Joskus tuntuu kuin joutuisin "jakamaan" huomion miehen siskon kanssa
Olen itsekin hyvin läheinen perheeni kanssa, vaikka olenkin jo aikuinen. Arvostan ja ihailen läheisiä perhevälejä ja näin myös miehen kohdalla. Olen toki iloinen, että hänelläkin on lämpimät välit etenkin isosiskoonsa. Välillä kuitenkin tuntuu, että sisko on liiankin isossa osassa meidän elämäämme. Mies on aina kertomassa siskolleen kaiken ensimmäisenä, puhuu meidän asioistamme (jopa arkaluontoisista sellaisista) ja kysyy aina siskon mielipidettä ihan kaikkeen. Esimerkiksi; jos hän tarvitsee neuvoa jossakin ja keskustelemme asiasta, neuvon ja kannustan. Silti vastaus on aina "kysyn vielä Annalta" ja loppujen lopuksi siskon mielipiteet ja neuvot ovat aina minua parempia. Kun käymme kylässä siskollaan, menee homma aina niin, että mies alkaa puhua vanhoja inside-juttuja siskonsa kanssa niin, että jään väkisinkin keskustelusta ulkopuolelle sillä en ymmärrä mistä puhuvat! Siskon kuviin on aina pakko keretä reagoimaan sydämin kun sellaisia julkaisee ja niin edelleen.
Mistä tällainen johtuu ja olenko mielestänne turhasta turhautunut, vai suorastaan typerä? En sanoisi olevani erityisen mustasukkainen, mutta kyllähän tämä kieltämättä alkaa käymään hermoille. Tuntuu, kuin mies ei olisi terveesti irtaantunut perheestään (kuten aikuisen kuuluu) vaan parisuhteessamme roikkuu jatkuvasti kolmas osapuoli. Tilanne turhauttaisi varmasti yhtä paljon, jos kyseessä olisi vaikka veli tai paras ystävä ketä roikottaisi mukanaan ja sotkisi jatkuvasti meidän asioihimme. Tuntuu pahalta, kun tuntee jatkuvasti jäävänsä kakkoseksi kumppanilleen. Mies on muutenkin sitä tyyppiä, joka viettää todella paljon aikaa kavereidensa kanssa ja monesti myös heidän kanssaan hengaaminen menee yhteisen ajan tai suunnitelmien edelle. Kasvaakohan tuo ikinä aikuiseksi?
N26
Kommentit (16)
Tuo on omaa epävarmuuttasi. Mielestäni on hienoa, että miehellä on läheinen suhde siskoonsa. He tuntevat toisensa varmasti läpikotaisin, pitäisin sitä positiivisena asiana.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on vässykkä. Jätä se sika.
Harmittaa kyllä tuo piirre hänessä, on muuten hyvä tyyppi ja rakastan häntä kovasti. Välillä kyllä tuntuu, että minä olen se jolla tunteet ovat aidompia ja voimakkaampia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on omaa epävarmuuttasi. Mielestäni on hienoa, että miehellä on läheinen suhde siskoonsa. He tuntevat toisensa varmasti läpikotaisin, pitäisin sitä positiivisena asiana.
No olkoon sitten niin. Kuten aloituksessa kerroin, olen hyvin onnellinen hänen läheisistä väleistään siskoonsa. Mielestäni silti joku raja siinäkin, ei kai sisaren kuulu olla parisuhteessa kolmas pyörä ja päättää meidän asioistamme? En minäkään vedä siskoani tai veljeäni osaksi suhdettamme vaikka olemmekin aina olleet kuin paita ja peppu ja rakastan heitä yli kaiken. Ap
Ei se ole mies, vaan keskenkasvuinen. Valinta on sinun.
Parisuhde/avioliitto/avoliitto/whatever ja sisarsuhde erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on omaa epävarmuuttasi. Mielestäni on hienoa, että miehellä on läheinen suhde siskoonsa. He tuntevat toisensa varmasti läpikotaisin, pitäisin sitä positiivisena asiana.
Okei eli sinustakin olisi ihan jees viettää yhteistä aikaa kumppanisi ja tämän sisaren kanssa vaikka jättäisivät sinut ihan totaalisesti ulkopuolelle keskustelusta? Ja jos haluaisitte lähteä lomamatkalle, valitsisitte kohteen yhdessä mutta kumppani tekisi lopullisen valinnan sen mukaan mitä sisko tai veli sanoi? Tuo ensimmäinen esimerkki nyt on jo ihan silkkaa käytöstapojen puutetta, jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on omaa epävarmuuttasi. Mielestäni on hienoa, että miehellä on läheinen suhde siskoonsa. He tuntevat toisensa varmasti läpikotaisin, pitäisin sitä positiivisena asiana.
T. toinen samanlainen vässykkä
Ap on keskenkasvuinen, narsistinen naislapsi.
Minäminäminä.
Taidat olla itsekäs ja huomionhakuinen, kuin kolmevuotias lapsi. Ota muutkin huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Ap on keskenkasvuinen, narsistinen naislapsi.
Minäminäminä.
Kai tuohon väliinkin jotain mahtuu? En ole minäminä-tyyppiä, mutta en myöskään jaksa ikuisesti jakaa aikuisen mieheni huomiota jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa. Onko se tosiaan narsistista ja liikaa vaadittu? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on keskenkasvuinen, narsistinen naislapsi.
Minäminäminä.
Kai tuohon väliinkin jotain mahtuu? En ole minäminä-tyyppiä, mutta en myöskään jaksa ikuisesti jakaa aikuisen mieheni huomiota jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa. Onko se tosiaan narsistista ja liikaa vaadittu? Ap
Eli olet narsisti
Emma K. kirjoitti:
Taidat olla itsekäs ja huomionhakuinen, kuin kolmevuotias lapsi. Ota muutkin huomioon.
Haluan vain terveen parisuhteen jossa koen, että olemme todella pariskunta emmekä riippuvaisia jostakusta suhteen ulkopuolisesta. Olen ollut asian suhteen hyvin kärsivällinen ja täten ottanut muutkin huomioon. Kuuluuko teidän mielestänne tuollaiset aloituksessa mainitut asiat todella terveeseen parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on keskenkasvuinen, narsistinen naislapsi.
Minäminäminä.
Kai tuohon väliinkin jotain mahtuu? En ole minäminä-tyyppiä, mutta en myöskään jaksa ikuisesti jakaa aikuisen mieheni huomiota jonkun suhteen ulkopuolisen kanssa. Onko se tosiaan narsistista ja liikaa vaadittu? Ap
Eli olet narsisti
Nykyään jokainen on nettikeskustelujen perusteella narsisti. Naurettavaa.
"Loppujen lopuksi siskon mielipiteet ja neuvot ovat aina minua parempia."
Näyttävät olevan. Ei se siskon syy ole.
"Tuntuu, kuin mies ei olisi terveesti irtaantunut perheestään (kuten aikuisen kuuluu)."
Ilmeisesti sinä ja miehesi määrittelette eri tavalla sen, miten kauas omasta perheestä pitää loitota, kun löytää kumppanin. Sinä näyt olevan yksinäsi myös määrittelemässä aikuisuuteen kuuluvia asioita.
"Mies on muutenkin sitä tyyppiä, joka viettää todella paljon aikaa kavereidensa kanssa ja monesti myös heidän kanssaan hengaaminen menee yhteisen ajan tai suunnitelmien edelle."
Miten te olette päätyneet naimisiin asti? Oliko jo seurustellessanne selvää, että ette tule olemaan niin kiinni toisissanne kuin olit ajatellut?
"Tuntuu pahalta, kun tuntee jatkuvasti jäävänsä kakkoseksi kumppanilleen."
Jollet nyt tunne olevasi numero yksi, et tule tuntemaan niin myöhemminkään. Jos näin on, mitä näet tulevaisuudessa tekeväsi?
Vierailija kirjoitti:
Ap on keskenkasvuinen, narsistinen naislapsi.
Minäminäminä.
Kertoo olevansa onnellinen miehensä suhteesta siskoonsa ja sitten tulee se "muttaku".
Voi olla onnellinen, tai sitten ei. Kumpaakohan tuo on?
Miehesi on vässykkä. Jätä se sika.