Onko älykkäälle älykkäintä pyrkiä sopeutumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aika romanttinen käsitys älykkäistä ihmisistä.

En koe samoin. Tässä ajatelin vain sitä mitä älykkyys parhaimmillaan voi olla ja tuottaa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksen tai mielenterveysongelmien vaikutuksen toimintakykyyn. Silloin minusta osa sopeutumista on juuri sitä, että tarttuu näihin asioihin ja ainakin yrittää käyttää älyään myös oman hyvinvointinsa lisäämiseen.

Ap

En tiedä tarkoittiko kommentoija sitä, että älykkäät pystyvät muita tehokkaammin esimerkiksi riistämään, hyväksikäyttämään ja tuhoamaan toisia ja järjestelmää. Aloituksessa vaikuttaa olevan olettama, että älykkäät ovat jaloja ja altruistisia ihmisiä. Useimmilla älykkäillä ehkä on normaali tunne-elämä, mutta niillä joilla ei ole on paljon mahdollisuuksia aiheuttaa pahaa.

Kiitos kommentista! En oleta että älykäs olisi lähtökohtaisesti altruistinen tai sano että minä olisin altruistinen, mutta uskon että kannattaa etsiä hyvää eikä toimia itsekkäästi. Tänäkin liittyy hengelliseen vakaumukseen enemmän joka taas johtuu siitä että on ollut tarve selvittää ns. suuria kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus :D ja mitä kannattaa tavoitella. Uskon nimittäin että kyllä ihminen voi saada (no, ainakin länsimaissa) suunnilleen niitä asioita mitä haluaa mutta suurempi kysymys on se mitä sitten _kannattaa_ tavoitella.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aika romanttinen käsitys älykkäistä ihmisistä.

En koe samoin. Tässä ajatelin vain sitä mitä älykkyys parhaimmillaan voi olla ja tuottaa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksen tai mielenterveysongelmien vaikutuksen toimintakykyyn. Silloin minusta osa sopeutumista on juuri sitä, että tarttuu näihin asioihin ja ainakin yrittää käyttää älyään myös oman hyvinvointinsa lisäämiseen.

Ap

En tiedä tarkoittiko kommentoija sitä, että älykkäät pystyvät muita tehokkaammin esimerkiksi riistämään, hyväksikäyttämään ja tuhoamaan toisia ja järjestelmää. Aloituksessa vaikuttaa olevan olettama, että älykkäät ovat jaloja ja altruistisia ihmisiä. Useimmilla älykkäillä ehkä on normaali tunne-elämä, mutta niillä joilla ei ole on paljon mahdollisuuksia aiheuttaa pahaa.

Kiitos kommentista! En oleta että älykäs olisi lähtökohtaisesti altruistinen tai sano että minä olisin altruistinen, mutta uskon että kannattaa etsiä hyvää eikä toimia itsekkäästi. Tänäkin liittyy hengelliseen vakaumukseen enemmän joka taas johtuu siitä että on ollut tarve selvittää ns. suuria kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus :D ja mitä kannattaa tavoitella. Uskon nimittäin että kyllä ihminen voi saada (no, ainakin länsimaissa) suunnilleen niitä asioita mitä haluaa mutta suurempi kysymys on se mitä sitten _kannattaa_ tavoitella.

Ap

Tää kysymys epäitsekkyydestä on askarruttanut mua suuresti. Esimerkiksi Estonialla oli sekä niitä, jotka auttoi ja palveli muitakin viimeiseen asti, mutta myös niitä, jotka auttoivat vain itseään. Molemmanlaisia ihmisiä on säilynyt evoluutiossa ja molemmat strategiat voivat olla hyviä. Toisaalta suurimmalla ihmisillä on empatiaa ja auttamishalua vieraitakin kohtaan, koska laumaeläimillä yhteistyö edistää selviämistä. Toisaalta äärioloissa ja tosipaikan tullen sivistys ja moraali lentää äkkiä ikkunasta ulos.

Sitten on ihmisiä, joita moraali ei arkielämässä pahemmin kiusaa. Esimerkiksi pystyvät pettämään kumppania toistuvasti, eivätkä tunne olevansa kovin huonoja valheista huolimatta. Nämäkin ihmiset voivat olla ihan mukavia ja hyväntahtoisia, itsekkäitä ja epäluotettavia tietysti, se ei vaan heille ole mikään suuri synti vaan luonnollista.

Siitä en ole yhtään samaa mieltä, että ihminen yleensä saa sen, mitä keksii tavoitella. Synnynnäiset ominaisuudet, ympäröivä kulttuuri, oma ulkonäkö ja terveydentila rajoittavat paljon sitä, minkälaisia asioita voi saavuttaa. Jos olet esimerkiksi alle 30 v. suomalainen, terve nainen (tämä on vain arvaus), niin olet sen verran etuoikeutettu että saatat olla sokea vivahteille tässä asiassa.

Älykäs sopeutuu vain mikäli huomaa, että se on fiksumpi vaihtoehto, kuin poistua tilanteesta. Älykkyyttä voi helposti käyttää laskelmointiin, voi punnita helposti useita vaihtoehtoja ja harkita mikä vaihtoehto kulloinkin on kannattavin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on aika romanttinen käsitys älykkäistä ihmisistä.

En koe samoin. Tässä ajatelin vain sitä mitä älykkyys parhaimmillaan voi olla ja tuottaa. Ymmärrän kyllä esimerkiksi yksinäisyyden kokemuksen tai mielenterveysongelmien vaikutuksen toimintakykyyn. Silloin minusta osa sopeutumista on juuri sitä, että tarttuu näihin asioihin ja ainakin yrittää käyttää älyään myös oman hyvinvointinsa lisäämiseen.

Ap

En tiedä tarkoittiko kommentoija sitä, että älykkäät pystyvät muita tehokkaammin esimerkiksi riistämään, hyväksikäyttämään ja tuhoamaan toisia ja järjestelmää. Aloituksessa vaikuttaa olevan olettama, että älykkäät ovat jaloja ja altruistisia ihmisiä. Useimmilla älykkäillä ehkä on normaali tunne-elämä, mutta niillä joilla ei ole on paljon mahdollisuuksia aiheuttaa pahaa.

Kiitos kommentista! En oleta että älykäs olisi lähtökohtaisesti altruistinen tai sano että minä olisin altruistinen, mutta uskon että kannattaa etsiä hyvää eikä toimia itsekkäästi. Tänäkin liittyy hengelliseen vakaumukseen enemmän joka taas johtuu siitä että on ollut tarve selvittää ns. suuria kysymyksiä, kuten mikä on elämän tarkoitus :D ja mitä kannattaa tavoitella. Uskon nimittäin että kyllä ihminen voi saada (no, ainakin länsimaissa) suunnilleen niitä asioita mitä haluaa mutta suurempi kysymys on se mitä sitten _kannattaa_ tavoitella.

Ap

Tää kysymys epäitsekkyydestä on askarruttanut mua suuresti. Esimerkiksi Estonialla oli sekä niitä, jotka auttoi ja palveli muitakin viimeiseen asti, mutta myös niitä, jotka auttoivat vain itseään. Molemmanlaisia ihmisiä on säilynyt evoluutiossa ja molemmat strategiat voivat olla hyviä. Toisaalta suurimmalla ihmisillä on empatiaa ja auttamishalua vieraitakin kohtaan, koska laumaeläimillä yhteistyö edistää selviämistä. Toisaalta äärioloissa ja tosipaikan tullen sivistys ja moraali lentää äkkiä ikkunasta ulos.

Sitten on ihmisiä, joita moraali ei arkielämässä pahemmin kiusaa. Esimerkiksi pystyvät pettämään kumppania toistuvasti, eivätkä tunne olevansa kovin huonoja valheista huolimatta. Nämäkin ihmiset voivat olla ihan mukavia ja hyväntahtoisia, itsekkäitä ja epäluotettavia tietysti, se ei vaan heille ole mikään suuri synti vaan luonnollista.

Siitä en ole yhtään samaa mieltä, että ihminen yleensä saa sen, mitä keksii tavoitella. Synnynnäiset ominaisuudet, ympäröivä kulttuuri, oma ulkonäkö ja terveydentila rajoittavat paljon sitä, minkälaisia asioita voi saavuttaa. Jos olet esimerkiksi alle 30 v. suomalainen, terve nainen (tämä on vain arvaus), niin olet sen verran etuoikeutettu että saatat olla sokea vivahteille tässä asiassa.

Arvauksesi osui aika oikeaan. Ja olen ihan tavallisen itsekeskeinen ihminen mutta koen että juurikin etuoikeutettu asema asettaa odotuksia siitä, miten sitä etuoikeutta käytät ja aiotko tehdä jotain myös toisten olojen helpottamiseksi. Ja toisaalta, miten tällainen hyvinvointi on syntynyt Suomeen tai muihin Pohjoismaihin, miten sitä voisi rakentaa lisää jne. Tai millaisiin töihin hakeudun (joku keinotteleva pankkiiri) vai jotain mikä auttaa ehkä jotakin toista.

Ap