Vertaistukea, työnhaun ikuinen kakkonen
Mikähän tähän auttaisi? Olen töissä alalla, jossa kiinnostavia paikkoja on auki harvoin ja hakijoita aivan valtavasti. Minulla on itselläni vakituinen työ, joka on päällisin puolin todella innostava. Teemme kansainvälistä, korkealaatuista ja näkyvää duunia. Ongelma on, että tiimissä on kaksi todella hankalaa tyyppiä ja esimies kiusaa meitä hienovaraisella tavalla - ja hänen toimintatapansa vaihtelevat kannustavasta ja suoraselkäisestä johtajasta aivan törkeään selän takana juoruilijaan ja manipuloijaan.
Olen siis päättänyt lähteä. Lähetin syksyllä neljä hyvää hakemusta. Aina olen käynyt haastattelussa ja aina jäänyt toiseksi. Olen kysynyt syytä ja mitään selkeää vastausta en ole saanut, lähinnä kyse on lopussa ollut "painotuksesta työnkuvassa".
Tuntuu, etten enää jaksa. Työssä on todella ikävää, koska joudun jatkuvasti ylitöihin, varomaan sanojani ja vetämään rajoja. Aamuisin itkettää. Nyt sitten sain eilen viimeisimmän hylsyn työhaastattelusta. Ja se työ oli todellinen unelmatyö, jota varten olin valmistautunut erittäin hyvin ja todella koin olevani juuri sopiva sitä työtä tekemään.
Onko teillä kokemuksia vastaavasta? Miten jaksan nousta tästä suosta? Mitä tekisitte minun sijassani?
Kommentit (7)
Pysyisin siinä työssä joka jo on.
Ei sitä duunia niin vakavasti kannata ottaa ja yrittää päteä niin helvetisti.
Tekee minkä pystyy, että on mukana menossa.
Tyhjän päälle ei kannata jäädä.
Hae seuraavaksi työpaikkaa, joka on vähän alle oman tasosi, saattaa tärpätä paremmin.
En tiedä, vähän samassa veneessä kanssasi. Olen alalla, jossa työpaikkoja on auki harvoin ja kilpailu kovaa. Haluaisin vaihtaa työtä, mutta sepä ei niin vain onnistu. Jumissa ollaan. Alanvaihtoa pitää varmaan kohta harkita. Olisi vaan pitänyt opiskella joku duunariammatti, niin elämä olisi helpompaa. En usko, että palkkakaan olisi loppujen lopuksi niin paljon huonompi.
Mutta sinulle neuvoisin, että hae sitkeästi vaan uutta työtä. Älä ole moksiskaan hylsyistä. Jossain vaiheessa se vielä uusi paikka vielä aukeaa.
Pääsin kakkosongelmasta sillä, että lakkasin sitomasta kaikkia tunteitani siihen, mitä haastattelijat tuntevat tai haluavat. Menin ennen haastatteluihin sillä mentaliteetilla, että tein kaikkeni ollakseni ihan kaikkea mitä haastattelija toivoo. On tosi kuluttavaa ja harvemmin toi haluttua tulosta. Sain juuri monen hyvän hakijan joukosta tavoitellun työn, koska pidin haastattelussa kiinni siitä, kuka olen (tyylikkäästi toki enkä riitaa haastavasti) enkä mennyt mukaan haastattelijan mielentilaan ja aika hankaliin pommittaviin kysymyksiin. Haastattelun ajan ja jälkeen minulla oli sisällä tosi ristiriitainen olo ja suorastaan ajattelin, että no en kyllä varmasti saa tätä paikkaa kun emme olleet koko ajan yhteisymmärryksessä kaikesta ja haastattelija oli tyytymättömän oloinen etc. Pidin katseen pallossa eli kuka minä olen ja mitä haluan ja miten ilmaisen sen asiallisesti ja tyynesti. Ilman ylimielisyyttä, ilman mitään pelailua. Sain paikan. Kerrankin. Olen oppinut pelaamaan tätä peliä, minä kakkosrassukka.
Vierailija kirjoitti:
Pääsin kakkosongelmasta sillä, että lakkasin sitomasta kaikkia tunteitani siihen, mitä haastattelijat tuntevat tai haluavat. Menin ennen haastatteluihin sillä mentaliteetilla, että tein kaikkeni ollakseni ihan kaikkea mitä haastattelija toivoo. On tosi kuluttavaa ja harvemmin toi haluttua tulosta. Sain juuri monen hyvän hakijan joukosta tavoitellun työn, koska pidin haastattelussa kiinni siitä, kuka olen (tyylikkäästi toki enkä riitaa haastavasti) enkä mennyt mukaan haastattelijan mielentilaan ja aika hankaliin pommittaviin kysymyksiin. Haastattelun ajan ja jälkeen minulla oli sisällä tosi ristiriitainen olo ja suorastaan ajattelin, että no en kyllä varmasti saa tätä paikkaa kun emme olleet koko ajan yhteisymmärryksessä kaikesta ja haastattelija oli tyytymättömän oloinen etc. Pidin katseen pallossa eli kuka minä olen ja mitä haluan ja miten ilmaisen sen asiallisesti ja tyynesti. Ilman ylimielisyyttä, ilman mitään pelailua. Sain paikan. Kerrankin. Olen oppinut pelaamaan tätä peliä, minä kakkosrassukka.
Hyvä kommentti, kiitos! En ole ajatellut asiaa tuolta kantilta. Ap
Oot hakenut vasta tosi vähän. Yleensä ihmiset lähettää kymmeniä hakemuksia ennenkuin tärppää. Ja se että olet päässyt jo haastatteluihin kertoo sen että sussa on potentiaalia!
Kiitos teille kaikille! Olette oikeassa, pitää vain hakea lisää ja pysyä omana itsenä. Tämä homma on tosi rasittavaa, mutta rämmin eteenpäin :) ap
Up