Lue keskustelun säännöt.
Taas eräs erityislapsen äiti valittaa kun lapsella ei ole kavereita
06.12.2019 |
Olen kyllä omalle lapselleni sanonut, että koulussa ottaisi mukaan leikkeihin yms ja lapsi joskus kävi heillä. Ei vaan viihtynyt eikä kemiat toimineet. Pitääkö lapsi ns pakottaa olemaan yksinäisen lapsen kaveri?
Kommentit (49)
Erityislasten vanhemmilta odottaisin hiukan aktiivisuutta lapsensa opettamiseen. Omallani on ollut parikin erityislasta (käytöshaasteet, käyvät pienluokkaa) kaverina ja kyllä, olen joviaali näissä asioissa. Ottaa kuitenkin päähän, että heidän vaativa lapsensa tungetaan aina meidän nurkkii harjoittelemaan sosiaalistumista ja minä joudun jatkuvasti opettamaan, paimentamaan yms. Jos heidän lapsellaan on ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, odottaisin, että lapset olisivat heillä enimmäkseen ja "haastavan lapsen" vanhemmat hoitaisi tuota paimentamista ja ohjaamista ongelmissa. Mutta ei. Mieluusti työnnetään oma lapsi aina muualle, heillä ei saa olla ja odotetaan, että toiset lapset sietää kaikenlaista sikailua tai toisen lapsen vanhemmat sitten kasvattaa ja neuvoo heidän lastaan eri tilanteissa.
Työskentelen erityislasten kanssa päivätyökseni, enkä jaksaisi illat pitkät toimia kasvattajana sen lisäksi. En pelkää erityisyyttä, en vain jaksaisi tehdä töitä iltaisinkin vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Kyllä sekin kuuluu kouluaikaan, ja silloin on hyvä tilaisuus opetella niitä kaveritaitoja, sosiaalisiataitoja ja erilaisuuden hyväksymistä.
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole sitä, että pitää kaveerata "erilaisen" kanssa
ohis
Kyllä se osittain sitäkin tarkoittaa. Vaikka nyt ei parhaita kavereita oltaisikaan, on silti hyväksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Aikuisenakin työpaikoilla voi joutua hyvinkin läheisesti työskentelemään vaikka minkälaisten ihmisten kanssa.
Eihän sillä, ettei halua leikkiä erityislapsen kanssa ole mitään tekemistä sen kanssa, että osaa tulla heidän kanssaan toimeen. Mutta ei kenenkään tarvitse olla säälistä toisen ystävä tai edes seuraa. Minusta se on paha asia ihan kaikille ja opettaa erityislapselle väärää toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Kyllä sekin kuuluu kouluaikaan, ja silloin on hyvä tilaisuus opetella niitä kaveritaitoja, sosiaalisiataitoja ja erilaisuuden hyväksymistä.
Niin, erityislapsen on niitä syytä opetella, ei muiden lasten. Ei heillä ole mitään velvollisuutta opettaa ikätoveriaan.
Ihan kaikille on hyvä niitä asioita opetella. Ihmissuhteet kun on niin monimutkaisia että kukaan ei näissä taidoissa ole täydellinen.
Niin, eiai aloitus siitä ollutkaan, ettei heillä ole kavereita ja leikkiseuraa, jossa oppivat. Mutta haluavat olla siinä, ja haluavat ne kaverinsa. se on se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Kyllä sekin kuuluu kouluaikaan, ja silloin on hyvä tilaisuus opetella niitä kaveritaitoja, sosiaalisiataitoja ja erilaisuuden hyväksymistä.
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole sitä, että pitää kaveerata "erilaisen" kanssa
ohis
Kyllä se osittain sitäkin tarkoittaa. Vaikka nyt ei parhaita kavereita oltaisikaan, on silti hyväksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Aikuisenakin työpaikoilla voi joutua hyvinkin läheisesti työskentelemään vaikka minkälaisten ihmisten kanssa.
Toimeen tulemista harjoitellaan oppitunneilla ryhmätöissä ja muissa. Välitunnit ovat nollausta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Huom. Välitunti ei ole lapsen omaa tai hengähdysaikaa. Se on kouluaikaa ja oppitunnistakin määritellään, että se on 60min, josta VOI olla taukoa 15min. (Vai määritelläänköhän peräti, että 60 minuutista opetusta pitää olla vähintään 45 minuuttia!)
On se omaa aikaa. Ei ope määrää välituntileikeistä, eikä siitä, kenen kanssa leikitään.
Ei. Ope voi ihan hyvin määrätä leikkiporukat ja tekemisen. Välituntikin voi ihan hyvin olla ohjattua toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuakin säälittää sellaisesta valittajat. Ei tulisi mieleenikään itkeä, jos muut eivät vain pidä epäonnistuneesta lapsestani. Jokaiselle varmasti löytyy joskus jostain k8vaa seuraa, jos jaksaa kehittää itseään. Kannattaisi keskittyä sen lapsen kanssa ennemmin siihen, eli asioihin, joihin voi vaikuttaa (lapsen käytös), kuin muista valittamiseen. Mutta toki se on aivokääpiöi.lle paljon helpompaa.
Oho, olipas harvinaisen kaukana hyvästä käytöksestä tämä kommentti!
Ikävä kyllä nää taitopuutteet johtuu usein enemmän kotioloista kuin siitä ”erityisyydestä. Jos kotona ei lapsen kanssa riittävästi vietetä aikaa, sanoiteta tunteita, opeteta huomiomaan asioissa eri näkökulmia, pelata pelejä, leikitä, lueta, jutella, oteta mukaan arjen touhuihin jne, on sanomattakin selvää ettei lapsi voi mitenkään itsestään oppia miten toisten kanssa ollaan. Autisminkirjon häiriö tietenkin vaikeuttaa oman käytöksen peilaamista toisiin ja toisen näkökulman ymmärtämistä, mutta nämäkin lapset oppivat toimimaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla kun aktiivisesti opetetaan. Heillä on usein kyllä suuri tarve viettää paljon aikaa myös itsekseen, eivätkä jaksa pitkiä aikoja kerralla olla sosiaalisia. Myös isossa ryhmässä oleminen voi olla vaikeaa kun joutuu niin tietoisesti lukemaan ja tulkitsemaan toisen ilmeitä, eleitä, puheita ja tarkoitusperiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette laita erikoisille tarkoitettuun ryhmiin? Jos on virallisesti diagnosoitu ongelmia, niin miksi normien kanssa samassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Huom. Välitunti ei ole lapsen omaa tai hengähdysaikaa. Se on kouluaikaa ja oppitunnistakin määritellään, että se on 60min, josta VOI olla taukoa 15min. (Vai määritelläänköhän peräti, että 60 minuutista opetusta pitää olla vähintään 45 minuuttia!)
On se omaa aikaa. Ei ope määrää välituntileikeistä, eikä siitä, kenen kanssa leikitään.
Ei. Ope voi ihan hyvin määrätä leikkiporukat ja tekemisen. Välituntikin voi ihan hyvin olla ohjattua toimintaa.
Missä apukoulussa näin tapahtuu? Se on eri asia, siellähän kaikki ovat jotain keha r eita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityslapsikin haluaa oikean ystävän. Ei pakotettua. Ystäviä tulee, jos on tullakseen.
Kyllä, mutta niitä ystäviä on vaikea saada jos ei taidot riitä. Siksi on hyvä jos välituntisin välkkävalvojat ohjaavat yhteisiä leikkejä johon kaikki halukkaat pääsevät mukaan. Niitä kaveritaitoja on vaikea yksikseen opetella...
Porukka-leikkeihin aikuisen johdolla löytyy yleensä aina paljon halukkaita osallistujia. Ketään ei kuitenkaan pakoteta tähän. Siksi tämä on hyvä tapa huolehtia siitä että kukaan ei jää yksin jos ei itse niin halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuakin säälittää sellaisesta valittajat. Ei tulisi mieleenikään itkeä, jos muut eivät vain pidä epäonnistuneesta lapsestani. Jokaiselle varmasti löytyy joskus jostain k8vaa seuraa, jos jaksaa kehittää itseään. Kannattaisi keskittyä sen lapsen kanssa ennemmin siihen, eli asioihin, joihin voi vaikuttaa (lapsen käytös), kuin muista valittamiseen. Mutta toki se on aivokääpiöi.lle paljon helpompaa.
Oho, olipas harvinaisen kaukana hyvästä käytöksestä tämä kommentti!
Ihan yhtä hyvää käytöstä kuin syyttää ja valittaa muille siitä, ettei oma lapsi saa seuraa. Se kun eivain ole kenenkään toisen lapsen eikä edes aikuisen vastuulla. Mitä pikemmin erityislapsen vanhempi sisäistää tämän, sitä enemmän heille jää aikaa vaikuttaa elämäänsä ja lapsen elämään. Ei ollut tarkoitus olla töykeä, mutta jos sinusta asiaan kuulumattomien syyllistäminen ja vastuun itsestä ja oman lapsen elämästä väistely ei ole töykeää, niin hauskaa loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme että kouluissa kiusataan, kun vanhemmat on näin idiootteja.
MMS85 kirjoitti:
Miksi ette laita erikoisille tarkoitettuun ryhmiin? Jos on virallisesti diagnosoitu ongelmia, niin miksi normien kanssa samassa?
Ei riitä erityisryhmiä läheskään kaikille! Sinne ei mitenkään noin vaan ”laiteta”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään kanssa ei pidä väkisin olla kaveri. Sanon tämän itse autistisen lapsen äitinä.
Meilläkin pojalla on erityislapsen piirteitä ja diagnosoitu masennus, ei tulisi mieleenkään syyllistää, jos muut eivät leikkisi hänen kanssaan. Meistähän se asia vain on kiinni. Ei muista.
Onneksi pojalla on useitakin kavereita, joita näkee koulussa ja osittain vapaa-ajallakin, vaikkei olekaan kovin innokas poistumaan huoneestaan.
Meidän lapsemme seura-asiat ovat meidän perheemme heiniä, miksi ihmeessä kenenkään pitäisi olla lapsen kaveri vasten tahtoaan?
En vain tajua, miksei erityislasten vanhemmat HALUA tajuta tätä? Itse voi omaan elämään eniten vaikuttaa, muihin ei voi vaikuttaa. Syyllistää tietty voi aina, ehkä siitä syntyy tunne, että on toimittu ja tehty jotain.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että kouluissa kiusataan, kun vanhemmat on näin idiootteja.
Kiusaava idiootti tässä on se erityislapsen vanhempi.
Mua raivostuttaa kun kilttiä, suosittua tytärtäni käytetään eskarissa jonkinlaisena esiliinana väkivaltaiselle m.amupojalle! Milloin on potkittu naamaan, milloin lukittu talvipakkaselle varustevajaan. Ja eskarin ope vaan lässyttää että kun KAIKKI pitää ottaa mukaan!! >:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kaikki otetaan reilusti mukaan, eikä esim. kotia leikkiessä anneta roolia vain perheen kultakalana, joka pyörii pienessä ympyrässä.
Vapaa-ajalla sa olla omien kaverien kanssa.
Se on sitten varmaan opettajien juttu valvoa sitä ettei kukaan jää välitunnilla yksin.
Ope voi leikkiä sen lapsen kanssa, muiden ei tarvitse, välitunti on lapsen hengähdys- ja omaa aikaa.
Kyllä sekin kuuluu kouluaikaan, ja silloin on hyvä tilaisuus opetella niitä kaveritaitoja, sosiaalisiataitoja ja erilaisuuden hyväksymistä.
Erilaisuuden hyväksyminen ei ole sitä, että pitää kaveerata "erilaisen" kanssa
ohis
Kyllä se osittain sitäkin tarkoittaa. Vaikka nyt ei parhaita kavereita oltaisikaan, on silti hyväksi oppia tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Aikuisenakin työpaikoilla voi joutua hyvinkin läheisesti työskentelemään vaikka minkälaisten ihmisten kanssa.
Ei tarkoita. Koulun välituntileikkejä ja työpaikalla työskentelyä ei voi mitenkään verrata toisiinsa. Koulun oppituntien pari- ja ryhmätyöt voi rinnastaa työpaikalla työskentelyyn. Välitunnit ovat omaa aikaa, silloin ei tarvitse leikkiä niiden kanssa joiden ei halua.
MMS85 kirjoitti:
Miksi ette laita erikoisille tarkoitettuun ryhmiin? Jos on virallisesti diagnosoitu ongelmia, niin miksi normien kanssa samassa?
Mitä se erityisryhmä auttaisi? Ei siellä saa kavereita yhtään sen kummemmin.
Ihan kaikille on hyvä niitä asioita opetella. Ihmissuhteet kun on niin monimutkaisia että kukaan ei näissä taidoissa ole täydellinen.