Vakavin rikos, jonka tekijän kanssa voisit seurustella?

Vierailija kirjoitti:

Paloittelija vielä menisi.

Riippuu mitä on paloitellut.

En alkaisi seurustella mihinkään vakavaan rikokseen syyllistyneen kanssa. Olen ollut naimisissa murhasta tuomitun kanssa mutta teko ja tuomio vasta monen vuoden liiton jälkeen. Toki ei ollut ensimmäinen rikoksensa eikä edes ensimmäinen vankilareissu mutta kaikki avioliittomme aikana. Mahdollisesti hänellä oli rikostaustaa ennen meidän suhdettammekin mutta ei ollut niistä jäänyt kiinni enkä toisaalta halunnut tietää kun vihdoin minulle selvisi että olen rikollisen kanssa naimisissa.

Ennen murhaa toivoin hänen muuttuvan mutta en enää sen jälkeen. Jutut menivät jatkuvasti pahemmiksi ja lopulta pelkäsin joka päivä mitä tapahtuu. Kun kaikki meni askel askeleelta kamalammaksi niin lopulta olin aivan sokea enkä ymmärtänyt millaisessa elämässä ja parisuhteessa osallisena. 

Vastaan ehkä parkkisakko koska en haluaisi olla parisuhteessa oikeastaan mihinkään rikokseen syyllistyneen kanssa enää. Lapseni ja minä emme kaipaa enää sitä hulluutta. Jos voisin neuvoa menneisyyden minääni niin olisin lähtenyt ensimmäisen vankilatuomion kohdalla viimeistään siitäkin huolimatta ettei nuorinta lastamme silloin olisi. 

Jaa... Ehkä jokin tuottamuksellinen rikos, jopa kuolemantuottamus tietyissä olosuhteissa.

Rikokset sinällään ei haittaisi jos ei niistä linnaan joutuisi. Eroa en kestäisi. Jos tuomio suoritettu tms niin murhaaja tai raiskaajakin ok koska ei olisi parisuhteelta pois. 

Varmaan liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Ei tarvitse edes rikollinen olla, en seurustelisi savullisen alkonkaan kanssa, mutta pilvenpoltto, ja jos pitää nyt joku rikos hyväksyä niin yksi alle 20 euron varkaus teininä menköön. Ylinopeussakkoja/valotta ajamisia lienee kaikilla, mutta mikään massiivinen ylinopeuskaan ei kävisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse edes rikollinen olla, en seurustelisi savullisen alkonkaan kanssa, mutta pilvenpoltto, ja jos pitää nyt joku rikos hyväksyä niin yksi alle 20 euron varkaus teininä menköön. Ylinopeussakkoja/valotta ajamisia lienee kaikilla, mutta mikään massiivinen ylinopeuskaan ei kävisi.

Siis pilvenpoltto ei käy, jonka siis moni rinnastaa alkoholiin jne.

Olen naimisissa talousrikoksen tehneen kanssa. Olimme naimisissa jo silloin ja tiedän, mikä Suomen oikeuslaitoksessa on vikana. Mieheni kumppani ei ollut toimittanut tiettyjä papereita eteenpäin. Ja kun ihminen joutuu tutkintovankeuteen, niin hän ei voi hoitaa firman asioita. Ja lopuksi saa petoksesta syytteen - vaikka ei pystynyt ssioita hoitamaan.

Itse asiaan: murha tai muu tahallinen teko olisi minun rajani.

Ei se tappokaan kuulosta hyvältä, mutta kaverin veli on istunut taposta, kun hirvimetsällä kivääri laukesi. Ja tunnen tämän veljen lapsuudesta: ihan mukava kaveri kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylinopeus.

Sama tai siis sellainen ylinopeus mikä on käytännössä vahinko (eli just sen verran että meni rangaistavuuden puolelle) mutta ei millään muotoa vaarantanut ketään.

En halua muutenkaan olla missään tekemisissä sellaisten itsekkäiden ja muista ihmisistä (ja yhteisistä säännöistä) piittaamattomien apin¤iden kanssa, jotka vetää/tai on vetänyt niin paljon kuin vehkeistä lähtee esim motarilla (pitäähän sitä kokeilla kuinka auto kulkee) tai ajelee jossain 30-50 rajoitusalueella liki satasta.. Tai muuten vaan ajotyyliin kuuluu 10-15km ylinopeus ihan aina.

Ennätys on 170 km/h yli rajoituksen, autona Porsche.

Ajan AINA ylinopeutta ja nautin siitä suuresti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.

Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.

Ei kukaan kerro ensimmäiseksi mitä rikoksia on tehnyt eikä moni osaa sitä kysyäkään. Saattaa siis kestää kauan ennen kuin tällaiset asiat paljastuvat. Ja moni voi valehdella asiasta, jos kysytään. Onhan tästä esimerkkejä niin eduskunnasta kuin temppareistakin. Lopetatko siis suhteen jos "rikokset" myöhemmin  paljastuvat? 

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa talousrikoksen tehneen kanssa. Olimme naimisissa jo silloin ja tiedän, mikä Suomen oikeuslaitoksessa on vikana. Mieheni kumppani ei ollut toimittanut tiettyjä papereita eteenpäin. Ja kun ihminen joutuu tutkintovankeuteen, niin hän ei voi hoitaa firman asioita. Ja lopuksi saa petoksesta syytteen - vaikka ei pystynyt ssioita hoitamaan.

Itse asiaan: murha tai muu tahallinen teko olisi minun rajani.

Ei se tappokaan kuulosta hyvältä, mutta kaverin veli on istunut taposta, kun hirvimetsällä kivääri laukesi. Ja tunnen tämän veljen lapsuudesta: ihan mukava kaveri kaikesta huolimatta.

Siis kaverisi veli laukaisi sen, jos hänet kerran taposta tuomittiin. Vahinko olisi ollut kuolemantuottamus korkeintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa talousrikoksen tehneen kanssa. Olimme naimisissa jo silloin ja tiedän, mikä Suomen oikeuslaitoksessa on vikana. Mieheni kumppani ei ollut toimittanut tiettyjä papereita eteenpäin. Ja kun ihminen joutuu tutkintovankeuteen, niin hän ei voi hoitaa firman asioita. Ja lopuksi saa petoksesta syytteen - vaikka ei pystynyt ssioita hoitamaan.

Itse asiaan: murha tai muu tahallinen teko olisi minun rajani.

Ei se tappokaan kuulosta hyvältä, mutta kaverin veli on istunut taposta, kun hirvimetsällä kivääri laukesi. Ja tunnen tämän veljen lapsuudesta: ihan mukava kaveri kaikesta huolimatta.

Siis kaverisi veli laukaisi sen, jos hänet kerran taposta tuomittiin. Vahinko olisi ollut kuolemantuottamus korkeintaan.

No en tiedä mistä istui. Siitä on jo 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan kerro ensimmäiseksi mitä rikoksia on tehnyt eikä moni osaa sitä kysyäkään. Saattaa siis kestää kauan ennen kuin tällaiset asiat paljastuvat. Ja moni voi valehdella asiasta, jos kysytään. Onhan tästä esimerkkejä niin eduskunnasta kuin temppareistakin. Lopetatko siis suhteen jos "rikokset" myöhemmin  paljastuvat? 

Tuskin lopettaisin jos rikos ei olisi kohdistunut minuun. 

Vierailija kirjoitti:

En alkaisi seurustella mihinkään vakavaan rikokseen syyllistyneen kanssa. Olen ollut naimisissa murhasta tuomitun kanssa mutta teko ja tuomio vasta monen vuoden liiton jälkeen. Toki ei ollut ensimmäinen rikoksensa eikä edes ensimmäinen vankilareissu mutta kaikki avioliittomme aikana. Mahdollisesti hänellä oli rikostaustaa ennen meidän suhdettammekin mutta ei ollut niistä jäänyt kiinni enkä toisaalta halunnut tietää kun vihdoin minulle selvisi että olen rikollisen kanssa naimisissa.

Ennen murhaa toivoin hänen muuttuvan mutta en enää sen jälkeen. Jutut menivät jatkuvasti pahemmiksi ja lopulta pelkäsin joka päivä mitä tapahtuu. Kun kaikki meni askel askeleelta kamalammaksi niin lopulta olin aivan sokea enkä ymmärtänyt millaisessa elämässä ja parisuhteessa osallisena. 

Vastaan ehkä parkkisakko koska en haluaisi olla parisuhteessa oikeastaan mihinkään rikokseen syyllistyneen kanssa enää. Lapseni ja minä emme kaipaa enää sitä hulluutta. Jos voisin neuvoa menneisyyden minääni niin olisin lähtenyt ensimmäisen vankilatuomion kohdalla viimeistään siitäkin huolimatta ettei nuorinta lastamme silloin olisi. 

Monta kakaraa venkulalle väänsit? Luoja miten typerä naikkonen joku voi olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.

Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.

Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.

Epärehellisen ihmisen kanssa en voisi seurustella.

Jos joku olisi surmannut vaikka pahoinpitelevän miehensä, tai lapsensa raiskaajan, ei se välttämättä hänestä huonoa ihmistä tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.

Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.

Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.

Mielenkiintoinen tulkinta. Jos on sitä mieltä että lakeja pitää noudattaa, ei ole oikeudentajua. Sinun logiikkasi mukaan murhaajat siis tajuavat eniten oikeudenmukaisuutta.

Oikeudentaju on juuri ehdottomuutta. Yllättävän moni suhtautuu tunteella ja sellainen ihminen ei ole oikeudenmukainen vaan pelkkä tuuliviiri.

Ja ei, varkaat eivät varasta nälkäisille lapsille joilla kaikilla on monta parantumatonta sairautta.

Aseistakieltäytyjän tai pös syttelystä kiinni jääneen kanssa seurustelu ei ehkä olisi niin kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tähän voi vastata, kun ei tiedä motiivia ja olosuhteita, joissa rikos on tehty.

Minun mielestäni nuo eivät vaikuta. Rikos on rikos. Minulla oikeudentaju on empatiaa paljon vahvempi.

Jos sulla on noin ehdoton asenne ja näet oikeuden nimenomaan lain noudattamisena, niin silloinhan sulla juuri ei ole minkäänlaista oikeudentajua. Olet ulkoistanut sen kokonaan lainsäätäjille.

Mielenkiintoinen tulkinta. Jos on sitä mieltä että lakeja pitää noudattaa, ei ole oikeudentajua. Sinun logiikkasi mukaan murhaajat siis tajuavat eniten oikeudenmukaisuutta.

Oikeudentaju on juuri ehdottomuutta. Yllättävän moni suhtautuu tunteella ja sellainen ihminen ei ole oikeudenmukainen vaan pelkkä tuuliviiri.

Ja ei, varkaat eivät varasta nälkäisille lapsille joilla kaikilla on monta parantumatonta sairautta.

Jos laki sanoisi että esim homppelit pitää heittää katoilta niin se olisi vain oikein?