Onko täällä lastensuojelun mielivaltaa ulkomaille paenneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa vastikään venäläistaustaiselta mieheltä otettiin lapset koska äiti oli mielisairas ja vanhemmat erosivat. Siis isässä ei ollut mitään vikaa. Ei tässä vielä kaikki: Lapset (2 tytärtä) sijoitettiin muslimiperheeseen!

Isä kaappasi lapset ja lähti Venäjälle mutta Ruotsin sosiaaliviranomaiset olivat tehneet etsintäkuulutuksen ja perhe jäi Puolassa kiinni. Puolan oikeuslaitos teki miehekkään päätöksen ja kielsi lasten luovuttamisen Ruotsiin. Tapauksesta tuki uutinen Venäjälle jossa miehelle tarjottiin useitakin työpaikkoja.

3 tytärtä. Ruotsi näki asiakseen lähteä hakemaan lapsia Puolasta saakka. Onneksi Puola oli rohkea.

Kirjoitin tuon edellisen kommentin. Pari peukkua mutta 5 alapeukkua. Ajattelevatko suomalaiset tosiaan, että Ruotsin olisi pitänyt saada pitää nämä lapset?? Minun on ulkosuomalaisena vaikea ymmärtää suomalaista ajattelutapaa. Ette voi olla tosissanne.

Minulla ei itselläni ole mitään omaa kokemusta lastensuojelusta mutta olen työni kautta tekemisissä nykyisen maani lastensuojelun kanssa. Ja se toimii. Saa tukea, neuvoja yms. Huostaanotto on täällä ääritoimenpide ja otetaan käyttöön vain ääritilanteissa. Sitä se ei Suomessa ja Ruotsissa ole vsikka mitä viranomaisuskossanne toistelisitte. Lapset vain pois isältä, noin hatarin "perustein". Ja vielä lähdetään toiseen maahan heitä jahtaamaan. Nyt kertakaikkiaan, silmät auki!

Naulan kantaan. Missä maassa olet? Kiinnostaa, koska pitäisi löytää turvallinen maa pikimmiten. Minulla on erityislapsi. Suomeen emme voi jäädä.

Saksankielinen maa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa vastikään venäläistaustaiselta mieheltä otettiin lapset koska äiti oli mielisairas ja vanhemmat erosivat. Siis isässä ei ollut mitään vikaa. Ei tässä vielä kaikki: Lapset (2 tytärtä) sijoitettiin muslimiperheeseen!

Isä kaappasi lapset ja lähti Venäjälle mutta Ruotsin sosiaaliviranomaiset olivat tehneet etsintäkuulutuksen ja perhe jäi Puolassa kiinni. Puolan oikeuslaitos teki miehekkään päätöksen ja kielsi lasten luovuttamisen Ruotsiin. Tapauksesta tuki uutinen Venäjälle jossa miehelle tarjottiin useitakin työpaikkoja.

3 tytärtä. Ruotsi näki asiakseen lähteä hakemaan lapsia Puolasta saakka. Onneksi Puola oli rohkea.

Kirjoitin tuon edellisen kommentin. Pari peukkua mutta 5 alapeukkua. Ajattelevatko suomalaiset tosiaan, että Ruotsin olisi pitänyt saada pitää nämä lapset?? Minun on ulkosuomalaisena vaikea ymmärtää suomalaista ajattelutapaa. Ette voi olla tosissanne.

Minulla ei itselläni ole mitään omaa kokemusta lastensuojelusta mutta olen työni kautta tekemisissä nykyisen maani lastensuojelun kanssa. Ja se toimii. Saa tukea, neuvoja yms. Huostaanotto on täällä ääritoimenpide ja otetaan käyttöön vain ääritilanteissa. Sitä se ei Suomessa ja Ruotsissa ole vsikka mitä viranomaisuskossanne toistelisitte. Lapset vain pois isältä, noin hatarin "perustein". Ja vielä lähdetään toiseen maahan heitä jahtaamaan. Nyt kertakaikkiaan, silmät auki!

Naulan kantaan. Missä maassa olet? Kiinnostaa, koska pitäisi löytää turvallinen maa pikimmiten. Minulla on erityislapsi. Suomeen emme voi jäädä.

Saksankielinen maa

Saksasta olen kuullut jonkin verran pahaa. Itävallasta sen sijaan hyvää, eikös Step Up 4 Children's Rights toimi Itävallassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa vastikään venäläistaustaiselta mieheltä otettiin lapset koska äiti oli mielisairas ja vanhemmat erosivat. Siis isässä ei ollut mitään vikaa. Ei tässä vielä kaikki: Lapset (2 tytärtä) sijoitettiin muslimiperheeseen!

Isä kaappasi lapset ja lähti Venäjälle mutta Ruotsin sosiaaliviranomaiset olivat tehneet etsintäkuulutuksen ja perhe jäi Puolassa kiinni. Puolan oikeuslaitos teki miehekkään päätöksen ja kielsi lasten luovuttamisen Ruotsiin. Tapauksesta tuki uutinen Venäjälle jossa miehelle tarjottiin useitakin työpaikkoja.

3 tytärtä. Ruotsi näki asiakseen lähteä hakemaan lapsia Puolasta saakka. Onneksi Puola oli rohkea.

Kirjoitin tuon edellisen kommentin. Pari peukkua mutta 5 alapeukkua. Ajattelevatko suomalaiset tosiaan, että Ruotsin olisi pitänyt saada pitää nämä lapset?? Minun on ulkosuomalaisena vaikea ymmärtää suomalaista ajattelutapaa. Ette voi olla tosissanne.

Minulla ei itselläni ole mitään omaa kokemusta lastensuojelusta mutta olen työni kautta tekemisissä nykyisen maani lastensuojelun kanssa. Ja se toimii. Saa tukea, neuvoja yms. Huostaanotto on täällä ääritoimenpide ja otetaan käyttöön vain ääritilanteissa. Sitä se ei Suomessa ja Ruotsissa ole vsikka mitä viranomaisuskossanne toistelisitte. Lapset vain pois isältä, noin hatarin "perustein". Ja vielä lähdetään toiseen maahan heitä jahtaamaan. Nyt kertakaikkiaan, silmät auki!

Naulan kantaan. Missä maassa olet? Kiinnostaa, koska pitäisi löytää turvallinen maa pikimmiten. Minulla on erityislapsi. Suomeen emme voi jäädä.

Saksankielinen maa

Saksasta olen kuullut jonkin verran pahaa. Itävallasta sen sijaan hyvää, eikös Step Up 4 Children's Rights toimi Itävallassa?

Toimii, tosin tunne tarkemmin. Saksasta minäkin kuullut joitakin huonoja juttuja. Mutta Saksa on iso maa ja lastensuojelu aika pitkälle kunta/kaupunkikohtaista. Esim. Baijerissa varmaan perhearvot samantyyppisiä kuin Itävallassa. Molemmissa maissa on kritisoitu pohjoismaalaista huostaanottokäytäntöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Mieltäisit varmaan minut masentuneeksi, koska en ole jatkuvasti itseäni ja titteleitäni suuna päänä esiin tuomassa. En myöskään naura herkästi, naama on lähes jatkuvasti peruslukemilla. En viihdy mammojen juorukerhoissa, enkä ole kiinnostunut ottamaan kontaktia muihin ihmisiin kuin harvoissa tapauksissa. En myöskään välitä esimerkiksi koristautua vaatteilla tai meikeillä, joka antaa varmaan näinä aikoina masentuneen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla Melinda tmv 😅

Outo kommentti. Ymmärrän oikein hyvin mainitsemasi henkilön lähdön ja toivon hänelle kaikkea hyvää.

Samoin. Lasta hänellä ei tällä hetkellä olisi, jos olisi Suomeen jäänyt.

Onkohan hyvä vai huono asia.

Ihan hyvinvoivalta vaikuttaa lapsi. Miksi sinusta häneltä olisi pitänyt viedä lapsi?

Mistä tiedät että vaikuttaa? Kuvan perusteellako?

No, millä perusteella lapsella ei ole asiat hyvin? En näe mitään syytä epäillä etteikö lapsella olisi kaikki hyvin. Eiköhän oletus ole se, että lapsella on kaikki hyvin, vai mitä? Ei oletus voi olla se, että äiti laiminlyö lastansa.

Kuka on sanonut, että ei ole hyvin asiat? Emmehän me voi tietää. Jostain syystä äiti on kuitenkin lähtenyt. Ei ole tarvetta sellaiseen, jos kaikki on hyvin. Siinä mielessä voi pohtia asiaa.

Niin, perheellähän ei ollut kaikki hyvin, koska joutuivat mielivallan uhreiksi. Pelastaa lapsensa on ihan hyvä syy lähteä maasta. Varmasti myös maassa, jossa hän on, on lastensuojelu, mutta ilmeisesti heidän mukaansa lapsella on kaikki hyvin, eikä nähdä tarpeellisena viedä lasta äidiltänsä.

Ihan sattumalta tai vaan kiusallaan tuhmat sossut tulivat tätä äitiä kiusaamaan? Keltään ei lasta viedä muutoin kuin todella suuressa lapseen kohdistuvassa uhassa.

Olen kuullut että ainakin Sveitsi auttaa lastensuojelua paenneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Siinä tapauksessa pitäisi tukea lasta muuten kuin riistämällä kotoaan.

Olen itse menettänyt äitini, joka oli alkoholisti, ja minut sijoitettiin raittiiseen, hyvään perheeseen....

Rakkauden puute arpeutti minut lopuksi ikää. Äiti kaikessa puutteellisuudessaankin rakasti minua äidinrakkaudella.

Kasvatusäiti piti kodista hyvän huolen, mutta ei rakastanut minua. Perhettään hän kyllä rakasti

Jos lapsella on äidinrakkaus, vaikka puutteellinenkin, häneltä ei pitäisi sitä riistää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Kyllä masentuneidenkin pitää saada olla rauhassa lastensuojelulta niin kauan kuin on oikeasti vakavia ongelmia lapsesta huolehtimisessa. Tuollainen 'hyvä pitää silmällä' on vain ja ainoastaan kuormittavaa niille vanhemmille, syö niitä voimavaroja, joita ei muutenkaan ole liikaa. Tuen tarjoaminen on hyvä niin kauan kuin se on oikeasti vapaaehtoista, mutta sepä ei olekaan kun joku keksii edes mainita sanan lastensuojelu. Ja mitä siitä seuraa, voi olla todella raskasta ja kuormittavaa ja pelottavaa perheelle, joka ehkä tarvitsisi vähän tukea mutta pärjää tuhat kertaa paremmin ilman lastensuojelua kuin joutuessaan sen kanssa tekemisiin.

(Joo, kokemusta on. Hyvää tarkoittava hölmö mielenterveyspuolen työntekijä teki ilmoituksen ja oli yksi elämäni raskaimmista vaiheista ne muutamat viikot kunnes saatiin joku palaveri kokoon, jossa saatettiin todeta, että ei ole tarpeen lastensuojelun asiakkuus. Varmaan sellaisesta selviäisi ihan ok jos olisi muuten tosi vahva ja hyvinvoiva, mutta kun oli muutenkin kuormittava vaihe elämässä niin ei olisi todellakaan tarvinnut yhtään ylimääräistä stressin aihetta. Noin muuten pahin kuormitus oli takana, ilman lastensuojelujupakkaa stressi olisi helpottanut mutta se vain paheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Nimimerkkisi pitäisi olla "psykologiaa opiskeleva, käytännön elämästä ymmärtämätön lapseton nuori hupakko, joka ei ymmärrä että äidin menettäminen on lapselle isompi trauma kuin äidin masennus. Eikä äidin masennus ainakaan helpotu lapsi viemällä."

Mielestäni sanoin selkeästi, että masennus itsessään ei ole syy erottaa lasta äidistä (tietenkään!) - vain jos lapsi jää heitteille asiantilan vuoksi ja ei kehity normaalisti. Kaikki mahdolliset interventiot ja tukikeinot ensiksi  - mutta lapsella on oikeus kehittyä normaalisti niin kognitiivisesti, kielellisesti, empatian osalta kuin muidenkin kehitysaskeleiden osalta. Lapsen oikeudet tulevat aina ensin. Isompi trauma lapselle on kasvaa ilman huolenpitoa, yhteissäätelyä ja kontaktia, kuin erottaa äidistään. Suurin osa masentuneista äideistä kyllä pärjää oikein hyvin ja etenkin kun tukiverkot ovat kunnossa, mutta puhun nyt niin pahasta masennuksesta että lapsi jää joko emotionaalisesti tai fyysisesti (tai kumminkin päin) heitteille. En ole tytönhupakko, mutta ymmärrän, että saattaa olla arka aihe monelle äidille. Painotan edelleen, kunhan lapsi kasvaa ympäristössä, jossa hänen perustarpeistaan niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin pidetään huolta, ei huolta ole, jos huoli syntyy, ensiksi käydään läpi kaikki mahdolliset interventiot asiaintilan ratkaisemiseksi (ellei lapsi ole jo liian pahasti traumatisoitunut jäätyään vaille hoivaa) ja jos mikään ei auta, viimeinen keino on sitten huostaanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Nimimerkkisi pitäisi olla "psykologiaa opiskeleva, käytännön elämästä ymmärtämätön lapseton nuori hupakko, joka ei ymmärrä että äidin menettäminen on lapselle isompi trauma kuin äidin masennus. Eikä äidin masennus ainakaan helpotu lapsi viemällä."

Tai "psykologi jonka tavoite on rikkoa perheet pseudotieteellisellä höpinällä"

a)en ole vielä valmistunut b) en halua rikkoa kenenkään perhettä - paras asia lapselle aina olisi se, että voisi hyvin ja saisi kehittyä normaalisti ja saisi normaalia kontaktia omassa perheessään ja c) puhun ihan tieteellistä höpinää. En ole kenenkään perhettä rikkomassa tai sanonut että asia A johtaa suoraan asiaan B --> eli että äidin masennus suoraan johtaisi lapsen heitteillejättöön mutta JOS johtaa, täytyy asialle tehdä jotain ja pian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta moni keskieuroopan maa on järkevämpi kuin pohjoismaat. Lastensuojelu löytyy, mutta vanhempia ei samalla lailla stressata "tekopyhillä huolilla" ja niistä seuraavilla toimenpiteillä. Jos vaikka lääkäti tai lastenhoitaja havaitsee, että lasta on pahoinpidelty, melko varmasti tämä otetaan huostaan. Mutta puuttuvien käsineiden, unohtuneiden hammaslääkäriaikojen tai vanhemman masennuksen takia mitään ilmoituksia ei tehtäisi. Valtio ei siellä ole se ensisijainen vanhempi kuten sosialistisessa pohjolassa.

Vanhemman masennus voi vaitettavasti vaikuttaa erittäin negatiivisesti lapsen kehitykseen; niin kielellisesti, empatian osalta kuin kognitiivisen- ja sosiaalisen kehityksen kannalta. Tämän vuoksi masentuneet perheet ovat riskiperheitä, jolloin onkin hyvä pitää silmällä, saako lapsi tarvitsemaansa hoivaa vai jääkö heitteille (täysin syyllistämättä vanhempaa, joka ei ole sairauttaan valinnut). Jos on tukiverkot kunnossa ja lapsi saa ikätasonsa mukaista hoivaa, turvaa ja aktivointia - ei ongelmaa ole ja monet tukikeinot auttavat usein, eikä masennuksen takia suoraan huostaanoteta. Heittellejättö niin emotionaalinen kuin fyysinenkin on erityisen haitallista lapsen kehitykselle - jopa vaarallisempaa kuin aktiivinen väkivalta; tämä on tutkimustietoa, koska lapsi ei saa minkäänlaista kontaktia ja lapsi ei pärjää yksin. Joten on hyvä pitää riskiperheitä silmällä ja tarjota mahdollisimman paljon aikaisia interventioita ja tukea perheelle, mutta tietenkin ääritapauksissa lapsi joudutaan ottamaan huostaan, jos hän ei pysty kehittymään perheessä normaalisti. Masennus itsessään ei siis ole huostaanottoperuste, mutta jos huoltaja ei sen vuoksi kykene huolehtimaan lapsen normaalista kehityksestä, silloin on aihetta huoleen. Kaikkein tärkeintä on lapsen hyvinvointi.

t.psykologiaa opiskeleva, erityisesti kehityspsykologiaan painottunut nuori nainen

Mieltäisit varmaan minut masentuneeksi, koska en ole jatkuvasti itseäni ja titteleitäni suuna päänä esiin tuomassa. En myöskään naura herkästi, naama on lähes jatkuvasti peruslukemilla. En viihdy mammojen juorukerhoissa, enkä ole kiinnostunut ottamaan kontaktia muihin ihmisiin kuin harvoissa tapauksissa. En myöskään välitä esimerkiksi koristautua vaatteilla tai meikeillä, joka antaa varmaan näinä aikoina masentuneen kuvan.

En miellä sinua masentuneeksi tuntematta sinua ja tapaustasi. Kunhan lapsesi saa ikätasonsa mukaista hoivaa ja kontaktia sinuun kaikki on hyvin :) Ulkonäöllä tai sinun sosiaalisella elämälläsi ei ole riskiä lapselle, kunhan lapsi saa normaaleja kokemuksia ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. 

Suomen lastensuojelu on tehoton p*ska jossa ammattitaidottomat re_tardit enemmistönä töissä. Kiitos tre -sossu kun ette vaivautuneet tekemään töitänne kunnolla, (korjaan: eivät mitään oikeastaan tehneet) enkä päässyt pois koti-helv*etistä.

Toivoisinkin, että lapset, jotka joutuvat elämään kotixelvetissä, pääsisivät sieltä pikimiten pois. Eli tottakai tarvitsemme lastensuojelua. Mutta pohjoismaalainen holhous ja mielivaltaisuus menee yli. Sanomattakin selvää, että lastensuojelun resurssit menevät liikaa muualle kuin sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Toivoisinkin, että lapset, jotka joutuvat elämään kotixelvetissä, pääsisivät sieltä pikimiten pois. Eli tottakai tarvitsemme lastensuojelua. Mutta pohjoismaalainen holhous ja mielivaltaisuus menee yli. Sanomattakin selvää, että lastensuojelun resurssit menevät liikaa muualle kuin sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.

Sos.puoli ei saa perustella tekojaan julkisuudessa, mutta nämä ihmiset voivat, joilta on lapsi huostaanotettu. Vaikkakin se on Suomessa ääritoimenpide, jostain syystä kaikki, joilta huostaanotetaan lapset ovat sitä mieltä, että se on mielivaltaista; mitä nyt jäi vähän heitteille, sai vähän turpaan tai näki vierestä kotiväkivaltaa tai päihteiden jatkuvaa käyttöä - mutta näitä asioita ei koskaan tuoda julkisuuteen vaan väitetään, että huostaanotto johtui jostain makaronilaatikosta. Siellä voi olla vaikka mitä hirveyksiä takana, joista emme vain tiedä - johtuen siitä, ettei toinen osapuoli voi kommentoida tapausta. Jos voisi, en uskoisi, että 90% näistä jotka huutavat väärää huostaanottoa tekisivät muutakuin olisivat hiljaa, ettei paljastuisi mitä siellä perheessä OIKEASTI oli menossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivoisinkin, että lapset, jotka joutuvat elämään kotixelvetissä, pääsisivät sieltä pikimiten pois. Eli tottakai tarvitsemme lastensuojelua. Mutta pohjoismaalainen holhous ja mielivaltaisuus menee yli. Sanomattakin selvää, että lastensuojelun resurssit menevät liikaa muualle kuin sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.

Sos.puoli ei saa perustella tekojaan julkisuudessa, mutta nämä ihmiset voivat, joilta on lapsi huostaanotettu. Vaikkakin se on Suomessa ääritoimenpide, jostain syystä kaikki, joilta huostaanotetaan lapset ovat sitä mieltä, että se on mielivaltaista; mitä nyt jäi vähän heitteille, sai vähän turpaan tai näki vierestä kotiväkivaltaa tai päihteiden jatkuvaa käyttöä - mutta näitä asioita ei koskaan tuoda julkisuuteen vaan väitetään, että huostaanotto johtui jostain makaronilaatikosta. Siellä voi olla vaikka mitä hirveyksiä takana, joista emme vain tiedä - johtuen siitä, ettei toinen osapuoli voi kommentoida tapausta. Jos voisi, en uskoisi, että 90% näistä jotka huutavat väärää huostaanottoa tekisivät muutakuin olisivat hiljaa, ettei paljastuisi mitä siellä perheessä OIKEASTI oli menossa.

Näimpä juuri, ja usein tuntuu, että ne jotka tuolla somessa huutavat lastensuojelun epäreiluutta vaikuttavat ulospäin usein tasapainottomilta - joten mitä oikeasti sieltä takaa löytyy? Jos on niin iso pelko, että täytyy ulkomaille asti lähteä - ottaen huomioon, että Suomessa huostaanotetaan vaan ääritapauksissa (ehkä joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, mutta oikeuslaitos on heitä varten) - niin luultavasti perheen ongelmat ovat suuria ja lapsi valitettavan traumatisoitunut ja tarvitsee apua! Yleensä Suomessa yritetään kaikki mahdolliset interventiot ja tukikeinot ensiksi, ennen lapsen erottamista vanhemmaltaan. Ei kukaan tosiaan somessa huutele, kuinka viinaa tulee vedettyä puolet viikosta tai lapsi on monta päivää samoissa vaipoissa... Luin myös tuon psykologian alan tyypin tekstin ja ihmettelen mikä sai ihmiset niin hyökkäämään, koska hänhän sanoi, ettei masennus itsessään ole syy huostaanottoon, mutta kertoi miksi se on riskitekijä - itsekin masentuneena (mutta en vielä äitinä - pian kylläkin) olen iloinen, että olen saanut tujkea raskausaikana ja tiedän saavani myös pienoisen syntymän jälkeen, että pystyn hoitamaan lastani sairaudestani huolimatta parhaalla mahdollisella tavalla. Vaikka lapsi on vasta kohdussa, haluan suojella häntä kaikelta pahalta ja jos itse masentuneena saatan aiheuttaa pahaa lapselleni, olen iloinen että minulle on järjestetty tukea - neuvolassa eikä missään ole puhuttu kertaakaan huostaanototsta, pelkistä tukitoimista.. En koe, että minua ahdistellaan vaan varmistetaan lapseni turvallinen ja normaali kehitys, koska omat ajatusmallini saaattavat olla hieman vääristyneitä. Mun mielestä kyllä pitäisi aina lapsen edun mennä kaiken muun edelle.

N33

Kun masentunut äiti hoitaa vauvaa, on suuri riski vauvan masentumiseen. Tällaisen vauvan kasvu ja kehitys ei etene.

Meillä on yhteiskuntana vastuu huolehtia lasten hyvinvoinnista! Huostaanotolle on aina erittäin painavat perusteet... Se on vaan se, että toinen osapuoli ainoastaan kommentoi. Herranjumala, jotkut lähtee Suomesta muualle tekemään hallaa lapsensa kehitykselle :( Lapsiparat.. ja tästä vielä oikea vertaistukiketju... Niinkuin lapsensa normaalin kehityksen vaarantavien ihmisten vertaistukikiketju.... ÄLLÖTTÄVÄÄ!

Älkää nyt puolustako huostaanottoja! Niitä tehdään ihan liikaa ja ilman, että muita toimenpiteitä olisi tehty ennen sitä. Sossu tietää jo heti miten lapset saadaan huostattua. Heille tulee HUOLI jostain asiasta ja sitten mennään hetkeksi laitokseen hyvään hoitoon. Paskat - laitoksissa on kiusaavia aikuisia. Hellyyttä ja syliä sieltä ei saa.

Ja pieni pysäytys venyy nopeasti kolmeksi vuodeksi laitoksessa.

Älytön taistelu sossujen väärien lausuntojen oikaisemisessa, oikeustaistelu, valitukset.

Sitten lapset tulee kotiin täysin ilman mitään tukea.

Hankkikaa ihmiset muualta apua. Lastensuojelu on pahinta mitä voi perheille tapahtua.

Kyllähän meitä ulkomaille vainoa pakoon muuttaneita on. Mutta niin kuin tästäkin ketjusta hyvin tulee ilmi, niin suuri osa suomalaisista on niin naiiveja lampaita uskossaan ja luotossaan viranomaisiin tietämättä asioiden oikeasta laidasta. Tuskin siis kovin monet varsinaisesti julistavat syytä muuttoonsa, vaan lähtevät vain "kelejä karkuun" tai "töiden perässä".