Lue keskustelun säännöt.
Väärä mies vai väärä asenne
04.12.2019 |
Olen ollut 7,5 vuotta parisuhteessa, oikeastaan koko nuoruuteni, saman henkilön kanssa.
Olen ajatellut, ettei lapset tai avioliitto ole minua varten. Kun hiljattain 26vuotta (tiedän, olen vielä nuori) tuli mittariin, niin yhtäkkiä äidinvaistot ovat heränneet. Näkisin hyvin itseni äitinä ja toivoisin jopa sitä.
MUTTA en nykyisen kumppanini kanssa. Onko vika parisuhteessa, siinä ettei puoliso ole oikea. Vai omassa asenteessani. Puolisossa ei varsinaisesti mitään vikaa, mutta en näe häntä isänä ja ajatus yhteisistä lapsista ei tunnu hyvältä. Lisäksi oma perhetaustani on sekamelska ja tuntuu vaikealta ajatella tähän vielä lapsikin.
Yhtenä syynä tämän taustalla on ollut varmaan myös ihastuminen. Tämä ihastuksen kohde on juuri sellanen täydellinen isäehdokas. Mutta sen suhteen en ole, enkä aio kuitenkaan edetä mihinkään. Ollaan vaan tuttavia. Sen myötä kuitenkin ymmärsin, että kyse saattaisi olla siitä etten näe puolisostani tätä puolta, kun hän on lasten seurassa. En tiedä. sekava olo, eikä aika tunnu selkiyttävän ajatuksia yhtään
Kommentit (4)
Mulla oli sama tilanne (ilman ihastuksia). En ollut omaan pitkään suhteeseen itsekään tyytyväinen ja koin ettei se ollut mulle hyvä, ja se heijastui vahvasti siihen etten halunnut siihen suhteeseen lapsia. Asiat ei ollut niin huonosti, että olisin heti eronnut vaan yritin korjata niitä juttuja jne mutta kuitenkin lopputulos oli ero. Ja nykyään on lapsia eri miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vaihdoin miestä 26/27 ikäisenä, kun aloin haluta lapsia 'aikuisten oikeasti'. Se kotona pyörivä ikiteini ei jotenkin enää houkuttanut.
Hommaa ihmeessä vielä se kersa tuohon, niin sitten vasta nesteessä oletkin.
Älä tuossa iässä jää suhteeseen, mikä ei tunnu oikealta. Aika menee nopeaan. Omilla päätöksilläsi vaikutat loppuelämääsi.