Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pelkään elämääni jota ei ole
09.12.2019 |
Olen hullu teidän mielestä kuitenkin mutta mulla ei ole kavereita ei töitä ja olen kaikkien mielestä aina outo tai ruma. Saan olla viikkoja jopa vuosia yksinään ei kukaan huomaa että mä oon täällä.
Änkeisin mukaan serkuilleni ja siellä yllättäen minulle ei puhuttu jos on vaikkapa tilanne että joku esittelee jotain kuvaa kännykästään minulle ei näytetä vaikka muille kyllä ja olen hyvin pettynyt että joudun kokemaan näin pahaa kiusaamista edelleen.
Ja en määrittele tuota kännykän kuvien esittelyä kiusaamiseksi vaan yleisestikin mun elämän ajoilta. Olisi pitänyt päättää päivät jo siinä vaiheessa kun putosin ihmiskunnasta ala asteella. Niin en ole tehnyt kun mietin kauneusleikkausta mutta ehkä olen vain ihminen kenestä ei olekaan tarkoitus pitää ja parempi olla aina yksin kuten tähän päivään asti.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlaista:/ Jotenkin kaikki ihmiset aina ovat "hylkineet"minua vaikka nuorempana yritin ja jaksoinkin edes välillä olla ystävällinen, iloinen jne. vastoinkäymisistäni huolimatta ja autoin (aina) muita. Nyt vanhempana olen työtön, yksin, eristetty kaikista ja kaikesta. Ja juu, voi mennä yksinäänkin paikkoihin, mutta ainakin kun itse menen, tunne itseni mekleinpä yksinäisemmäksi muiden (porukoiden)keskellä yksinäni. Olen aina kokenut olevani joku ihme jämä-ihminen
Alue: Aihe vapaa
Ja vielä lisään että Facebookissa sukulaiset myös syrjii mua sillä kaikki muut perheestä on pyydetty kaveriksi . En vaan ymmärrä miksi mulle ollaan näin ilkeitä en ole ketään ikinä loukannut tai haukkunut . Saan tämmöistä kohtelua tahtomatta.