Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka vihaavat ruoanlaittoa?
Hfsshlä
07.12.2019 |
Vihaan. Inhoan. Vastenmielistä. Mutta ei auta, on teini lapsi ja olen aina tehnyt lapsen takia kotiruokaa. Mies ei tee ruokaa lainkaan. Vihaaaaaan sitä miettimistä, mitä nyt nopsasti töiden jälkeen uuniin tai liedelle. Ai että osaa olla suunnattoman vastenmielistä!!!!!
Kommentit (26)
Jos on aikaa, niin tykkään. Jos kiire niin en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan, jos pitää kokata vain itselleni. Jos on muitakin syöjiä, kokkaaminen on yksi lempipuuhistani.
Lähes yhtä turhaa ajanhaaskuuta päivystää hellan äärellä, kuin kirjoitella vauvapalstalle.
Jep. Aiemmin inhosin erityisen paljon, sitten vähän paremmin opin sitä sietämään. Inhottavaa siitä tekee se kuinka usein pitäisi olla ruokaa laittamassa ja että pitää nyt vain saada jonkinlaista pöperöä mielellään nopeasti ja edullisesti.
Jos on paljon aikaa, sopivasti rahaa ja joku hyvä ruokalaji mielessä, kokkaaminen kerran viikossa voisi olla mielestäni ihan mukavaa. Mutta makaronit kattilaan ja kanat paistumaan -tyylinen, blaaah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan sitä sotkua mikä siitä tulee, ja yksiössäni ei ole tiskikonetta.
Samoin, täällä on vain kaksi todella pientä allasta. Todella nautinto yrittää tiskata kun ei oikein edes mahdu.
Lapseni on 17-vuotias ja odotan aikaa kun hän muuttaa pois, jotta ei tarvitse enää kokkailla. Kun asuin yksin, söin aina ulkona tai paistoin nopeasti munakkaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon sinkkumies. Suunnittelen, että ostan sellasen kiertoilmakypsentimen, Air Fryerin. Heitän sinne vaan kaikkee pakastimesta, nugetteja, ranskalaisia. Sil voi grillata, friteerata, paahtaa ja leipoo.
Vierailija kirjoitti:
Lähes yhtä turhaa ajanhaaskuuta päivystää hellan äärellä, kuin kirjoitella vauvapalstalle.
Toinen näistä aiheuttaa riippuvuutta, toinen todellakaan ei. 😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 17-vuotias ja odotan aikaa kun hän muuttaa pois, jotta ei tarvitse enää kokkailla. Kun asuin yksin, söin aina ulkona tai paistoin nopeasti munakkaan yms.
Tuonikäinen voi tehdä itsekin ruokaa tai osallistua yhteiseen ruoanlaittoon. Kaupassa voi käy myös ja hoitaa tiskit.
Kyllä. Arkiruoan laittaminen on hanurista, mutta lapset pitää ruokkia.
Nautin ruoanlaitosta vain silloin, kun ei ole kiire, on joku ihan spessu resepti ja/tai raaka-aine käytössä ja joku osallistuu kokkaamiseen ja auttaa siivouksessa jälkikäteen. Eli n. 1-2 krt vuodessa.... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on 17-vuotias ja odotan aikaa kun hän muuttaa pois, jotta ei tarvitse enää kokkailla. Kun asuin yksin, söin aina ulkona tai paistoin nopeasti munakkaan yms.
Tuonikäinen voi tehdä itsekin ruokaa tai osallistua yhteiseen ruoanlaittoon. Kaupassa voi käy myös ja hoitaa tiskit.
Tämä lapsonen paistaa itselleen myös munakkaan tai ostaa kaupasta valmissalaatin, tiskikone on joten ei tarvitse tiskata. Äitiinsä tullut, mutta yritän vielä vähän aikaa esittää ehtoisaa äiti-ihmistä.
Kyllä! Keitän aina pastaa tai riisiä kerralla koko kattilan että on muutamaksi päiväksi edes yksi askel vähemmän. Leipominen kuulostaa pelkkänä ajatuksenakin vielä kamalammalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihaan ruuanlaittoa! Nyt vielä tytär haluaisi olla kasvissyöjä, niin olen ihan valmis heittämään hanskat tiskiin!
Vierailija kirjoitti:
Vihaan ruuanlaittoa! Nyt vielä tytär haluaisi olla kasvissyöjä, niin olen ihan valmis heittämään hanskat tiskiin!
Tytär voi tehdä omat ruokansa, eikös?
Ruuanlaitto on ainoa ”kotityö” mistä pidän. Se on usein jopa terapeuttista. En tee koskaan mitään ihmeellistä, ihan peruskotiruokaa. Lapset (12 ja 9) on onneksi kaikkiruokaisia. Kaikkia muita kotitöitä vihaan sydämeni kyllyydestä.
Mistähän ruuanlaiton vihaaminen voi johtua? Tuntuu, että se on tosi yleistä. Itse en lapsena ja nuorena ”saanut” tehdä ruokaa ja sitä oli kiva opetella, kun muutin kotoa. Oon pitänyt ruuanlaitosta aina, jo ennen kun sain lapset.
Tykkään kokata vain itselleni ja ilman reseptejä. Eniten ruoanlaitossa ja varsinkin leipomisessa karmii ajatus johonkin emännän ja kodin hengettären muottiin uppoamisesta, hyh heijaa sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä vihaan sitä sotkua mikä siitä tulee, ja yksiössäni ei ole tiskikonetta.
Samoin, täällä on vain kaksi todella pientä allasta. Todella nautinto yrittää tiskata kun ei oikein edes mahdu.
Minullapas on pienet altaat + vielä sellaiset vanhanaikaiset typerät tulpat jotka vaan asetetaan löyhästi siihen viemärireiän päälle ja vesi pysyy altaassa pelkästään painamalla sitä tulppaa omalla painollaan reikää vasten. Sitä tulppaa sitten tiskatessa kun sattuu tönäisemään jollain astialla yms. niin tyhjenee heti allas. Kenenköhän idiootin keksintö tällainenkin on.
Vierailija kirjoitti:
Mistähän ruuanlaiton vihaaminen voi johtua? Tuntuu, että se on tosi yleistä. Itse en lapsena ja nuorena ”saanut” tehdä ruokaa ja sitä oli kiva opetella, kun muutin kotoa. Oon pitänyt ruuanlaitosta aina, jo ennen kun sain lapset.
Ihmisten mieli kiinnittyy varmaan eri asioihin siinä. Esim. minä ja moni muu ajattelee sitä siivoamista jälkeenpäin (jotkut toiset taas lopputulosta eli syömistä). Jos ei edes ole astianpesukonetta, eikä tunne kaipuuta tiskaamiseen, niin siinä on jo kaksi isoa syytä.
Minä en myöskään ole sellainen ihminen, joka tykkää opetella uutta, etenkään erehdyksen kautta. Kai se on pitkäjänteisyyden puutetta. Jos ruoka menee pieleen, niin en ajattele, että "yritänpäs toiste uudelleen", vaan että "en hemmetti ikinä enää tee tuota". Enkä sitten teekään enkä mitään opi. Olen jo melkein 5-kymppinen ja melkein kaikki tekemäni ruoka on ollut pahaa.
Ruuanlaitossa pitää noudattaa kaikenlaisia rasittavia hygieniasääntöjä ja vaihdella välineitä, pestä käsiä ja sen sellaista. Onhan se hyvä, että sääntöjä on esim. salmonella takia, mutta itse koen ne rasittaviksi.
Mä vihaan sitä sotkua mikä siitä tulee, ja yksiössäni ei ole tiskikonetta.