Lue keskustelun säännöt.
Rehellisesti: oletko tullut rakastetuksi kokonaan ilman rooleja
10.12.2019 |
Täysin ilman ihmisyyden rakennelmia - raadollisena sinuna?
(Ei vanhemmuusrakkaustilityksiä tähän - kiitos! Myös vanhemmuus on ihmisyyden rooli.)
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
En, mutta toisaalta en edes tarvitse tai kaipaa mitään tuollaista. En ole itsekään tuolla tavalla ketään rakastanut. En suoraan sanoen edes usko, että sellaista on olemassakaan.
On sellaista, ja se on aika hyvä tunne. Itse näen sen sellaisena aikuisena rakkautena. Tai sitten ihan hirveenä unelmahöttönä. Se että rakastaa aidosti sitä mitä toinen on ei ole tosiaan mikään jokapäiväinen asia, vaatii sen että kumpikin voi olla just oma paras itsensä ja luottaa että toinen silti haluaa siinä vieressä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Nykyinen aviomieheni. Ensimmäinen ei.
Ja vaikka vanhemmuutta ei saakaan ottaa, niin äitini kyllä rakastaa kaikkia. Se on persoonassa, ei sukulaisuhteessa. Isäni ei.
Jos vanhempia tai isovanhempia ei lasketa, niin enpä kyllä. Parisuhteissa nimittäin olen ollut rakastettu huolimatta siitä millainen olen (!), ei sen vuoksi. Iso ero.
Ei.
Minua ei ole rakastanut ikinä kukaan, ei edes äiti.
Kysymys kaikille: mistä tiedätte, jos joku rakastaa teitä?
Millä perusteella sanotte, ettei teitä ole rakastettu? Tuskin kaikki tapaamanne ihmiset ovat haukkuneet teitä aamusta iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille: mistä tiedätte, jos joku rakastaa teitä?
Millä perusteella sanotte, ettei teitä ole rakastettu? Tuskin kaikki tapaamanne ihmiset ovat haukkuneet teitä aamusta iltaan.
Minua siis on rakastettu, mutta ei täysin ja ilman ehtoja, mitä tässä kysyttiin. On ollut ihania, minua enimmäkseen hyvin kohdelluiksi ihmisiä ja hyviä aikoja heidän kanssaan, mutta sitähän tässä ei kysytty.
Ero on siinä, hyväksytäänkö minut täysin omana itsenäni vai ei. Sen vain tuntee. Jos on täysin rakastettu, ei ole juuri mitään mitä voisi tehdä, että rakkaus katoaisi (vrt. äidinrakkaus). Jos on ”osittain” tai ehdollisesti rakastettu, sitä on aina vähän varpaillaan ja hyvin tietoinen itsestään. Ehkä ero on juuri tuossa tietoisuudessa: ei ole tarvetta olla tietoinen itsestään (jatkuva kela päässä millainen olen, miten toimin...että olen rakkauden arvoinen) , jos on ehdottoman rakkauden kohteena.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille: mistä tiedätte, jos joku rakastaa teitä?
Millä perusteella sanotte, ettei teitä ole rakastettu? Tuskin kaikki tapaamanne ihmiset ovat haukkuneet teitä aamusta iltaan.
Rakastatko sinä sitten ehdoitta kaikkia niitä tapaamiasi ihmisiä, joita et hauku aamusta iltaan? Ja muita taas haukut aamusta iltaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä aloitus, jos alkaa analysoimaan ihan urakalla. Vanhemmuus on joo rooli, mutta jos noin mietitään, niin on ystävyyskin, puolisona oleminen jne.
Mutta että olenko tullut hyväksytyksi ja rakastetuksi just tälläisenä kuin olen kaikkinen inhimillisine piirteineni, ilman että tarvitsee esittää mitään muuta kuin on, niin kyllä. Paljonkin. Kyllä, äiti ja isä rakastaa. Puoliso rakastaa. Lapset rakastaa. Pari ystävää rakastaa varmasti ja viihtyy minun kanssa siksi, että olen just minä.
Ja uskovaisena tähän voin myös lisätä kaikkein ehdottomimman ja suurimman Rakkauden... Jumalan rakkaus.
Kyllä. Parisuhteessa ja myös ystäväpiirissä. Itse asiassa tässä vaiheessa elämää kaikki epärehelliset, esittäjät ja muut poserit karsiutuneet tehokkaasti pois. Aikaani annan vain niille jotka ovat ihania aitoja omia itsejään ja joille kelpaan tällaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille: mistä tiedätte, jos joku rakastaa teitä?
Millä perusteella sanotte, ettei teitä ole rakastettu? Tuskin kaikki tapaamanne ihmiset ovat haukkuneet teitä aamusta iltaan.
Rakastatko sinä sitten ehdoitta kaikkia niitä tapaamiasi ihmisiä, joita et hauku aamusta iltaan? Ja muita taas haukut aamusta iltaan?
En, mutta jäin miettimään, kun niin moni sanoi, ettei kukaan ole koskaan rakastanut. Onko tämä totta, vai vain oma olettamus?
Eksäni sanoi rakastavansa minua. Silti hän oli kriittinen, kun minä olin liian puhelias tai en kuulemma osannut käyttäytyä. Pitääkö tästä tehdä oletus, että hän ei oikeasti rakastanut minua? Vai miten te päättelette asian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärtänyt aloitusta!?
Niin.
Piia 😁
Täällä yksi Piia, kuka huutelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rakasta ei. Kaikki miehet kaikkoaa ympäriltä vähän ajan päästä. Löytäävät paremman. Täytyy vaan uskoa siihen ettei kukaan halua minua. T. Nainen 55v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille: mistä tiedätte, jos joku rakastaa teitä?
Millä perusteella sanotte, ettei teitä ole rakastettu? Tuskin kaikki tapaamanne ihmiset ovat haukkuneet teitä aamusta iltaan.
Minua siis on rakastettu, mutta ei täysin ja ilman ehtoja, mitä tässä kysyttiin. On ollut ihania, minua enimmäkseen hyvin kohdelluiksi ihmisiä ja hyviä aikoja heidän kanssaan, mutta sitähän tässä ei kysytty.
Ero on siinä, hyväksytäänkö minut täysin omana itsenäni vai ei. Sen vain tuntee. Jos on täysin rakastettu, ei ole juuri mitään mitä voisi tehdä, että rakkaus katoaisi (vrt. äidinrakkaus). Jos on ”osittain” tai ehdollisesti rakastettu, sitä on aina vähän varpaillaan ja hyvin tietoinen itsestään. Ehkä ero on juuri tuossa tietoisuudessa: ei ole tarvetta olla tietoinen itsestään (jatkuva kela päässä millainen olen, miten toimin...että olen rakkauden arvoinen) , jos on ehdottoman rakkauden kohteena.
Kiitos ❤️
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran. Ja ryssin sen omaa idiotismiani.
-eri kuin tuolla aiemmin
Luulin, että tyttöystäväni rakasti minua pyyteettömästi, vaikka olinkin hyvin palkastussa asiantuntijatehtävässä. Sairautuminen ja alanvaihto paljasti totuuden.
Kyllä mä uskon, että olen. Niin monta vuotta ollaan oltu yhdessä ja mahdollisuuksia lähteä monta. Tiedän, että olen paikoitellen hankala ihminen, mutta jotenkin hänen läsnäolollaan ja kärsvällisyydellään ollaan taas kuprut tasotettu ja jatkettu paremmalla fiiliksellä.
26vuotta