Lue keskustelun säännöt.
En kykene viettää Joulua suvun kanssa. Surullinen juttu.
05.12.2019 |
Ihana suvun Joulu tulossa. Tänä vuonna en kykene enää sinne. Olen työtön, ylipainoinen, pelkkää vastoinkäymisiä tapahtunut, en ole päässyt kouluun taikka uuteen työhön. Olen niin tuuliajoilla, peloissaan ja yksinäinen.
Suvussa on menestyneitä saman ikäisiä ihmisiä. 1 pari muutti lämpimään maahan ja hehkuvat onnea, toiset saivat juurikin toista vauvaa, ostivat kodin ja mies sai työpaikalla palkankorotuksen, 1 mamma on myös onnellinen kun elämässä sujuu ja on tukiverkkoa.
Itselläni pyörii vaa itzari päässä. Liikaa surua ja liikaa vastoinkäymisiä. Liikaa on liikaa! En voi enää kohdata mitään. Elämäni mennyt yllättävän surulliseksi tässä 3 vuoden aikana.
Kommentit (18)
Luettelppa ne kaikki murheet , joita nyt on harteillasi, niin pyrimme yhdessä jakamaan niitä. Laita myös lista , mitkä kaikki sinulla on kiitollisuuden aiheita elämässäsi nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ilmoittaisin etten halua osallistua? Heillä ei ole aavistustakaan kuinka huonosti voin eikä kukaan koskaan uskalla kysyä.
En jaksa enää katsoa vierestä kuinka muilla on lähes pelkkää menestystä, vuodesta toiseen. Samoin 2 ystäviäni. Yksi oli työtön, sai unelmapaikan, toinen ystävä on niin onnellinen kun löysi itselleen vuosia sitten upean miehen, sitten hyväpalkkainen ura ja kohta talo ostavat.
Pelkäätkö, että sukulaiset kyselevät kuulumisia ja / tai vertailevat sisarusten ja serkkujen menestystä?
Varmaan melkein joka suvussa on niitä, jotka kyselevät ja ehkä vertailevatkin. Nuorempana minuakin häiritsi tuollainen joskus (kun ei ollut mitään hyviä kuulumisia kerrottavana, ja suvun ikätovereilla oli), mutta en koskaan pitänyt sitä niin suurena asiana, etten sen takia olisi voinut mennä joulunviettoon ollenkaan.
Joulussa on kyse muusta kuin menestyksestä. Jos joku ei ymmärrä sitä, niin se on hänen ongelmansa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No minäpäs luettelen nyt. Jo 4 kertaa elämässäni käynyt niin että työt loppuivat koska firma säästää, tässä jo on sydän murtunut kun joutuu jatkuvasti jättää työyhteisöjä ja palkka. Just kun tottuu niin kohta se loppuu, puhumattakaan siitä jatkuvasta työn etsimisestä, kaikki miehet josta olen ollut kiinnostunut ovat valinneet toisen naisen vaikka minussa ei ole vikaa ja tämä todellakin on murtanut minua hyvin tehokkaasti, kouluun yrittänyt päästä mutta kun se aina pienestä jää.
Liikaa painavaa asia päälle. Nämä ovat suuria asioita. Jotain on pakko notkahtaa eteenpäin. En voi olla näin kirottu.
Ainii koska työttömyys jouduin lempi jumpasta luopua, liian kallis. Töissäkäyvänä on enemmän mahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Pelkäätkö, että sukulaiset kyselevät kuulumisia ja / tai vertailevat sisarusten ja serkkujen menestystä?
Varmaan melkein joka suvussa on niitä, jotka kyselevät ja ehkä vertailevatkin. Nuorempana minuakin häiritsi tuollainen joskus (kun ei ollut mitään hyviä kuulumisia kerrottavana, ja suvun ikätovereilla oli), mutta en koskaan pitänyt sitä niin suurena asiana, etten sen takia olisi voinut mennä joulunviettoon ollenkaan.
Joulussa on kyse muusta kuin menestyksestä. Jos joku ei ymmärrä sitä, niin se on hänen ongelmansa.
Ei ole tästä kiinni. Pahoin pelkään että syy on niinkin yksinkertaisesti että en vain siedä enää nähdä muita iloisia ihmisiä, omilla silmillään. Se kontrasti on niin suuri. Itse olen niin musta tällä hetkellä, kamppailen myös ylipainon kanssa.
Onko minusta tulossa katellinen, sattuu liikaa nähdä kuinka hyvin muilla menee.
Jos joku kysyy miten sulla menee niin vastaa: päin h *lvettiä , ojennatko perunalaatikon kiitos !
Jos kaipaat sukujoulua niin liity seuraan. Sen tarkoitus ei ole retostella uudella Teslalla. Jos keskustelu menee siihen suuntaan niin yo.kommentti ja et avaudu enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on hylätty pitkäaikaistyöttömyyden(köyhyyden-ei ole ikinä varaa lähteä minnekään tsa oikein tehdä mitään paitsi istua kotona niin en ihmettele itsekään että siihen on kyllästytty) enkä voi kertoilla vaihdikkaista päivistäni ja menoitani kun niitä ei ole, ikinä). Olen myös pitkäaikaissairas joten minua tunnutaan karsastettavan senkin takia vaikken mielestäni ole ylenmäärin siitä ikinä valittanut tai jauhanut muille. Olen ollut jouluna yksin ja olen tämänkin vuoden. Säästynpähän tosiaan siltä menestyjien hehkutukselta ja ei tod.ole varaa viedä lahjoja,ruokia muille kun hädin tuskin saa itsensä jotenkin ruokittua. Itse olen oppinut ainakin,että kun vaikeudet jatkuvat tarpeeksi kauna, ei halutakaan tai jakseta enää ymmärtää, ei edes yrittää ja varsinkin kun "kyllähän se berttakin sai töitä lopulta ja löysi puolison"jne.,joo kivat hälle, mutta minä jumitan yhä tyhjässä elämässäni:( Helpompi olla vaan yksinään vaikka ei sekään kyllä helppoa ole, jos joutuu aina olemaan yksin, arjet ja pyhät. Ihmiset tuntuvat välillä sadisteilta luetellessaan omiaan/läheisten menestyksiä, ku ntietävät, että itseä se onni ei vaan kohtaa siis IKINÄ, hymyile siinä sitten vieressä vuosikymmenet muiden onnea kuten tunnutaan odottavan
Tunnen samaa kokemuksesta vaikka mies olenkin. Kun satun olemaan sisaruksistani ainoa jolla menee päin prinkkalaa. Parissa työpaikassa jo loppuneet hommat YT takia. Sitten saa tehdä pätkätöitä (eikä aina mitään hirveän mukavaa sellaista). Naisrintamalla ei tärppää, ja kaikki tuntuu muutenkin menevän penkin alle.
Mutta kyllä se tästä, pakkohan on. Omat sisarukset ei sentään vertaile tai vähättele, mutta säälii kyllä välillä, eikä sekään kivalta tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sukuasi. Jos alkeellisin kielioppi on kadoksissa, niin heillekin syntyy tuskanpuskia kanssasi. Jos et kykene viettää, niin he eivät kestä jaksaa.
Tässä suvussa on äärimmäisen nöyriä ja kivoja ihmisiä. Kukaan ei ole koskaan puhunut omista asioita, perus hyväosaisia ja ahkeria ihmisiä. Itse taas en yllä mihinkään. Pelkään että pilaan kaiken jos avaudun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen samaa kokemuksesta vaikka mies olenkin. Kun satun olemaan sisaruksistani ainoa jolla menee päin prinkkalaa. Parissa työpaikassa jo loppuneet hommat YT takia. Sitten saa tehdä pätkätöitä (eikä aina mitään hirveän mukavaa sellaista). Naisrintamalla ei tärppää, ja kaikki tuntuu muutenkin menevän penkin alle.
Mutta kyllä se tästä, pakkohan on. Omat sisarukset ei sentään vertaile tai vähättele, mutta säälii kyllä välillä, eikä sekään kivalta tunnu.
Minkä ikäinen olet? Itse olen 28v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hetkauta YT:t vähääkään. Ehtiipähän soitella pianoa, lukea kirjoja yms asioita, mitä työssäkäyvänä ei voisi kuvitellakaan. Itse insinöörinä työllistyn kyllä aina uudestaan koska tahansa. Kerran pidin pitkän kesäloman, kun maaliskuussa tuli yt-lappu, ei työvelvoitetta ja irtisanomisaika 6 kuukautta. Vetelin siis 6 kuukautta lonkkaa ja ryyppäsin kesän. Heti irtisanomisajan jälkeen uusilla voimilla uuteen duuniin.
Sulla sentään insinöörin tausta, vähän kuten sairaanhoitajilla on aina töitä. Minulla vain amis. Pahaolo on suuri ollut jo pitkään.
Minulla oli vuosi sitten sama tilanne. Läski olin, ryhdistäydyin, alin lenkkeillä pitkiä matkoja ,tein lihaskuntoliikkeitä kotona, laihduin reippaasti.
Olin päivärahalla ja nyt taas olen töissä. Miestä ei ole , mutten siitä murehdi ,kun yli 50% pareista eroaa ja se
On ainakin somekertojien mukaan todella raastavaa ja yhtä helvettiä.
Se raukkauden huuma kun kestää max 1000pv.
Ei se muidenkaan elämä ole sitä onnea ,miltä näyttää. Usko jo ap.
Onko se työ ja menestyminen ihmisen arvon mitta? Kyllä mun arvoasteikolla korkeammalla on ihan muunlaiset ihmiset kuten, hyväsydämiset, auttavaiset, empaattiset, maanläheiset, lapsirakkaat, positiiviset, rehelliset, vähään tyytyväiset ihmiset, jotka arvostavat sitä mitä on, eikä sitä mitä ei ole.
<3