Mitä tehdä, kun ihminen ei pääse yksipuolisesta ihastumisesta ylitse?

Mä olen ihan asiallinen, kohtelias, työssäkäyvä, hoikka, tupakoimaton, vakavarainen, käytännössä absolutisti, akateemisesti koulutettu, Mensan pääsytestin läpäissyt ja joskus aikoja sitten mallinhommiakin tehnyt nainen. Oon ollut koulussa kympin oppilas ja osaan monia juttuja (kuvataide, pianonsoitto, tanssi, oon matemaattisissa jutuissa luontaisesti hyvä ja yleissivistynyt ja opiskellut todella paljon kaikkea ylimääräistäkin). Osaisin fiksailla hänen tietokoneensa ja laitteensa kuntoon jne. ja tehdä kodin pieniä korjaushommiakin. Lisäksi osaan laittaa hyvää ruokaa ja haluaisin tehdä hänet kaikin tavoin onnelliseksi. Olisin valmis muuttamaan elämänarvojani samaan suuntaan hänen kanssaan, jos ne eriäisivät omistani selvästi. Olisin siis hyvä puoliso hänelle. 🙂

Mutta en kelpaa sille kyseiselle itseäni elämäni rakkaudelle mitenkään. Ja hän ei jotenkin edes tunnu antavan mitään armopalojakaan mulle. Kunpa pääsisin edes juttelemaan hänen kanssaan tai voisin ostaa hänelle mitä hän ikinä haluaisikaan. Kunpa edes saisin katsella häntä, kun siis hän on visuaalisestikin tosi upea.

On niin epätoivoista, kun en enää oikein keksi, miten muuttuisin toisenlaiseksi, jotta hän voisi pitää minusta. Mussa on kuitenkin todella paljon puutteita myös (olen ujo, pienehkörintainen, huonoitsetuntoinen ja sosiaalisesti kömpelö, puhun ärsyttävällä äänellä ja olen todella yksinäinen jne., kun ihmiset eivät minusta pidä). Olen koettanut selvitä tästä, mutta nyt on taas sellainen vähän onnettomampi olo ja ikävä kalvaa pahasti. 😢

Kehitä itsellesi mielessä uusi unelmien kumppani ja haaveile siitä?

Pahoittelen, että pari sanaa jäi välistä, kun deletoin muutamia sanoja huolimattomasti jälkikäteen.

Ihastuksen kohteelle voi pyhittää pienen kappelin johonkin nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itsellesi mielessä uusi unelmien kumppani ja haaveile siitä?

Mä haluaisin olla juuri tämän nykyisen ihastukseni seurassa mieluiten. Tiedän, että hän on osin mielikuvitukseni tuotos varmaankin, sillä en tunne häntä oikeastaan lainkaan. Olen vain nähnyt häntä lyhyesti ajoittain ja jutellut käytännössä small talkia sekä hänen töihinsä liittyviä asioita joskus.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohteelle voi pyhittää pienen kappelin johonkin nurkkaan.

Mitäpä se auttaisi? 🙂 En halua alistua moiseen hörhöilyyn sentään. Koska siis se ois jenkkileffamaisen kahjoa toimintaa. Unelmoin hänestä ajatuksissani vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kohteelle voi pyhittää pienen kappelin johonkin nurkkaan.

Mitäpä se auttaisi? 🙂 En halua alistua moiseen hörhöilyyn sentään. Koska siis se ois jenkkileffamaisen kahjoa toimintaa. Unelmoin hänestä ajatuksissani vain.

En tiedä. Jotku tekee tätä ja kai se antaa jotain.

Älä yritä muuttua toisenlaiseksi. Sussa ei ole mitään vikana. Olet saanut kokea jotain mitä jotkut eivät koe ikinä. "Sama kude meissä kuin unelmissa on, ja unta vain on lyhyt elämämme..."

Höpö höpö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itsellesi mielessä uusi unelmien kumppani ja haaveile siitä?

Mä haluaisin olla juuri tämän nykyisen ihastukseni seurassa mieluiten. Tiedän, että hän on osin mielikuvitukseni tuotos varmaankin, sillä en tunne häntä oikeastaan lainkaan. Olen vain nähnyt häntä lyhyesti ajoittain ja jutellut käytännössä small talkia sekä hänen töihinsä liittyviä asioita joskus.

Kai ymmärrät että jos hän ei ole kiinnostunut niin hän ei voi olla sinulle sopiva? Yritä muistuttaa itseäsi tästä...

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö

Ei, vaan totisinta totta ja minun onnetonta elämääni.

Tarkastelet ulkopuolisen silmin miten säälittävää tuo on ja pyrit lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itsellesi mielessä uusi unelmien kumppani ja haaveile siitä?

Mä haluaisin olla juuri tämän nykyisen ihastukseni seurassa mieluiten. Tiedän, että hän on osin mielikuvitukseni tuotos varmaankin, sillä en tunne häntä oikeastaan lainkaan. Olen vain nähnyt häntä lyhyesti ajoittain ja jutellut käytännössä small talkia sekä hänen töihinsä liittyviä asioita joskus.

Kai ymmärrät että jos hän ei ole kiinnostunut niin hän ei voi olla sinulle sopiva? Yritä muistuttaa itseäsi tästä...

Haluan lähinnä miettiä, mitä ne pahimmat viat minussa on ja koetan korjailla niitä. Mutta myönnän, että en ole kykenevä niitä kaikkia korjaamaan. En pysty kontrolloimaan ja muuttamaan kaikkea, vaikka haluaisinkin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tarkastelet ulkopuolisen silmin miten säälittävää tuo on ja pyrit lopettamaan.

Se saa minut lähinnä tuntemaan itseinhoa, mutta ei se minua tästä alhostani ylös auta. :/ Pelkään monesti sössiväni muitakin asioita elämästäni, kun se onneton rakkaus on niin kuluttavaa psyykkisesti.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä yritä muuttua toisenlaiseksi. Sussa ei ole mitään vikana. Olet saanut kokea jotain mitä jotkut eivät koe ikinä. "Sama kude meissä kuin unelmissa on, ja unta vain on lyhyt elämämme..."

Shakespeare ❤ Ehkä täytyisi löytää lohtua vaikka hänen sanoistaan lisää.

Myönnän myös, että olen pahasti addiktoitunut siihen tunteeseen, jonka hän mussa herättää. Siis sellaisen ihanan koukuttavan tunnemyllerryksen, jonka oma kroppa ja hormonit saavat aikaan, kun näen hänet, kuulen hänen äänensä, katselen hänen kissamaista tapaansa liikkua ja kun ajattelenkin hänen ilmeitään, eleitään ja sanojaan. Vuodet vierivät ja alan pian olla kohta vanha ihminen, jota ei kukaan muutenkaan kaipaa (varsikaan tällä minun yksinäisellä taustallani). Olen haaveitteni vanki.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Myönnän myös, että olen pahasti addiktoitunut siihen tunteeseen, jonka hän mussa herättää. Siis sellaisen ihanan koukuttavan tunnemyllerryksen, jonka oma kroppa ja hormonit saavat aikaan, kun näen hänet, kuulen hänen äänensä, katselen hänen kissamaista tapaansa liikkua ja kun ajattelenkin hänen ilmeitään, eleitään ja sanojaan. Vuodet vierivät ja alan pian olla kohta vanha ihminen, jota ei kukaan muutenkaan kaipaa (varsikaan tällä minun yksinäisellä taustallani). Olen haaveitteni vanki.

T. Ap

Kuulostaa vähän samalta mitä tapahtui minulle kun ihastuin lukioikäisenä yhteen samalla luokalla olleeseen tyttöön. Pitkälle päästiin kunnes orastava suhde päättyi pettymykseen.

Vaikea siitä oli päästä yli. Lopulta aloin lääkitsemään itseäni irtosuhteilla ja lopulta parisuhteen vaikka aikaa siihen meni. Vieläkin joskus tunnelmoin ajatuksissani tästä ihastuksestani. Juna kuitenkin meni jo ja ne lähtivät eri raiteita.

Varmaan eläkkeelläkin vielä mietin tätä joskus. Ei vain voi mitään. Mutta elämä jatkuu.