Lue keskustelun säännöt.
Mistä uusi ammatti ekonomille?
Monkey business
04.12.2019 |
Greetings from corporate nightmare! Olen alle neljäkymppinen kauppatieteiden maisteri, markkinointialalla, ja lopen kyllästynyt ainakin töihini, ehkä myös businessmaailmaan yleensä - en ole ihan varma, mikä johtuu mistäkin ja näenkö enää metsää puilta. Töissäni raahaudun päivästä toiseen - en varmasti ole kovin hyvä työntekijä, mutta eipä ole firmakaan minulle. Minulla ei ole resursseja hoitaa työtäni kunnolla ja kaikki mitataan vain ja ainoastaan rahassa, millään muulla ei lopulta ole merkitystä, vaikka välillä juhlapuheissa näin sanotaankin. Pahoinvointi työyhteisössä on yleistä, mikä ei tunnelmaa juurikaan kohota. Vietän huolestuttavan suuren osan ajastani pohtien erilaisia mahdollisuuksia päästä tilanteesta ulos - opiskelemaan tai toiseen työpaikkaan, ja välillä harkitsen jopa jättäytymistä tyhjän päälle.
Työpaikan vaihto tuntuu kovin vaikealta, koska asun keskisuuressa kaupungissa, jossa oman alani mahdollisuuksia ei kovinkaan paljon ole. En myöskään haluaisi hypätä ojasta allikkoon; näen monet itselleni mahdolliset paikat/firmat liian samankaltaisina nykyisen kanssa. Eniten haluaisin jotain ihan muuta, mutta tällä taustalla todennäköisintä on päätyä vastaaviin hommiin jonnekin muualle, ja sehän ei tilannettani ratkaise.
Lyhyellä tähtäimellä (vuoden, pari) pärjäisin hyvinkin ilman palkkatuloa, ja olisin jo opiskelemaan lähtenytkin, jos vaan tietäisin mitä. Minulla ei ole palavaa intohimoa mihinkään tiettyyn suuntaan, ei harrastusta tai muuta suurta kiinnostuksen kohdetta, josta voisi seuraavan työuran kasvattaa. Elämäni on ollut todella kiireistä viime vuodet, eikä itselle tai omille mielenkiinnon kohteille ole jäänyt aikaa. Lyhyellä tähtäimellä opiskelu houkuttaisi pelkästään jo siksi, että saisin pienen hengähdystauon työelämästä ja ehkä edes vähän aikaa itselleni. Parhaassa tapauksessa löytäisin itselleni ihan uuden uran, jossa saisin työstäni muutakin palkitsevaa kuin kuukausipalkan - merkityksellisen työn ja mahdollisuuden toteuttaa itseäni. Tai edes sellaisen työn, joka ei vie minusta kaikkia mehuja - nykyisessä työssä millekään muulle elämän osa-alueelle (niille tärkeimmille) ei jää aikaa eikä energiaa. Pahimmassa tapauksessa päädyn tekemään rankempia ja tylsempiä hommia vielä nykyistäkin pienemmällä palkalla - tai sitten en saa edes niitä, vaan jään ikuisiksi ajoiksi työkkärin hampaisiin pakkotyöllistettynä jonnekin kunnan polkupyöräverstaalle. Tiedän, kuulostaa ehkä hullulta, mutta ihan oikeasti pohdin näitä skenaarioita, onhan tämä iso päätös koko perheenkin kannalta.
Toisessa vaakakupissa on mahdollisuus johonkin uuteen ja parempaan, mutta samalla suuri epävarmuus, toisessa vaakakupissa se, että hypystä jääkin luu kouraan ja kadun siirtoa loppuikäni joko entistä huonommassa työssä tai kokonaan ilman töitä. Toisaalta tiedän, että näinkään ei voi jatkua - työuupumus on käynyt jo pelottavan lähellä ja pelkään oikeasti masentuvani tai uupuvani tätä menoa, ja sen rinnalla mikä tahansa vaihtoehto on parempi.
Miten tästä eteenpäin; mistä löytäisin sen oman polun uudelleen? En ole valmis uhraamaan kaikkea työlle ja alan olla aika allerginen työpaikkailmoituksille, joissa jo kättelyssä vihjaillaan liian suuresta työkuormasta, huonosta organisoitumisesta jne. Minulle riittäisi ns. ihmisen kokoinen työ, joka mahdollistaisi kohtuullisen elämänlaadun myös muilla elämän osa-alueilla.
Nyt mimmit hyvät neuvot kehiin, lupaan lukea ihan kaikki vastaukset. Toivon todella kannustusta ja sparrausta, koska olen melko umpikujassa asian kanssa. Kiitos jo etukäteen, jos jaksatte tätä kanssani pohtia! Olen myös aika varma, etten ole asiani kanssa yksin - monet teistä ovat varmaan samanlaisia hyppyjä jo tehneetkin. Kertokaa niistä!
Kommentit (22)
Markkinointihommia teen - ja niitä en halua enää tehdä, enkä myyntiä. En varmaan hahmota omaa tilannettani kovin realistisesti, koska en vaan pysty näkemään vaihtoehtoja, vaikka pakkohan niitä on olla. Bookasin itselleni juuri ulkopuolista uravalmennusta liiton kautta, toivottavasti se avaa silmiä. En kyllä tiedä, millaisia paukkuja minulla olisi johonkin uuteen, kun jonkinasteinen uupumus kolkuttelee ovella. Toisaalta innostava duuni ehkä veisi sellaiset tuntemukset mennessään. Työitsetuntoni on nykyisissä hommissa lähellä nollaa, tyhmenen siellä joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivaa ei oo enää. Joku uudelleen koulutus. Lähihoitajista on pula. Puhelinmyynti.
Olen 35-vuotias ekonomi ja melko samankaltaisessa tilanteessa. Teen myyntityötä melko hyvällä palkka, mutta ilo työstä on sammunut ja alani näkymät ovat heikot. Vaihtaisin mielellään vaikka yritystä, mutta luultavasti olisin yt-neuvotteluissa vuoden sisällä alani heikon kannattavuuden vuoksi.
Työuraa on jo 10 vuotta takana ja keskikokoisessa fimassa ei ole oikein muita hommia tai mahdollisuuksia edetä. Seuraavan portaan paikka firmassa on varattu johtajan parikymppiselle pojalle ja minun ei kannata sitä lähteä yrittämään.
Asuntolainan olen saanut maksettua ja alkanut sitten keräämään indeksirahastosalkkua (100 000 euron salkku on jo koossa). Kolmen tai kahden vuoden päästä salkkuni on siinä kokoluokassa, että en tiedä onko työssä käyminen enää pakollista.
Ajattelin sinnitellä vielä kolme vuotta ja mahdollisesti palata yliopistolle tekemään väikkäriä. En osaa olla tekemättä mitään ja väikkäri toisi vähän haastetta aivoille.
Vierailija kirjoitti:
Olen 35-vuotias ekonomi ja melko samankaltaisessa tilanteessa. Teen myyntityötä melko hyvällä palkka, mutta ilo työstä on sammunut ja alani näkymät ovat heikot. Vaihtaisin mielellään vaikka yritystä, mutta luultavasti olisin yt-neuvotteluissa vuoden sisällä alani heikon kannattavuuden vuoksi.
Työuraa on jo 10 vuotta takana ja keskikokoisessa fimassa ei ole oikein muita hommia tai mahdollisuuksia edetä. Seuraavan portaan paikka firmassa on varattu johtajan parikymppiselle pojalle ja minun ei kannata sitä lähteä yrittämään.
Asuntolainan olen saanut maksettua ja alkanut sitten keräämään indeksirahastosalkkua (100 000 euron salkku on jo koossa). Kolmen tai kahden vuoden päästä salkkuni on siinä kokoluokassa, että en tiedä onko työssä käyminen enää pakollista.
Ajattelin sinnitellä vielä kolme vuotta ja mahdollisesti palata yliopistolle tekemään väikkäriä. En osaa olla tekemättä mitään ja väikkäri toisi vähän haastetta aivoille.
Siis parissa vuodessa saisit kokoon yli 500 000 euron indeksisalkun? Sulla on kyllä aika mellevä palkka!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis parissa vuodessa saisit kokoon yli 500 000 euron indeksisalkun? Sulla on kyllä aika mellevä palkka!
Elintasooni suhteutetun osakeindeksirahastosalkun ei tarvitse olla ihan noin iso, pärjään vähällä. En pidä kalliista asioista kuten hulppeista asunnoista tai kalliosta autoista, töissäkin kuljen pyörällä.
Ekonomeilla on ihan hyvät tulot ja en edes tee mitään huippu-uraa.
Ekonomeja on myös paljon työttömänä ja osa heistä elää köyhyysrajan alapuolella työmarkkinatuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi nelikymppinen ekonomi. Tein urani taloushallinnossa ja vihasin sitä.
Nyt pienyrittäjänä käsityöalalla. Ei tästä mitään tienaa, joten en pärjäisi ilman hyvätuloista miestä.
Mutta olen onnellisempi nyt, vaikka olen ns epäonnistunut ekonomi.
Pienissä yrityksissä esim. muotoilualalla on huutava pula kaupallisen puolen osaajista. Ongelma on tietysti siinä että yrityksillä ei ole varaa palkata huippuammattilaista hommiin, ja siksi yritys ei myöskään kasva, jotta joku päivä olisi varaa.
Jos, ap, sinulla ei juuri nyt ole pikkurahasta pulaa, kiinnostaisiko lähteä osakkaaksi johonkin tällaiseen firmaan? Siis että sijoittaisit omaa osaamistasi ja työpanostasi firman kasvattamiseen? Ja jos todella olet niin pätevä ja osaava kuin annat ymmärtää, niin palkkio työstä tulisi kyllä sitten myöhemmin. Tarjolla olisi ainakin mielenkiintoisia ja merkityksellisiä hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on paljon ekonomiystäviä, koska miehenikin on ekonomi ja huomaan että tuollainen ajattelu on tosi yleistä. Työllä ei ole mitään merkitystä, kunhan vaan käy töissä ja tätäkö se loppuelämä on.
Toisaalta kukaan ei kuitenkaan ole valmis tekemään asialle yhtään mitään. Kuukausipalkka tulee niin helposti. Kamalaa jos pitäisi luopua viikonloppulomista Keski-Euroopassa ja parin viikon rantalomasta Kaukoidässä ja Balmuirin sisustustyynyjen ostelusta ja uusi auto olisi kiva ja isompi kotikin olisi kiva jne. jne.
Vierailija kirjoitti:
Pienissä yrityksissä esim. muotoilualalla on huutava pula kaupallisen puolen osaajista. Ongelma on tietysti siinä että yrityksillä ei ole varaa palkata huippuammattilaista hommiin, ja siksi yritys ei myöskään kasva, jotta joku päivä olisi varaa.
Jos, ap, sinulla ei juuri nyt ole pikkurahasta pulaa, kiinnostaisiko lähteä osakkaaksi johonkin tällaiseen firmaan? Siis että sijoittaisit omaa osaamistasi ja työpanostasi firman kasvattamiseen? Ja jos todella olet niin pätevä ja osaava kuin annat ymmärtää, niin palkkio työstä tulisi kyllä sitten myöhemmin. Tarjolla olisi ainakin mielenkiintoisia ja merkityksellisiä hommia.
Mistä näitä firmoja löytyisi?
T. Se taloushallinnon KTM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
E-mollikone, enollikemo tai Olli-EM-kone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienissä yrityksissä esim. muotoilualalla on huutava pula kaupallisen puolen osaajista. Ongelma on tietysti siinä että yrityksillä ei ole varaa palkata huippuammattilaista hommiin, ja siksi yritys ei myöskään kasva, jotta joku päivä olisi varaa.
Jos, ap, sinulla ei juuri nyt ole pikkurahasta pulaa, kiinnostaisiko lähteä osakkaaksi johonkin tällaiseen firmaan? Siis että sijoittaisit omaa osaamistasi ja työpanostasi firman kasvattamiseen? Ja jos todella olet niin pätevä ja osaava kuin annat ymmärtää, niin palkkio työstä tulisi kyllä sitten myöhemmin. Tarjolla olisi ainakin mielenkiintoisia ja merkityksellisiä hommia.
Mistä näitä firmoja löytyisi?
T. Se taloushallinnon KTM
Kaikilla kaupungeilla on kehitysyhtiöitä, uusyrityskeskuksia yms. mitä kautta voisi löytyä potentiaalisia yrityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos löydät kiinnostavan alan, pystytkö jäämään opintovapaalle? Selvitä myös, saisitko aikuiskoulutustukea. Ei tarttis jäädä heti tyhjän päälle.
Entäs opettajan työt, eli opettajan pätevyys työn ohessa ja amk/ opisto kaupallisella puolelle opettajaksi?
Oma firma? Mikä ala kiinnostaa, esim onko joku harrastus, jonka voisi jalostaa yritykseksi. Olisi hyvät edellytykset perustaa,kun on kaupallinen koulutus.
Entäs erikoistuminen johonkin muuhun osa-alueeseen omalla alalla? Esim HR
Mitäs jos tekisit samoja hommia freelancerina? Työkuorma voisi pienentyä.
Miten olisi sos ja terv ala? Täysin eri ala kuin nykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sos ja terv ala? Täysin eri ala kuin nykyinen.
Ihan kylmiltään sanoisin että yhdestäkään tuntemastani ekonomista ei olisi sos. ja terv. alalle. Lääkäriksi korkeintaan, mutta se taas vaatisi jo vuosien opiskelun.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi sos ja terv ala? Täysin eri ala kuin nykyinen.
Älä edes leikilläsi ehdota. Karua hommaa.
Mikä se on se oma ala, joka on noin kapea? Itse vaihdoin rahoituksesta pikkufirman talouspäälliköksi. Teen siinä sivussa viestintää ja markkinointia.