASTUUSSA ÄIDISTÄSI! Hän on sinun äitisi. Sinä et ole hänen äitinsä. Äitisi on täysi-ikäinen ihminen, joka pystyy kehittymään ja muuttumaan, jos hän itse on siihen valmis.
Jos äitisi alkaa syyllistämään sinua, niin sitten se on 100 % henkistä väkivaltaa.
Sinä olet vastuussa omalle lapsellesi. Sinun tärkein tehtävä on pitää itsesi kunnossa, jotta pystyt katkaisemaan suvussa kulkevan negatiivisen äitiketjun. Et kykene siihen, ellet tee jotain. Ajattele lastasi, joka on pieni ja avuton. Äitisi ei sitä ole.
Saa hiukan selkiytettyä omia ajatuksia.... ja myös varmuuden sille, ettei ITSE ole se suurin syyllinen...
yritän sitten katkaista yhteydenpidon aina siihen kun tulee jokin ikävä lause josta en pidä...... täytyy varoittaa siskoa (joka myös kärsii ilmeisen samasta ongelmasta.... kyllä se on jo yhdessäkin tiedostettu, ettei äiti ihan normaali ole, mutta on vaan jaksettu aina ottaa kaikki vastaan)
Syvä huokaus....... En todellakaan olisi halunnut, että se tähän pisteeseen menee jollaista olen vuosia joutunut kuuntelemaan, kun äitini ei tule äitinsä kanssa toimeen´sen vertaa, että samassa pöydässä jouluna..... Ja olen todella yrittänyt senkin takia niellä kaikki.
Mutta nyt kun tosiaan tarvitsee ajatella omia lapsia, niin mulle tulee äidin näkemisestä niin paha henkinen olo, ettei se enää käy päinsä koska pitää lasta ajatella enkä halua koskaan hänen kärsivän tästä samasta.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vielä mieleen se, että alan kallistumaan sille puolelle, että äitisi käyttää henkistä väkivaltaa. Koska toteat, että olet epäillyt vian olevan vain itsessäsi. Tämä osoittaa, että äitisi on hyvin onnistunut manipuloimaan sinua ja manipulaatio on nimenomaan henkistä väkivaltaa.
Googlaapa " narsismi" tai " narsistinen persoonallisuus" tms. Löydätkö sieltä äitisi? Narsistit kun ovat taitavia manipuloimisessa ja he myös ovat mielestään aina oikeassa. Narsistista myös sanotaan, että jos on sellaisen kanssa naimisissa, niin ero on ainoa oikea vaihtoehto. Silloin pitää juosta ja kauas. Narsisti kun ei ikinä muutu.
Voimia sinulle!
toivottaa aikuiskasvatustieteilijä
Sinusta tulee ihan samanlainen muutaman vuoden päästä. Lapsellesi nariset miten huonosti sinua on kohdeltu aikoinaan. Sama tarina jatkuu kertoja vain on vaihtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitini käyttäytyisi noin, kyllä yhteydenpito voisi jäädä aika vähäiseksi. En hyväksy, että hän kumoaa päätökseni ja linjaukseni kasvatuksessa. Jos puuroon ei laiteta sokeria, sitten sitä ei laiteta. Ja jos lapsen pitää opetella sääntöjä vasta koulussa, äkkiä lapsi löytyy joltain tarkkailuluokalta.
Jos tarkastellaan eri kulttuurien perheitä, isovanhemmat kuuluvat monessa kultturissa perheenjäseniksi eikä vieraiksi. Se ei aiheuta ongelmia vaan on päivänselvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulenpa tietäväni mitä tarkoitat!!! Se, että on sairaan äidin " koukussa" , on pirullinen ansa. Syyllisyys, tunne että on vastuussa ja pitäisi jaksaa kantaa, eikä jaksa... josta lisää syyllisyyttä. Huoh!
Itse olin siinä tilanteessa, että olisin varmaan ollut itse hullujenhuoneella, jos en olisi itsekkäästi vain repäissyt itseäni irti tilanteesta ja kaiken syyllisyyden uhallakin kääntänyt kylmästi selkääni. Oli pakko! Onneksi silloin minulla oli vauva, ja pystyin jotenkin selittämään sen itselleni ja muille, että oma lapsi on nyt prioriteettini numero yksi... Vaikka kyseessä oli puhtaasti oman jaksamisen täydellinen loppuminen.
Enpä osaa auttaa sinua, muuten kuin sanomalla että ymmärrän sinua ja niitä tunteitasi joita paistaa läpi kirjoituksestasi. Ymmärrän paremmin kuin hyvin!
Niin ja yksi iso apu minulle on ollut se, että rohkeasti otin asian sisareni kanssa puheeksi. Kumma kuinka on asioita, jotka valtaavat kaiken tilan, ja silti sisaruksetkin ovat kuin niitä ei olisi, jopa parikymmentä vuotta. Kun puhelukko asiasta saatiin vihdoin auki, oli se helpotus kummallekin; samat asiat kun ovat mieltä painaneet, mutta niistä vain ei ole voinut puhua. Virtahepo olohuoneessa...
Voimia!
Tommi Hellstenin kirjoja, saat uudenlaisia näkökantoja asioihin.
Kaikesta en ole hänen kanssa samaa mieltä, mutta ideoitakin siellä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole sallittua, vaikka olisi äiti. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä. Ja jos äitisi käyttäytyy sopimattomasti, se on hänen vika. Ei kenenkään muun. Eika sinun pidä siitä käytöksestä kantaa vastuuta eikä sinun tarvitse kantaa vastuuta hänestä ja hänen sairaudesta. Sairaudelle et voi mitään, se ei ole vikasi.
miehen äiti. Kertomuksesi kuullosti niiin tutulle. Miehen äiti on myös uskovainen. Kaikki alkoi kun ensimmäinen lapsi syntyi ja tilanne oli pahin toisen lapsen odotusaikana. Hän mm. kiersi taloamme ympäri 7 tai 8 kertaa jotta " Jerikon muurit sortuisivat" ... Silloin nauratti ja samalla vähän hirvitti kun näin että mummi oli tosissaan. Teen kaiken väärin lasten kanssa, syötän, juotan, puen, kasvatan. Lapsille pitäisi antaa periksi joka asiassa, ei saisi olla kuria. Ja toisaalta vauvana olisi pitänyt huudattaa että keuhkot vahvistuisivat. Heti jos lapset alkavat narista, mummi aloittaa " Jeesuksen nimessä ja veressä, Jeesuksen nimessä ja veressä" -mantran. Yleensä kun mummi aloittaa tuon mantran hokemisen, se tarkoittaa että minä olen tehnyt jotain väärin. Jo erimieltä oleminen on vääri. Yhtä ja toista olen kuullut mummin suusta. Kerran hän ajoi metsään satojen kilsojen päässä meiltä. Se oli minun syy. Eräs kuollut ihminen kuullemma toimii minun kauttani mummia kiusatakseen. Kerran mummi polvistui meillä lattialle ja ihan hurmoksissaan rukoili Jeesusta ja kiitti että on saanut minut raipakseen. Voi hitsi, voisin kirjoittaa vaikka kirjan mummin tempauksista.
Monet kerrat olen tälläkin palstalla valittanut mummin tempauksista. Meillä on auttanut irtiotto mummista. Alkuun oltiin monta viikkoa niin, ettei oltu missään yhteydessä mummiin. On mennyt mummillekin vähän perille, ettei noin pidä käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tuntea häntä kohtaan myötätuntoa, mutta se EI tarkoita sitä, että sinun pitäisi niellä äidiltäsi tuollaista käytöstä. Jotkut täällä sanoi, että ei nuo kovin ihmeellisiä nuo äitisi sanomiset ole ja liioittelet. Et liioittele, sinun ahdistuksesi kumpuaa jostain todellisesta.
Äitisi on manipuloinut sinua koko ikäsi. Todennäköisesti äitisi ei voi muuttua, mutta sinä voit. Hae itsellesi apua, jotta saat ahdistuksesi käsiteltyä ja pystyt suhtautumaan äitiisi neutraalisti. Välit joutuu ehkä laittamaan joksikin aikaa hyllylle, mutta kun saat itsesi kuntoon, niin voitte tavata ja sinä osaat laittaa normaalit ja terveet rajat kanssakäymiseen etkä syyllisty ja ahdistu.
Sinun tärkein velvollisuutesi on pitää huolta lapsestasi, EI äidistäsi. Täällä on mainittu kirjallisuutta ja nettisivuja, joiden avulla voit lähteä selvittämään omia tuntemuksiasi. Jos osaat englantia, niin sellainen kirja kun " Toxic parents" , on todella hyvä. Löytyy googlaamalla. Jos sulla vaan on aikaa ja rahaa, niin etsi hyvä terapeutti ja käy jonkin aikaa juttelemassa ja selvimässä tunteitasi.
Voimia - tuosta on mahdollista selvitä.!Itse olin ihan samassa jamassa, mutta tajusin onneksi, mistä on kysymys ja lähdin hakemaan itselleni apua. Ahdistus on poissa, olen parempi äiti omille lapsilleni ja tapaamme silloin tällöin mun omaa äitiäni. Oma äitini on samanlainen kuin aina ennenkin, mutta sen temput ei tee mulle enää pahaa oloa.
Puhuin siskoni kanssa ja kyllä meillä monta palasta loksahti paikoilleen ja monta ikävää asiaa muistui mieleen vuosienkin takaa jo unohdettuja ja sellaisa jotka muuten vaan painettu villaisella tai sivuutettu olankohautuksella:
Sanat: manipulointi, marttyyri, provosoiva käytös, kaikkien ihmisten asiaoihin puuttuminen, syyllistäminen, aina sama kaava, pahentunut huomattavasti viime vuosina..... toistuivat valitettavan usein keskuteluissaamme :(
joten kyllä se vahvasti menee henkisen väkivallan puolelle..... on vaan todella otettava etäisyyttä ja olisi varman ihan aiheellista keskustella asiasta jonkun ammattilaisen kanssa jotta saisi selvyyden omiin ajatuksiin sekä sitten siihen, että minkä sortin diaknoosi mahtanee äidillä olla.....
Kiitos kaikille vastanneille ja tulin vaan kertomaan koska toivottavasti tämän ketjun näkisi edes joku joka kärsii samasta, mutta ei vain ole sitä vielä huomannut.......
Pikkusiskon kanssa pohdittuamme, ja noita antamianne avainsanoja apuna käyttäen löysimme tällaisen " diagnoosin" joka sopii valitettavan hyvin jokaiselta kohdalta äitiimme =(
http: //uk. geocities. com/rajatilapersoona/faq. htm
(lääkärithään ei tietenkään kerro ja viimeisestä terapiastakin on jo vuosia... Myös isämme valotti hieman taustaa sen minkä osasi....
Eli rajatilapersoona...... Kyllähän se selväksi kävi keskusteltuamm, ettei olis pitänyt näin kauan antaa tilanteen jatkua omalta osaltamme entisellään..... vaan olisi pitänyt laittaa stoppi ja sanoa (vaikkakin mieleltään sairas onkin) äidille, että emme hyväksy hänen käytöstään......
Nyt on vain päästävä asian kanssa sinuiksi itsemme kanssa ja sen jälkeen ymmästää, että äiti ei koskaan varmaan ole entisensä ja , että kaikki hänen sanomisensa on suodatettava.....
Tulin siksikin kertomaan, kun tänäänkin on ollut jo enemmän kuin yksi aloitus vaikeasta äiti-tytär suhteesta......
Muistakaa vaan, että ei ole lasten asia olla vanhempiensa terapeutteja MISSÄÄN TAPAUKSESSA.
Vielä kerran kiitos kaikille vinkkejä antaneille....
monta asiaa tuli kirjoituksestasi mieleeni. Mieti, olenko oikeassa.
Ensimmäiseksi ajattelin, että äitisi on tosiaan besserwisser ja haluaa, että asiat hoidetaan hänen tavallaan. Toisaalta jotenkin uskon, että hän uskoo itse olevansa oikeassa ja olevansa sinulle avuksi. Ja luulen, että hän pitää sinua jääräpäisenä, kun et ota hyväntahtoista apua vastaan.
Mutta fakta on, että äitisi on kodissasi vieras, eikä hän saisi puuttua sinun asioihisi. En tiedä, käyttääkö hän suoranaisesti väkivaltaa sinua kohtaan, mutta hän ilmiselvästi ei tiedä, missä menee sinun reviirisi ja hänen oma reviiri.
Se, ettei tiedä omia rajojaan, on myös yksi mielenterveysongelman muoto. Että ei tiedä, mitä toiselle ihmiselle voi sanoa ja mihin voi puuttua.
Lisäksi minulle tuli mieleen, että sinä olet ilmeisesti liian sidoksissa äitiisi. Koska ei äitisi mitenkään tahalleen ilkeältä ihmiseltä vaikuta. PItäisikö sinun vähän ottaa äitiisi etäisyyttä? Tuosta asetelmasta käsin et voi häntä sääliä etkä ymmärtää, koska hän ärsyttää sinua liikaa.
Näin ulkopuolisena minua säälittää äitisi. Koska hänellä on ilmiselvästi itsellään ollut vaikea lapsuus ja vaikea äitisuhde. Ihminen antaa sitä, mitä on itse saanut. Hänellä ei ole parempaa äidin mallia, niin hän ei voi sinulle muuta antaa kuin tämä.