Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani nainen jätti minut oudosta syystä
10.12.2019 |
Minä olen vähän vajaa neljäkymppinen mies, tapailemani nainen (minä koin että seurustelimme, ei vain tapailtu) jätti minut koska minulla ei ole miespuolisia ystäviä?
Minulla on vain harvoja ystäviä, ja he ovat kaikki naispuolisia.
Tapailumme alussa asia ei ollut mikään ongelma. Olen myös hieman tutustuttanut tapailemaani naista näihin ystäviini.
Asia on ollut ok, ja tapailemani naisen mukaan jopa piristävää etten ole "jämähtänyt mihinkään junttiin äijäkööriin" (hänen sanansa, ei minun).
En roiku viestittelemässä tai somettelemassa näiden ystävieni kanssa jatkuvasti (en muutenkaan vapaa-aikana elä puhelin kourassa), tapaamme ehkä kerran kaksi kuukaudessa, jos sitäkään.
Tapailtuamme nyt 6kk säännöllisesti useamman kerran viikossa, yövyimme toistemme luona, olemme käyneet ulkomailla yhdessä, jne.
NYT tämä neito sitten päätti lopettaa suhteemme, koska minussa täytyy olla jotain vikaa kun en viihdy miesten seurassa, enkä lähde esimerkiksi iltaisin oluelle tai lenkille miespuolisten kavereiden kanssa. Mustasukkaisuudesta ei ollut kyse, enkä käy näiden naispuolisten ystävienikään kanssa missään kovinkaan säännöllisesti.
Miksi tässä nyt näin kävi? Ensin tämä asia oli vallan MAHTAVA piirre mussa, ja nyt yhtäkkiä sama piirre onkin hyvä syy lopettaa suhde kokonaan?
Koitin kyllä kaivella olisiko sittenkin jostain muusta kyse, mutta kuulemma ei. Muuten meillä ei ole ollut mitään kummallista, ei riitoja, normaalia kinastelua silloin tällöin, ja kaikki on ollut hyvin.
Mikä ihme naisia vaivaa? :D
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tapaa ymmärrän naista. Taustalla saattaa olla jotain hänen menneisyydestään, mutta ehkä hän ei vain kertonut todellista syytä. Tämä vain arvaus.
Itse en nelikymmpisenä naisena voisi seurustella ap:n kanssa, koska sinulla on vain naispuolisia ystäviä. Minulla on jo kaksi pitkää parisuhdetta (toinen kihlaus ja toinen avioliitto) päättyneet siihen kun mies vakuutti silmät kirkkaana kuinka hänellä saa olla naisia kavereina ja se on ihan normaalia. Molemmat miehet pettivät minua näiden ystävänaisten kanssa.
Oma psyykkeni ei kestäisi enää sitä, että koko ajan miettisin missä ap nai näitä naisystäviään ja minä sitten odotan kotona höyryävän ruokapadan edessä että mies tulisi kotiin.
Olen päättänyt olla loppuelämäni sinkkuna, en vain enää voi ottaa sitä riskiä että minut romutetaan henkisesti.
Mitäpä jos yrittäisit parantaa sitä haavaa ja yrittää hankkia terveempi itsetunto, ettei tarvis kaikkia ihmisiä syyttää kahdesta - vain kahdesta - virheestä? Ei kuulosta kovin terveeltä, että vain tuo asia on mielessä ja sille antaa noin paljon valtaa omasta itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä olet löytänyt ystäviksesi pelkkiä naisia? Eivät ilmeisesti ole vanhoja heiloja, mutta onhan tuokin aika oleellista.
Ei miehekkäillä miehillä ole "ystäviä" vaan on kaveriporukat työstä, treeneistä, opinnoista jne joiden kanssa voi käydä ryyppäämässä tai kalassa. "Ystävät" ovat ehkä vähän hi ntahtavia.
AP täällä
Ei, eivät tosiaan ole vanhoja heiloja.
Yhteen olen tutustunut hänen entisen aviomiehen kautta varmaan alunperin 2010 tai sinnepäin (brassijujitsun kautta tutustuin hänen mieheensä).
Yhteen armeijassa -99-00, tapasimme uudestaan jokunen vuosi sitten baarissa, ja juttu luisti oivasti, ja ystävyys syventyi aika nopeasti kun pidettiin yhteyttä.
Yksi oli samassa työpaikassa toisessa kaupungissa, ennen kuin muutin.
Kaksi ensimmäistä näistä asuu siis sattumalta samassa kaupungissa kuin minä, samassa työpaikassa ollut asuu n. 150km päässä.
Olen suhteen aikana nähnyt vain näitä samassa kaupungissa asuvia, en ole käynyt missään "reissussa" ollakseni kenenkään heidän kanssaan.
Täysin avoimesti julkisilla paikoilla tavattu. Enkä näitä ystävättäriä ole tosiaan tavannut mitenkään säännöllisesti tai usein.
Ex-neitokaisen kanssa sovimme lähes järjestään seuraavan tapaamisen valmiiksi aina kun tapasimme. Näitä toki peruuntui välillä, molemmilla arki tuli välillä väliin, mutta pääsääntöisesti näin.
Ensinnäkin pakko kertoa omasta kokemuksesta, että miehet ja naiset voivat olla ystäviä. Mutta eivät kaikki. Eräs miespuolinen ystäväni on todella sosiaalinen, hänellä on yhtä paljon naisystäviä kuin miesystäviäkin. Sen verran mitä hän on minulle kertonut niin hänelle sukupuolella ei ole väliä vaan ottaa ihmisen ihmisenä. Hänellä ei ole ongelmia puhua tunteistaan ja ehkä sen takia hänellä on läheisempiä ystävyyssuhteista naisten kanssa (vaikka pystyykin puhumaan kaikesta miestenkin kanssa, niin ehkä naiset sitten uskaltavat avautua enemmän omista asioistaan). Hän on kyllä huomannut, että jotkut naiset eivät yksinkertaisesti halua ystävystyä vaikka tulisikin ihan hyvin juttuun, taustalla voi olla juurikin tätä että naisella on mustasukkainen puoliso tai hän ajattelee että mies yrittää iskeä.
Minulle tulee ap:n tapauksesta mieleen se, että ehkä naiselle oli ihan ok että miehellä ei ole kuin naispuolisia ystäviä. Mutta sitten hän on keskustellut asiasta jonkun toisen henkilön kanssa, joka on ihmetellyt asiaa ja kysellyt että miksi hän ei ole mustasukkainen, keksinyt ehkä kaikenlaisia kuvitelmia ja väittänyt, että miehet ja naiset EIVÄT voi olla ystäviä. Ja tämä nainen on sitten ollut ihan ihmeissään, vaikkei ehkä ole edes ajatellut asiaa ennen. Sitten, koska parisuhteenne oli vielä näin alussa, hän on antanut mustasukkaisuuden vallata ajatuksensa ja päättänyt ikään kuin varulta lopettaa suhteen, ettei vain tule ainakaan petetyksi.
Okei, aika kaukaa haettu, mutta monesti ajattelun muuttumisen taustalla on juurikin joidenkin muiden ihmisten mielipide... Minun mielipiteitä on ainakin niin monesti yritetty muuttaa, että en ihmettelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP täällä. Kiitos edelleen asiallisista vastauksista.
Siis tämä nykyinen eksäni on tavannut ystäviäni pari kertaa, aika ohimenevästi, edellisen kerran varmaan pari kuukautta sitten. Silloin ei mitään insideläppää tai muuta edes ehditty, asiallisesti esittelin toisilleen ja sitten viuhahdimme jo matkaan taas. Edellisen kerran olimme illallisella ravintolassa, minä, eksäni, ystäväni ja hänen aviomiehensä.
Arvostan kollektiivista kokemustanne, mutta ainakaan näiden ystävättärieni kanssa ei ole tapahtunut mitään seksuaalista näiden vuosien aikana kun olemme tunteneet. En tunne muuta kuin älyllistä vetoa heihin.
-Kuten eksäänikin, toisaalta hänen kanssa suhde taas oli fyysinen SEKÄ henkinen, aika hyvässä tasapainossa.
Ystävättäreni ovat myös samaa ikäluokkaa kanssani, eli en näe siinäkään mitään erikoista "syytä" olla mustis.
Miten sama ikä vähentäisi mustasukkaisuutta?
Jos naisella on huonoja kokemuksia miehistä - tai huonoja kokemuksia miehistä, joilla on naisia "kavereinaan" - niin ei ikä ainakaan vähennä riskiä tehdä naispuolisista ystävistä ongelmaa. Enemmänhän silloin on ollut aikaa ottaa parisuhteissa henkisesti turpaan tuolla sarallakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta on vähän outoa jos ihmisellä ei ole saman sukupuolisia ystäviä ja outoa on kyllä myös jos ei ole yhtään eri sukupuolista ystävää.
Jos siis ihmisellä ei ole ystäviä, et halua olla hänen ystävänsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekosyy. Ette nyt kuitenkaan enää ole mitään teinejä. Toisaalta ymmärrän että harmittaa, ja haluaisi tietää todellisen syyn eroon, mutta koska et sinä sitä tule suurella todennäköisyydellä saamaan, niin parempi sinun on keskittyä tulevaan. Uutta tuulta purjeisiin vaan! Tsemppiä!
Voi luoja! Luuletko vielä neljäkymppisenäkin, että erotessa kerrotaan oikea syy eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka nyt vähän vajaata jaksaa kauan katsella...?
Oon jonkin sortin suhteessa (ei tapailla muita mut kummallakin tarve edetä hitaasti seurusteluleimojen kans) miehen kanssa, jolla myös naisia vaan ystävinä. Täytyy myöntää, et se välillä mietityttää. Hyvin ymmärrän syyt, jotka tähän on johtaneet, mut välillä meinaa iskeä pieni mustasukkaisuus (tästä on puhuttu). Lisäks on isompi asia, josta en oo osannut puhuu, nimittäin se, et nytkin tähän liittyy vanhojen kaverisuhteiden katkeaminen. Mulla on harvoja hyviä ystävyyksiä, mut pisimmät on kestäneet vuosikymmeniä muutoista ja muuttuvasta elämästä riippumatta. Hieman huolettaa, onko meillä kovin erilainen suhtautuminen ihmissuhteisiin ylipäätään.
Ehkä tästä oli kyse?
AP täällä. Kiitos edelleen asiallisista vastauksista.
Siis tämä nykyinen eksäni on tavannut ystäviäni pari kertaa, aika ohimenevästi, edellisen kerran varmaan pari kuukautta sitten. Silloin ei mitään insideläppää tai muuta edes ehditty, asiallisesti esittelin toisilleen ja sitten viuhahdimme jo matkaan taas. Edellisen kerran olimme illallisella ravintolassa, minä, eksäni, ystäväni ja hänen aviomiehensä.
Arvostan kollektiivista kokemustanne, mutta ainakaan näiden ystävättärieni kanssa ei ole tapahtunut mitään seksuaalista näiden vuosien aikana kun olemme tunteneet. En tunne muuta kuin älyllistä vetoa heihin.
-Kuten eksäänikin, toisaalta hänen kanssa suhde taas oli fyysinen SEKÄ henkinen, aika hyvässä tasapainossa.
Ystävättäreni ovat myös samaa ikäluokkaa kanssani, eli en näe siinäkään mitään erikoista "syytä" olla mustis.