Vakavin rikos, jonka tekijän kanssa voisit seurustella?
Heittäkääpä tähän jotain. Missä kohtaa raja kulkee.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkaisi seurustella mihinkään vakavaan rikokseen syyllistyneen kanssa. Olen ollut naimisissa murhasta tuomitun kanssa mutta teko ja tuomio vasta monen vuoden liiton jälkeen. Toki ei ollut ensimmäinen rikoksensa eikä edes ensimmäinen vankilareissu mutta kaikki avioliittomme aikana. Mahdollisesti hänellä oli rikostaustaa ennen meidän suhdettammekin mutta ei ollut niistä jäänyt kiinni enkä toisaalta halunnut tietää kun vihdoin minulle selvisi että olen rikollisen kanssa naimisissa.
Ennen murhaa toivoin hänen muuttuvan mutta en enää sen jälkeen. Jutut menivät jatkuvasti pahemmiksi ja lopulta pelkäsin joka päivä mitä tapahtuu. Kun kaikki meni askel askeleelta kamalammaksi niin lopulta olin aivan sokea enkä ymmärtänyt millaisessa elämässä ja parisuhteessa osallisena.
Vastaan ehkä parkkisakko koska en haluaisi olla parisuhteessa oikeastaan mihinkään rikokseen syyllistyneen kanssa enää. Lapseni ja minä emme kaipaa enää sitä hulluutta. Jos voisin neuvoa menneisyyden minääni niin olisin lähtenyt ensimmäisen vankilatuomion kohdalla viimeistään siitäkin huolimatta ettei nuorinta lastamme silloin olisi.
Monta kakaraa venkulalle väänsit? Luoja miten typerä naikkonen joku voi olla!
Ainakin kolme koska ilmaisu nuorinta eikä nuorempaa lapsista kerrottaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.
Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.
Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.
Mielenkiintoinen tulkinta. Jos on sitä mieltä että lakeja pitää noudattaa, ei ole oikeudentajua. Sinun logiikkasi mukaan murhaajat siis tajuavat eniten oikeudenmukaisuutta.
Oikeudentaju on juuri ehdottomuutta. Yllättävän moni suhtautuu tunteella ja sellainen ihminen ei ole oikeudenmukainen vaan pelkkä tuuliviiri.
Ja ei, varkaat eivät varasta nälkäisille lapsille joilla kaikilla on monta parantumatonta sairautta.
Jos laki sanoisi että esim homppelit pitää heittää katoilta niin se olisi vain oikein?
Ja miksi luulet, että laki ei sano noin? Osaatko mitenkään aavistaa?
Mikä sinun tarinasi on? Oletko itse tehnyt jotain vai joku läheinen?
Eräs vanhempi rouva huokasi minulle kerran myötätuntoisena että nuoret tekevät virheitä, kun 20-vuotias sukulaismies ajoi kännissä teinitytön kuoliaaksi. Tuo on empatiaa. Oikeudenmukaisuutta on, että tuo mies joutuu vankilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.
Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.
Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.
Mielenkiintoinen tulkinta. Jos on sitä mieltä että lakeja pitää noudattaa, ei ole oikeudentajua. Sinun logiikkasi mukaan murhaajat siis tajuavat eniten oikeudenmukaisuutta.
Oikeudentaju on juuri ehdottomuutta. Yllättävän moni suhtautuu tunteella ja sellainen ihminen ei ole oikeudenmukainen vaan pelkkä tuuliviiri.
Ja ei, varkaat eivät varasta nälkäisille lapsille joilla kaikilla on monta parantumatonta sairautta.
Veikkaan, että empatiakykysi on nolla. Ja rakkautesi on ehdollista.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.
Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.
Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.
Mielenkiintoinen tulkinta. Jos on sitä mieltä että lakeja pitää noudattaa, ei ole oikeudentajua. Sinun logiikkasi mukaan murhaajat siis tajuavat eniten oikeudenmukaisuutta.
Oikeudentaju on juuri ehdottomuutta. Yllättävän moni suhtautuu tunteella ja sellainen ihminen ei ole oikeudenmukainen vaan pelkkä tuuliviiri.
Ja ei, varkaat eivät varasta nälkäisille lapsille joilla kaikilla on monta parantumatonta sairautta.
Jos laki sanoisi että esim homppelit pitää heittää katoilta niin se olisi vain oikein?
Ja miksi luulet, että laki ei sano noin? Osaatko mitenkään aavistaa?
Mikä sinun tarinasi on? Oletko itse tehnyt jotain vai joku läheinen?
Eräs vanhempi rouva huokasi minulle kerran myötätuntoisena että nuoret tekevät virheitä, kun 20-vuotias sukulaismies ajoi kännissä teinitytön kuoliaaksi. Tuo on empatiaa. Oikeudenmukaisuutta on, että tuo mies joutuu vankilaan.
Satojen vuosien ajan laki sanoi (kuvaannollisesti) noin, monissa maissa sanoo yhä edelleen. Se, että Suomessa ei enää, johtuu yksinomaan aktivistien uupumattomasta valistus- ja painostustyöstä lainsäätäjiä kohtaan, ei mistään lakien yleisestä sisäsyntyisestä oikeudenmukaisuudesta.
Tunnut olettavan, että lait olisivat jotenki itsestään automaattisesti hyviä kaikille ihmisille. Lait on kuitenkin kansanedustajien säätämiä, joten ei siellä sen kummallisempaa järjenkäyttöä ole taustalla kuin vaikka av-palstalla.
Kirkonrotassa tai piilopetissä kurkkiminen
Olen lakimies ja yläpeukutan tuota, joka sanoo, että laki ja oikeudenmukaisuus ovat eri asioita. Laki on lainsäätäjän tahto, oikeudenmukaisuus on filosofinen käsite. Ihanneyhteisössä ne toki ovat pitkälle yhtenevät.
Kannabiksen hallussapito, jos määrä on ollut pieni eikä mitään diileriluokkaa.
Näpistys jos se on teiniajoilta.
Ajo-oikeuden menetys jos johtuu jostain yksittäisestä ylinopeudesta tyhjällä motarilla tai useista pienistä ylinopeuksista. Jatkuvia kaahailijoita jotka vaarantaa muiden turvallisuuuden en kuitenkaan siedä.
Joku pieni pimeästi tehty työ josta jäänyt kiinni, en tiedä rikosnimikettä.
Kelpaisko tällainen, entinen porovaras ?
kokoomuksen jäsenyys menisi yli sen rajan.
Telakoituminen työpaikalla pomon kanssa
Tämä kysymys ei ole kovin yhteismitallinen ihmisten välillä.
En osaa sanoa rikosta joka automaattisesti sulkisi seurustelun tekijän kanssa pois.
Mitäs jos olen syytön, siihen, mistä on tuomittu.
Siis ihan oikeasti.
Esimerkiksi niin, että mustasukkainen ex teki perättömän ilmoituksen, jota ei koskaan täysin korjattu.
Tai viranomainen haki etua itselleen, koska itse syylistyi törkeään ja lailla tuomittavaan virheeseen?
huono huumori on aina vakava paikka
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos olen syytön, siihen, mistä on tuomittu.
Siis ihan oikeasti.
Esimerkiksi niin, että mustasukkainen ex teki perättömän ilmoituksen, jota ei koskaan täysin korjattu.
Tai viranomainen haki etua itselleen, koska itse syylistyi törkeään ja lailla tuomittavaan virheeseen?
No mistäpä sinäkään tuoreena seurustelukokelaana voisit tietää, että hän oli oikeasti syytön.
Autovarkaus tai murto jos kyse olisi ollut yhdesta kerrasta.
Raiskaus varmaan mullakin.