Lue keskustelun säännöt.
Vauva-arki alkanut ahdistamaan
09.12.2019 |
Minulla on kohta puoli vuotta täyttävä vauva ja tähän asti olen rakastanut vauva-aikaa ja kotona olemista. Nyt jokin on kuitenkin muuttunut, sanoisin että noin kuukauden sisällä. Huomaan, että arjesta on tullut paljon raskaampaa, kun vauvan kanssa ei voikaan enää pesiä sohvannurkassa imettäen koko ajan. Sellainen vaaleanpunainen euforiakupla on puhjennut ja yhtäkkiä olenkin väsähtänyt ja itkuinen. Tuntuu, että koko päivä on parin tunnin sykleissä elämistä odottaen seuraavia päiväunia, jolloin saan hetken hengähtää. Vauva nukkuu ainoastaan noin 30 min. päiväunia, joten ne hetket ovat lyhyitä, muuten hän vaatii viihdytystä ja sylissä oloa paljon. Vauva on kuitenkin todella helppo ja perusterve, ei itkuinen ja nukkuu öisin aika hyvin. Ja rakastan häntä tosiaan valtavasti, en siis koe vauvaa kohtaan negatiivisia tunteita. Mutta koen itseni väsyneeksi ja ilottomaksi, vaikka rakastan lastani valtavasti.
Käyn joka viikko vauvan kanssa avoimessa kerhossa ja parina iltana viikossa omissa harrastuksissa ja silti koen näin - mikä minussa on vikana? Onko tämä lievää masennusta? Päivät tuntuvat niin samanlaisilta, raskailta ja puuduttavilta. Samalla koen etten oikein jaksaisi nähdä ketään, olen kamalan herkillä ja loukkaannun helposti toisten sanomisista. Kaikki ihmiset ärsyttävät. Samalla kuitenkin kaipaan hirveästi seuraa ja tukea muilta. Tuntuu vaan ettei kukaan oikein ymmärrä. Mies osallistuu kyllä vauvan hoitamiseen, mutta on aika paljon töissä ja päivisin tietenkin olen kotona itsekseni. Koen myös ettei mies täysin ymmärrä, mitä käyn läpi. Ja miten voisikaan, kun en oikein itsekään ymmärrä...
Mitä ihmettä tämä oikein on? Onko muista tuntunut vauva-arjessa samalta? Missä vaiheessa oma pää alkoi niin sanotusti selvitä?
Kommentit (16)
Kävisitkö neuvolapsykologilla? Itse kävin paristi ja se auttoi kummasti. En sanois että yksin olet tuntemuksiesi kanssa.. Mutta mielestäni helpottaa vaan mitä enemmän lapsi kasvaa ja on hauskempaa kun hän oppii uusia tapoja kommunikoida. Jaksamista! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ps. Pää alkoi selvitä kun imetyksen lopetin, mutta nyt olen uudestaan raskaana. 😂 T. 2
Tajuan, että kaipaan nyt oikeasti irtiottoja arjesta eli tekemistä myös ilman vauvaa. Näen siis kavereita kyllä, mutta lähes aina vauvan kanssa eli koskaan vauvanhoitoon ei tule breikkejä, paitsi silloin kun käyn lenkillä ja jumpassa muutamana iltana viikossa. Pakko puhua tästä miehen kanssa ja sopia, että saan enemmän ns. vapaa-iltoja, eiköhän silloin taas jaksa tätä arkea. Olen varmaan aika "mökkihöperöitynyt" tällä hetkellä. - Ap
Ei kaikki vaan pärjää kaikessa. Minä en pärjäisi liikunnanopettajana, enkä mallina, mutta vauvanhoito on aina ollut sujuvaa ja mukavaa. Mene ja tee sen vauvan kanssa juuri niitä asioita mistä itse tykkäät. Baariin älä mee.
Mulla samanlaisia ajatuksia ja tarvitsisin omaa aikaa akkujen lataamiseen. Mies ei tunnu tajuavan tätä. Hän tulee pitkän työpäivän jälkeen kotiin ja on aivan poikki. Ja minua taas ärsyttää niin paljon kuinka hän ei tunnu tajuavan, että pääni räjähtää kohta, jos hän ei ota enemmän hoitovastuuta. Olemme jakaneet vapaa-ajan niin, että molemmat saavat käydä urheilemassa muutaman kerran viikossa, mutta kyllä minäkin kaipaan muutakin virkistystä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedän nuo tunteet. Sen kun vauva on maailman rakkain ja tärkein ja samalla on niin uupunut, että odottaa koko päivän sitä hetkeä, kun vauva menee illalla nukkumaan. Ja aamulla laskee tunteja seuraaviin päiväuniin ja iltaan... Joka päivä tuntuu samalta rikkinäiseltä levyltä. Hulluksihan siinä tulee. Minä rupesin vaatimaan ja järjestämään omaa aikaa enemmän. Oli tärkeää kokea olevansa välillä muutakin kuin äiti, silloin taas jaksoi olla läsnäoleva ja hyvä vanhempi.
Mulla on myös tuollainen pätkänukkuja, ihan hirveän raskasta! Puolessa tunnissa ehtii tyyliin käydä vessassa, kammata tukan, hakea postin - ja sitten vauva jo onkin hereillä. Olen aivan poikki :( Kateudella kuuntelen niiden äitien juttuja, joilla vauvat nukkuvat jopa parin tunnin päiväunia. Kaikki keinot koitettu täällä, mikään ei auta. Neuvolassakin sanoivat, että jotkut vaan eivät koskaan nuku pidempiä päiväunia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvitä ettei ole raudanpuuteanemiaa eikä mitään vitamiinin puutosta. Kaamosmasennus? Nyt on ollut todella pimeä ja sateinen syksy, kirkasvalolamppu voisi auttaa.
Ap, sun tunteet on mun kokemuksen mukaan tosi, tosi tavallisia juuri tuossa vaiheessa. Syynä on ainakin "kuherruskuukauden" hiipuminen ja hormonien tasaantuminen. Väsymys alkaa kasaantua, ja sulla (kuten viime vuonna samaan aikaan mullakin) sattuu vielä tuo kaikki pimeimpään vuodenaikaan. Ei ihme että väsyttää, ahdistaa ja masentaa! Kuulostaa hyvältä ajatukselta että alat pikkuhiljaa välillä irtautua symbioosista ja tehdä asioita myös ilman vauvaa. Voi olla että pian vauvalle tulee myös eroahdistuskausia ja sinun poissaolosi onkin vaikeampi järjestää. Siitäkin selviää, mutta jos vielä ei ole pahaa eroahdistusta, sitä suuremmalla syyllä ota omaa aikaa nyt, kun (mahdollinen) imetyskään ei ole enää ihan jatkuvaa. Onko vauvalla mummoja, kummeja tms jotka voisivat myös alkaa hieman enemmän solmia vauvaan kahdenkeskisiä suhteita nyt kun hän on vähän isompi?
Omalla lyhyellä äitiyskokemuksellani (1.5v) voin sanoa että kaikenlaisia, myös ikäviä ja raskaita vaiheita tulee äitiyden tiellä vaikka lapsi on aina rakas. Se kaikki on elämää. Hormonit heiluttavat koko imetysajan, mikä myös osaltaan vaikuttaa. Pyri pitämään hyvää huolta itsestäsi ja etsimään omanlaistasi arkea. Ehkä olette paljon kotona, ehkä paljon menossa, ehkä palaat pian jo töihin. Kaikki on sallittua. Tsemppiä ap ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies enemmän mukaan vaivan hoitoon.
Ja onko vauvalla kykeneviä isovanhempia? Koittakaa järjestää lapselle hoitaja vaikka yhdeksi yöksi kuussa ja käykää miesi kanssa treffeillä. Pieni irtiotto arjesta säännöllisesti pitää mielen virkeänä.
Muutamana iltana viikossa on ihan hyvin omaa aikaa vauvaiässä. Ongelma on jossain muualla. Mies enemmän hoitamaan vauvaa, pääset ainakin nukkumaan. Paskaahan se monilla on, mutta siitä selviää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan hormonit vaikuttaa osan, kun homma tasoittuu ja rutiini muodostuu vähän liiankin hyvin. Positiivista, että vauva on jo noin iso, se pärjää kohta pidempiäkin pätkiä ilman sinua. Koita pumpata maitoa, niin voit jättää lapsen isälleen siten, ettei tarvitse heti huolehtia takaisintulosta. Ja sitten lähdet vaikka leffaan tai taidenäyttelyyn, syömään kavereiden kanssa tms.
Onko sinulla kaveripiirissä äitejä? Jos on joku, jonka tunnet jo ennen vauva-aikaa, koita ottaa yhteyttä ja järjestäkää lounastreffit. On ihanaa, kun pääsee puhumaan samoista asioista kuin ennen vauvaakin jonkun tutun kanssa.
Yritä myös sopia miehen kanssa, että hän hoitaa välillä lasta kodin ulkopuolella, jolloin saat omaa latautumisaikaa kotona. Saat rötvätä sohvalla Netflixiä tölläten, ottaa päikkärit tai vaikka lukea. Vaikka kotona ollessa onkin koko ajan kotona, on se eri asia olla yksin.
Tuttuja tunteita. En olisi ikinä etukäteen uskonut miten puuduttavaa, yksinäistä ja tylsää vauvan kanssa kotona oleminen onkaan. Hormonit, vapauden puute, väsymys, yksinäisyys ja pelkästään toisen tarpeita varten oleminen on raskasta.
Jonkin verran auttoi, kun aloin ajattelemaan päivää lyhyemmissä pätkissä. En edes miettinyt miten kauan on siihen kun mies tulee kotiin, vaan ajattelin, että nyt vauvaa pitää viihdyttää tunti, sitten voikin syödä ja laittaa päiväunille ja pääsen itse hetkeksi lepäämään jne.
Olisi hyvä, että useimpina päivinä olisi jotain kivaa mitä odottaa. Vaikka vierailu mummolassa, kaverin kyläily, jokin kerho, tai vaikka käynti kaupungilla kahvilassa. Aika kuluu paremmin kun tiedossa on jotain muutakin kuin pelkkää vauvan kanssa kotona olemista. Jos lähipiirissä on luotettavia hoitajia, kannattaa uskaltaa jättää vauva hoitoon vaikka aluksi tunniksi tai pariksi.
Vauva-aika kuluu kuitenkin nopeasti, ja onneksi elämä helpottaa ennemmin tai myöhemmin. Omalla kohdallani voin sanoa, että elämä muuttui mukavammaksi kun lapsi oppi kävelemään kunnolla, ja samaan aikaan alkoi ymmärtää enemmän puhetta ja sai muutenkin järkeä päähänsä. Joka askelta ei tarvitse enää vahtia, lapsi viihtyy välillä omissa leikeissään, ja osaa varoa ettei jätä sormia oven väliin tai putoa sohvalta yms. Toki uhma on tuloillaan, mutta silti koen lapsen kanssa olemisen nyt selvästi helpompana. Lapsen kanssa on nykyään myös selvästi helpompi kulkea kylässä tai kaupungilla, mutta sekin on lapsikohtaista miten viihtyy kärryissä ja autoissa sekä vieraissa paikoissa.
Vauva-ajan raskaudesta huolimatta lapsi on rakkain asia maailmassa, on ollut alusta saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uli uli uli u u uu.. mies on mukana ja helppo ja terve vauva, voi jeesus soikoon taas..
Tuo on sitä raskainta aikaa. Mä olen taas alkanut nauttimaan tosissani lapsen kanssa olemisesta, kun se malttaa touhuta ja leikkiä hetken yksinkin, valvotusti toki. Voin juoda kahvin rauhassa, tehdä kotitöitä ja ottaa lapsenkin siihen mukaan. Esim. Ojentelemaan pestyä pyykkiä kasasta kun ripustan niitä.
Lapsem omia aivotuksia ja uusia juttuja on kiva seurata.
Ulkona on kiva leikkiä jne.
Olet vain ehkä vähän kyllästynyt ja väsynyt arkeesi. Kyllähän se vain vauvan kanssa oleminen pidemmän päälle käy jossain määrin tympimään. Ja se vain pahentaa tilannetta, että miehesi on paljon poissa, koska hänen erityisesti pitäisi olla se, joka antaa sulle vauvavapaata aikaa, tilaa hengähtää ja tehdä hetken omiakin asioita. Ei kukaan jaksa suorittaa yhtä ainoaa tehtävää elämässään, ei vaikka tehtävä olisi mieleinen.