Lue keskustelun säännöt.
Saako yksivuotiaalle lapselle ärähtää?
10.12.2019 |
Olen ollut aina sitä mieltä, että ei saa. Vaan asiat pitää hoitaa rauhallisesti ja iloisesti kannustaen. Jos tekee jotain kiellettyä niin nätisti sanoa ei ja ohjata muuhun tekemiseen tai siirtää huomio muualle. Mutta oma yksivuotiaani ei usko yhtään mitään ellei hänelle ärähdä. Hänen huomiota ei pysty kiinnittämään muualle, jos tekee jotain kiellettyä tai vaarallista. Ei sitten millään, vaan mitä enemmän yrittää siirtää lasta siitä pois tai saada tekemään muuta tai kieltää sanomalla ei, niin sitä enemmän lapsi vain innostuu tekemään sitä kiellettyä tai vaarallista. Mutta jos kerran ärähtää, että nyt loppuu tuo, niin uskoo heti. Ei siis pelästy eikä ala itkemään, vaan uskoo vain ja rauhottuu. Joten saako näin pienelle lapselle ärähtää?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
Jos minä olisin yksivuotiaan antanut tehdä mitä huvittaa, se olisi mm. syönyt ulkoa kaikkea kivaa maasta löytyvää hyönteisistä pikkukiviin, rääkännyt kissaa (ja tullut itse todennäköisesti purruksi tai raavituksi) vetämällä hännästä tai korvista, ottanut vaipasta kakkaa ja levittänyt ympäriinsä, heitellyt ruokaa ympäriinsä jne mukavaa. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarpeellista ärähtää. Ainut tilanne jossa voi ja pitääkin ärähtää on selkeä vaaratilanne. Muutoin parempi laskeutua lapsen tasolle, katsoa silmiin ja sanoa nätisti ettei noin saa tehdä. Hieman painokkaasti. Lapsen ikätaso tulee ottaa huomioon.
Olin ennen ihan samaa mieltä kuin sinä, että juuri noin pitää tehdä. Mutta lapseeni se ei tehoa yhtään, hän vain innostuu siitä tekemään sitä kiellettyä. Ja siis tietää erittäin hyvin mikä on kiellettyä, eli ymmärtää puhetta hyvin. Ap
Mitä jos keksit jotain kivempaa ja sallittua?
-17.
Kirjoitin jo aloitukseeni, että lapsen huomion siirtäminen johonkin muuhun (kivaan) siitä kielletystä ei onnistu. Hän ei suostu siirtymään mihinkään siitä kielletystä pois, ei vaikka kuinka innostaisi, kehuisi, kantaisi muualle jne. Ei millään. Ei vaikka olisi tarjolla hänen kaikkein lempiasiansa siellä muualla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö voi vain ottaa lasta ja viedä nätisti siitä tilanteesta pois missä tarvitsisi ärähtää. Millaisissa tilanteissa ärähdät. Selkeät vaaratilanteet ni niissä pitääkin ärähtää. Ethän kuitenkaan ole liian ylisuojeleva että vahdit koko ajan ettei lapsi esim. kaadu. Paras kasvatus on rakkautta ja rajoja.
Tietenkin olen kuukausia tehnyt tuota pois viemistä, mutta ei se toimi. Lapsi saa siitä raivokohtauksen tai palaa heti sinne kiellettyyn, kun hänet laskee sylistä muualle. Hän muistaa sen kielletyn kesken jääneen asian tunteja, ja yrittää tunteja palata sen pariin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
On asioita, joita minun on pakko opettaa lapselleni, vaikka hän on vasta yksivuotias. Esimerkiksi, että kissaa ei saa lyödä. Kotitöissä hän tietenkin saa auttaa ja siinä häntä aina kehun, mutta silti on joitain muita vaarallisia asioita, joita ei vain saa tehdä. Ap
Toistoa, toistoa. Minä näytin kaksivuotiaalle päivittäin kädestä pitäen, millä tavalla isosisaruksiin kosketaan. Ja tietenkin järjestät kissalle paikan, minne taapero ei pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
Jos minä olisin yksivuotiaan antanut tehdä mitä huvittaa, se olisi mm. syönyt ulkoa kaikkea kivaa maasta löytyvää hyönteisistä pikkukiviin, rääkännyt kissaa (ja tullut itse todennäköisesti purruksi tai raavituksi) vetämällä hännästä tai korvista, ottanut vaipasta kakkaa ja levittänyt ympäriinsä, heitellyt ruokaa ympäriinsä jne mukavaa. Ei kiitos.
Juuri tällaista meillä on, ja kissamme tosiaan yrittää läppäistä, jos sitä lyö. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
On asioita, joita minun on pakko opettaa lapselleni, vaikka hän on vasta yksivuotias. Esimerkiksi, että kissaa ei saa lyödä. Kotitöissä hän tietenkin saa auttaa ja siinä häntä aina kehun, mutta silti on joitain muita vaarallisia asioita, joita ei vain saa tehdä. Ap
Toistoa, toistoa. Minä näytin kaksivuotiaalle päivittäin kädestä pitäen, millä tavalla isosisaruksiin kosketaan. Ja tietenkin järjestät kissalle paikan, minne taapero ei pääse.
Kissalla on paikkoja, joihin lapsi ei pääse, mutta ei se kissa niissä aina ole. Ja olen näyttänyt satoja kertoja miten pitää nätisti silittää kissaa. Ja olen satoja kertoja vain kantanut pois kissan luota leikkimään leluilla. Jne. Ei ne tehoa lapseeni, hän haluaa vain lyödä kissaa, koska se on kiellettyä. Mutta kerran ärähdin hänelle, että nyt loppuu kissan lyöminen, niin ei ole sen jälkeen lyönyt. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
Jos minä olisin yksivuotiaan antanut tehdä mitä huvittaa, se olisi mm. syönyt ulkoa kaikkea kivaa maasta löytyvää hyönteisistä pikkukiviin, rääkännyt kissaa (ja tullut itse todennäköisesti purruksi tai raavituksi) vetämällä hännästä tai korvista, ottanut vaipasta kakkaa ja levittänyt ympäriinsä, heitellyt ruokaa ympäriinsä jne mukavaa. Ei kiitos.
Kyllä minun lapseni ovat yksivuotiaana nimenomaan syöneet vaikka mitä ulkoa löytyvää, ja silti ovat kohteliaita koululaisia nykyään. Lensi sitä ruokaakin moneen suuntaan.
Kissoista tai kakan levittelystä ei ole kokemusta, mutta vähän kuulostaa siltä, että jokin herkkyyskausi on mennyt ohi, jos lapsi levittelee omia kakkojaan.
T. Se kolmen äiti, 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
Jos minä olisin yksivuotiaan antanut tehdä mitä huvittaa, se olisi mm. syönyt ulkoa kaikkea kivaa maasta löytyvää hyönteisistä pikkukiviin, rääkännyt kissaa (ja tullut itse todennäköisesti purruksi tai raavituksi) vetämällä hännästä tai korvista, ottanut vaipasta kakkaa ja levittänyt ympäriinsä, heitellyt ruokaa ympäriinsä jne mukavaa. Ei kiitos.
Kyllä minun lapseni ovat yksivuotiaana nimenomaan syöneet vaikka mitä ulkoa löytyvää, ja silti ovat kohteliaita koululaisia nykyään. Lensi sitä ruokaakin moneen suuntaan.
Kissoista tai kakan levittelystä ei ole kokemusta, mutta vähän kuulostaa siltä, että jokin herkkyyskausi on mennyt ohi, jos lapsi levittelee omia kakkojaan.
T. Se kolmen äiti, 17.
Mikä herkkyyskausi? On täysin normaalia, että yksivuotias innostuu sotkemisesta. Hän ei ymmärrä, että kakka on likainen asia, hänelle se on kiva tapa sotkea siinä missä ruoka, sormivärit, muta ja mikä vain vastaava.
Totta kai saa ja pitääkin ärähtää, varsinkin jos kiusaa ja rääkkää viattomia eläimiä. Toivottavasti kissa käyttää kynsiään, jos riiviö ei muuten usko. Lässyttämällä ja lällätyksellä kakara ei opi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa ja pitää, jos ei muuten usko. Kissan kiusaaminen on ehdoton ei, samoin kaikilla luovilla tavoilla itsensä vahingoittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
Jos minä olisin yksivuotiaan antanut tehdä mitä huvittaa, se olisi mm. syönyt ulkoa kaikkea kivaa maasta löytyvää hyönteisistä pikkukiviin, rääkännyt kissaa (ja tullut itse todennäköisesti purruksi tai raavituksi) vetämällä hännästä tai korvista, ottanut vaipasta kakkaa ja levittänyt ympäriinsä, heitellyt ruokaa ympäriinsä jne mukavaa. Ei kiitos.
Kyllä minun lapseni ovat yksivuotiaana nimenomaan syöneet vaikka mitä ulkoa löytyvää, ja silti ovat kohteliaita koululaisia nykyään. Lensi sitä ruokaakin moneen suuntaan.
Kissoista tai kakan levittelystä ei ole kokemusta, mutta vähän kuulostaa siltä, että jokin herkkyyskausi on mennyt ohi, jos lapsi levittelee omia kakkojaan.
T. Se kolmen äiti, 17.
Mikä herkkyyskausi? On täysin normaalia, että yksivuotias innostuu sotkemisesta. Hän ei ymmärrä, että kakka on likainen asia, hänelle se on kiva tapa sotkea siinä missä ruoka, sormivärit, muta ja mikä vain vastaava.
Jo vauvalle on luonnollista, että pissat ja kakat tehdään tiettynä aikana tiettyyn paikkaan. Tämä taito vain unohtuu nykyaikaisten vaippojen vuoksi.
Kaikki kolme lastani ovat rakastaneet kuraa, sormivärejä ja sen sellaista, mutta kakalla eivät ole sotkeneet. Ovat tosin alkaneet hyvin aikaisin tehdä kakat pottaan.
-17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissaa ei saa antaa kiusata. Noin muuten niin vaaditko, että lapsi olisi koko ajan ns. kiltisti. Kyllä pienen lapsen tulee saada myös hieman riehua ja kiukuta. Lapsi ehkä ottaa sen tiukemmin sanomisenkin jonkinlaisena leikkinä. Älä rajoita lasta liikaa. Muista täydellinen nollatoleranssi kissan kiusaamisessa. Siitä pitää ärähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
On asioita, joita minun on pakko opettaa lapselleni, vaikka hän on vasta yksivuotias. Esimerkiksi, että kissaa ei saa lyödä. Kotitöissä hän tietenkin saa auttaa ja siinä häntä aina kehun, mutta silti on joitain muita vaarallisia asioita, joita ei vain saa tehdä. Ap
Toistoa, toistoa. Minä näytin kaksivuotiaalle päivittäin kädestä pitäen, millä tavalla isosisaruksiin kosketaan. Ja tietenkin järjestät kissalle paikan, minne taapero ei pääse.
Kissalla on paikkoja, joihin lapsi ei pääse, mutta ei se kissa niissä aina ole. Ja olen näyttänyt satoja kertoja miten pitää nätisti silittää kissaa. Ja olen satoja kertoja vain kantanut pois kissan luota leikkimään leluilla. Jne. Ei ne tehoa lapseeni, hän haluaa vain lyödä kissaa, koska se on kiellettyä. Mutta kerran ärähdin hänelle, että nyt loppuu kissan lyöminen, niin ei ole sen jälkeen lyönyt. Ap
Tosi hienoa että ärähdys toimi, nauti nyt niin kauan kuin sitä kestää.
Oikeasti jukuripää lapsi ei yhdestä kiivastuksessaan tapahtuneesta ärähdyksestä enkeliksi muutu, eikä sen puoleen yhdestä kiivastuksessa tapahtuneesta lyönnistäkään, vaikka tällaisiakin tarinoita tällä palstalla mielellään kerrotaan. Kasvatus on niitä tylsiä toistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
On asioita, joita minun on pakko opettaa lapselleni, vaikka hän on vasta yksivuotias. Esimerkiksi, että kissaa ei saa lyödä. Kotitöissä hän tietenkin saa auttaa ja siinä häntä aina kehun, mutta silti on joitain muita vaarallisia asioita, joita ei vain saa tehdä. Ap
Toistoa, toistoa. Minä näytin kaksivuotiaalle päivittäin kädestä pitäen, millä tavalla isosisaruksiin kosketaan. Ja tietenkin järjestät kissalle paikan, minne taapero ei pääse.
Kissalla on paikkoja, joihin lapsi ei pääse, mutta ei se kissa niissä aina ole. Ja olen näyttänyt satoja kertoja miten pitää nätisti silittää kissaa. Ja olen satoja kertoja vain kantanut pois kissan luota leikkimään leluilla. Jne. Ei ne tehoa lapseeni, hän haluaa vain lyödä kissaa, koska se on kiellettyä. Mutta kerran ärähdin hänelle, että nyt loppuu kissan lyöminen, niin ei ole sen jälkeen lyönyt. Ap
Tosi hienoa että ärähdys toimi, nauti nyt niin kauan kuin sitä kestää.
Oikeasti jukuripää lapsi ei yhdestä kiivastuksessaan tapahtuneesta ärähdyksestä enkeliksi muutu, eikä sen puoleen yhdestä kiivastuksessa tapahtuneesta lyönnistäkään, vaikka tällaisiakin tarinoita tällä palstalla mielellään kerrotaan. Kasvatus on niitä tylsiä toistoja.
Kuinka monta kertaa vielä jaksaisit toistaa, jos olet toistanut samaa asiaa jo esim. 7 kk ja ainakin 600 kertaa? Eikä ole vielä noista toistoista päähän tarttunut se kielto.
Lapset on erilaisia. Minun esikoinen on juuri tuollainen, että jaksaa kokeilla rajojaan loputtomasti ja kevyet kiellot valuu kuin vesi hanhen selästä.
Joissain asioissa olen ollut varsin tiukka, esim. turvallisuussäännöt, mutta en halua olla kaikesta naputtamassa.
Tytöstä on kasvanut kiva ja hyvinkäyttäytyvä teini. Meillä on erittäin lämpimät välit, vaikka edelleen joudun tietyissä tilanteissa vetämään rajat tiukasti.
Minusta vaikuttaa siltä kuin lapsi kaipaisi huomiotasi. Jos hän vain ilahtuu kielloistasi niin silloin se on hänestä kiva leikki, jollaista et muuten leiki lapsesi kanssa. Leikkikää siis yhdessä nyt alkuun vaikka vähän korostetusti ja todella paljon jotain hassuttelua m, kutittelua ja vuorovaikutusleikkejä. Näin suhteenne vahvistuu ja lapsen ei tarvitse kerjätä huomiotasi tekemällä kiellettyjä asioita.
Lapselle saa myös ärähtää mutta kannattaa olla sen kanssa maltillinen. Yleensä lapsi liittää sen suoraan itseensä, eikä ymmärrä että kyse on tekemisestä. Eli tässä tapauksessa lapsi haluaa olla yhdessä äidin kanssa ja yrittää kertoa siitä ja äiti ärähtää niin että lapsi lopettaa. Lapsi luulee että hänessä on jotain vikaa eikä kelpaa. Vaikka oikeasti se mitä hän oli tekemässä on kiellettyä eikä hän itse.
Meillä on kohta kaksivuotias, jota harvoin joutuu kieltämään. Olen säästänyt ei-sanan poikkeustilanteisiin, esim. Ei saa koskea kuumaan uuniin. Harvoin kun kieltää, niin kielto toimii. Kun lapsi tekee jotain kiellettyä, en kiellä, vaan ohjaan lapsen toimimaan, kuten toivon. Avaa "kielletyn" kaapin. ->Laita kaapin ovi kiinni. Heittelee leluja->Laita lelu lattialle. Huutaa->puhutko rauhallisesti, että äiti ymmärtää. Lapsi ottaa kielletyn tavaran -> laitatko tavaran paikoilleen. Ohjeita toistan toistan ja toistan.
Ärähdys on ok, kun eläintä satutetaan. Mutta ehkä kannattaa miettiä, miksi pitää mennä päättämiseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa ärähtää, mutta turhaa se on. Yksivuotiaalta ei voi kauheasti vielä vaatia mitään. Lähinnä sen ikäiselle voi opettaa, että hän on taitava ja ihana ja kaikki hänen apunsa kaikissa kotitöissä on tervetullutta.
Ja sivuhuomautuksena, että kaikki minun kolme lastani ovat yksivuotiaana eläneet melko lailla kuin pellossa, ja nykyään he saavat vain kiitosta käytöstavoistaan koulussa ja harrastuksissa.
On asioita, joita minun on pakko opettaa lapselleni, vaikka hän on vasta yksivuotias. Esimerkiksi, että kissaa ei saa lyödä. Kotitöissä hän tietenkin saa auttaa ja siinä häntä aina kehun, mutta silti on joitain muita vaarallisia asioita, joita ei vain saa tehdä. Ap
Toistoa, toistoa. Minä näytin kaksivuotiaalle päivittäin kädestä pitäen, millä tavalla isosisaruksiin kosketaan. Ja tietenkin järjestät kissalle paikan, minne taapero ei pääse.
Kissalla on paikkoja, joihin lapsi ei pääse, mutta ei se kissa niissä aina ole. Ja olen näyttänyt satoja kertoja miten pitää nätisti silittää kissaa. Ja olen satoja kertoja vain kantanut pois kissan luota leikkimään leluilla. Jne. Ei ne tehoa lapseeni, hän haluaa vain lyödä kissaa, koska se on kiellettyä. Mutta kerran ärähdin hänelle, että nyt loppuu kissan lyöminen, niin ei ole sen jälkeen lyönyt. Ap
Tosi hienoa että ärähdys toimi, nauti nyt niin kauan kuin sitä kestää.
Oikeasti jukuripää lapsi ei yhdestä kiivastuksessaan tapahtuneesta ärähdyksestä enkeliksi muutu, eikä sen puoleen yhdestä kiivastuksessa tapahtuneesta lyönnistäkään, vaikka tällaisiakin tarinoita tällä palstalla mielellään kerrotaan. Kasvatus on niitä tylsiä toistoja.
Kuinka monta kertaa vielä jaksaisit toistaa, jos olet toistanut samaa asiaa jo esim. 7 kk ja ainakin 600 kertaa? Eikä ole vielä noista toistoista päähän tarttunut se kielto.
Ei kai sitä voi olla jaksamattakaan...
Etkö voi vain ottaa lasta ja viedä nätisti siitä tilanteesta pois missä tarvitsisi ärähtää. Millaisissa tilanteissa ärähdät. Selkeät vaaratilanteet ni niissä pitääkin ärähtää. Ethän kuitenkaan ole liian ylisuojeleva että vahdit koko ajan ettei lapsi esim. kaadu. Paras kasvatus on rakkautta ja rajoja.