Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä raivon tunteen ohi/yli itsarin tehnyttä kohtaan?
05.12.2019 |
Ihminen, joka joskus oli minulle hetken varsin läheinen harrastuskaveri/ystävä mutta viime aikoina etäännyttiin/ otin etäisyyttä - hänellä oli jos jonkinlaista elämänhalllinnan ongelmaa ja tapoja toimia, joita en hyväksynyt, lähinnä ylivelkaantumisen kierre, holtiton talousajattelu ja päihteitä- Jälkikäteen selvisi että tutustuin vaiheessa, jossa hänen elämänsä oli hyvässä vireessä mutta se ei sitten jatkunut pitkään.
Nyt sain kuulla että hän oli ilmeisesti joko tahattomasti tai suunnitellusti kuollut. Surettaa ja sapettaa sillä jätti kaksi esiteiniä ilman vanhempaa. Ja päällimmäisin tunne on raivo siitä miten kukaan voi tehdä jotain niin peruuttamatonta omille lapsilleen juuri herkässä murrosiässä!
Pelottaa että lasten elämä on nyt vielä entistä enemmän riskialtista päättyä huonosti ja huonon kierre vaan jatkuu taas uudessa sukupolvessa. Lasten elämässä en ole millään muotoa mukana, koko perhe asui toisella paikkakunnalla ja tunsin vain yhteisen harrastuksen kautta. Voin vain toivoa että saavat kaiken tuen mitä maailmassa on mahdollista.
Joskus olen ajatellut että se ja sama jos joku päättää päivänsä mutta nyt tuntuu vain siltä että kivun/tuskan ja huonon olon määrä vain kasvoi maailmassa vaikka yksi poistuikin. Kai tämäkin tunne menee joskus ohi
Kommentit (9)
MEnemällä itseesi, ja miettimällä että tosissasiko luulet että täysissä sielun ja ruumiinvoimissa oleva ihminen tosta noin vain itsensä deletoi maan päältä? Nyt ei ole kyse siitä että joku on tappanut itsensä, vaan siitä että sinulla itselläsi on todella lapsellinen, tai sitten muuten vain täysin kieroutunut ajatusmaailma, jossa joku henkilö, jonka kanssa sinä et edes ole ollut mitenkään läheinen, eli ihan randomtyyppi, aiheuttaa sinulle jotain ihme vihantunteita, ja että sinä olet muka jotenkin perillä siitä että tuo kuollut on ollut vain typerä ja itsekäs.
Ihan oikeasti; ei terveet sellaista tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noudata esimerkkiä.
Kukas sun aamukahviisi on pissinyt, kun pitää heti aloittaa tuo ilkeily?
Googlaa surun vaiheet. En nyt muista, miten ne menevät, mutta raivo on normaali osa prosessia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhottava aloitus. Käyppä terapiassa tai jotain.
Vierailija kirjoitti:
Inhottava aloitus. Käyppä terapiassa tai jotain.
Olen itse seurannut tämmöisen toiminnan seurauksia ja kyllä,jos joku tekee sun lähellä sen ratkaisun niin käsittele se asia. Eikä tollainen yleismaallinen mitä jos kaikki jatkuu pahasti ajattelu muuta mitään. Luultavasti teinit kuitenki kykenee joihinkin hyviin päätöksiin ja tuo ei tosiaan sitä ainakaan paranna et joku puolituttu vihoissaan elää ja tuomitsee. Se tapahtui jo.
Siksi terapia et voit työstää omaa suhtautumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhautuminen ja raivo on ymmärrettävää. Varmaan asiasta puhuminen esim SOS kriisipisteen työntekijän (tai jonkin vastaavan) kanssa auttaa https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kasvokkain/sos-kriisikeskus
Helpottaako sinua jos yrität ymmärtää, että ystäväsi oli todella sairas eikä kyennyt ymmärtämään tekonsa vaikutuksia?
Kaikki tuki mitä voit osoittaa edesmenneen jälkeläisille on tärkeää.
Voimia toipumiseen!
Jos on tuore juttu, niin tuo on ihan normaali reaktio.