Lue keskustelun säännöt.
Miksi itsenäisyyspäivänä ei muistella Suomen itsenäistymistä.
06.12.2019 |
Tämä on asia, joka minua kovasti ihmetyttää. Siis se, että edes itsenäisyyspäivänä ei millään tavalla muistella ja käydä läpi niitä tapahtumia ja kehitystä, jotka johtivat itsenäisen Suomen syntymiseen vuonna 1917.
Kommentit (25)
Nyt halutaan muistella ja kunnioittaa heitä, jotka säilyttivät itsenäisyyden. Vielä kun heitä on elossa.
Ketään ei ole enää elossa kertomassa itsenäisyyden alkamisesta.
Mutta jos haluat itse tutkia asiaa, niin Areenassa on elokuvia ja aikalaisten haastatteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Talvi- ja jatkosodassa tuo parikymmentä vuotta aiemmin saavutettu itsenäisyys oli uhattuna. Näin itsenäisyyspäivänä muistetaan niitä sotilaita, jotka taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden.
Eli itsenäisyyspäivän nimeksi voitaisiin vaihtaa vaikka talvi- ja jatkosodan muistopäivä. Että millään muulla ei ole mitään väliä, kunhan sotia päästään juhlimaan ja muistelemaan.
Katsoitko Itsenäisyyspäivän paraatin lähetystä Tampereelta
Koska se oli vain valtuuskunnan matka Pietariin v.1917 ja kun se siellä odotti väliaikaisen hallituksen johtajan, V.I Leninin nimikirjoitusta anomukseensa ,jonka hän sitten siellä ( siihen valtuuskuntaan osallistuneen erään jäsenen , vuosikymmeniä myöhemmin, 1950-luvulla tehdyssä radiohaastattelussa kertoman mukaan) 'ikäänkuin kiireisesti 'ohimennen' kirjoitti heidän siellä odotettuaan hänen saapumistaan jossain sen väliaikaisen hallituksen tilojen pylvässalin käytävässä)
Näin Suomi tunnustettiin erotetuksi Venäjästä ja maassamme voitiin juhlia itsenäisyyttä, kun kotiin matkalta palannut valtuuskunta julkaisi asian Suomessa .
Hyvä huomio. Sotaa voisi muistella omana juhlapäivänään. Itsenäisyyspäivää omanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska jouduttaisiin juhlimaan Venäjän silloista johtoa, jolla ei ollut vastaansanomista. Lenin kuittasi asian olevan ok.
Ehkä tuo V.I.Leninin nimikirjoitus ja sen liittyminen Suomen itsenäistymisprosessiin on ylipääsemätön ongelma itsenäisyyspäivän juhlinnalle itsenäisyyden saavuttamiseen liittyvine aiheineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa mistä huomaa olevan itsenäisyyspäivä on se, että kaikki kahvilat yms. Ovat kiinni.
Lähettäähän Yle tv-2 koko päivän Sohvaperunoita, potkupalloa ja mäkihyppyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa sallitaan näitä nasupellejen kulkueita. Itsenäisyys pitäisi olla kiva juttu eikä mikään persujen mölinäpäivä.
Kyllä niitä vaiheita voisi myös muistella. Suomen itsenäisyyden historia eri vaiheineen osoittaa, miten mutkikas ja monikerroksinen maailma on.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1917-18 tapahtumat ovat kansallinen häpeä. Ei niitä kukaan halua muistella. Talvisodassa kansa hitsautui yhteen ja se on ylpeyden aihe.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mistä huomaa olevan itsenäisyyspäivä on se, että kaikki kahvilat yms. Ovat kiinni.
Entä liput saloissa, telkkariohjelmat. Vapaapäivä töistä ja kouluista. Kynttilät ikkunoilla.
Eikö niistä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Telkkarista voiis tulla tuntemattoman lisäksi elokuva Jääkärin morsian. Nyt itsenäisyyspäivänä.
Vierailija kirjoitti:
Katsoitko Itsenäisyyspäivän paraatin lähetystä Tampereelta
Miksi olisi pitänyt ?
Pelkkää militariststa hekumointia josta ilmasto taas kiittää.
Onneksi en itse joutunut osallistumaan inttiaikana mihinkään paraatiin tai 'kunniavartioihin'.
Pelkkä valamarssi vaan Upinniemen kirkkoon eli sinne 'sotilaskappeliin'.
Äitini ei sinne tullut ,enkä viitsinyt häntä töiltään sairaanhoitajana vaivata moisilla jonninjoutavuuksilla ja asuimme sitäpaitsi itä-Suomessa silloin ja autoa ei hänellä ollut.
Isäni, joka oli sotaveteraani oli lopulta menehtynyt sodassa saamiinsa sirpalevammoihin 57-vuotiaana v.1983 (jolloin olin 12-vuotias)
Sairaseläkkeellä hän oli ollut jo siitä lähtien kun täytin 9 vuotta.
Äitini hoiti häntä kotona viimeiset vuodet.
Isän mieli oli silloin vielä töissä ollessaan 'kuin viulun kieli' eli paljon ei tarvinnut sanoa poikkipuolista sanaa , kun remeliä tuli jo.
Kun olin 9-vuotias hänellä oli jo kävelykeppi (vain yhden kerran sillä löi, muut selkäsaunat yleensä sillä hänen lasikuituisella koiranpiiskallaan . )
Ei hän ryypännyt,mutta oli muuten kiivas luonteeltaan ja herkkä suuttumaan minulle.
Veteraaneja on paljon helpompi lastenlasten kunnioittaa, kun he ovat olleet vanhainkodissa ehkä jo ennen heidän syntymäänsä.
Veteraanien lapset taas olivat eri juttu kokonaan.
Niin siitä sotilasvalasta,minusta se on pelkkää patriotismin ja militarismin retoriikkaa ja korulauseita ja sn lisäksi vielä painostuksen alla kaikilta vaadittu, joten sen sitovuutta mihinkään en noteeraa ollenkaan ja olen ne niiden höpisemiset siellä kirkossa jo unohtanut kokonaan ja ne sormien silloin pystyssä pitämiset onneksi yksityiskohdiltaan jo unohtanut kokonaan.
Muistan vain että siellä kirkossa silloin oltiin, mutten enää välitä eikä se oikeasti merkitse minulle enää yhtään mitään. En elä enää armeijassa-enkä armeijan lumoissa.
Elän mielummin vain rauhan aikaa ja tätä päivää ja tästä eteenpäin.
Jos maa joutuu sotaan (todennäköisyys melkein tsunamin , maanjäristyksen ,tai Lapin tuhotulvien luokkaa) niin muutan veljeni luo Brasiliaan ja karistan tämän maan pölyt lopullisesti jaloistani.
Enkä tule tänne kuolemaan kuten amerikansuomalainen setäni talvisodassa. Hän joka tuli tänne valtamerilaivalla luettuaan siirtolaislehdestä 'isänmaan kutsun' ja kaatui Viipurinlahdella.
R.I.P, my uncle
Vierailija kirjoitti:
1917-18 tapahtumat ovat kansallinen häpeä. Ei niitä kukaan halua muistella. Talvisodassa kansa hitsautui yhteen ja se on ylpeyden aihe.
Silloinen punavasemmsto alkoi rähinöidä ja se ei sovi nykypunaviheragendaan ja se käännetään valkoisten häpeäksi, kun estivät punikkien vallankumouksen ja säilyttivät tuoreen itsenäisyyden.
Miksi sitten juhlitaan 6.12.1917 tapahtunutta asiaa, jos sitä ei edes huomioida mitenkään?
Kyllä minulle riittää koulun historian tunnit. Ei niitä tarvitse muistella nyt eikä sadan vuoden päästä. Kohta tämä uhriutumisitku loppuu kuitenkin.
Talvi- ja jatkosodassa tuo parikymmentä vuotta aiemmin saavutettu itsenäisyys oli uhattuna. Näin itsenäisyyspäivänä muistetaan niitä sotilaita, jotka taistellen säilyttivät Suomen itsenäisyyden.