Lue keskustelun säännöt.
Miten koulussa käyttäydyttiin 80- ja 90-luvuilla?
04.12.2019 |
Itse olin mallioppilas. En aiheuttanut mitään häiriöitä tunnilla enkä välitunneilla.
Häirikköoppilaita en muista olleen yhtä ainutta. Ei ala-asteella eikä yläasteellakaan. Luokissa oli aina hiljaista ja rauhallista.
Ihmetyttää tämä nykymeno.
Johtuuko se siitä, että nämä häirikkölapset ovat nykyään normaaleissa luokissa?
Ennen häiriköt pistettiin tarkkailuluokalle olemaan keskenään.
Kommentit (6)
Olisiko opettajat mahtaneet saada pitää kuriakin, ilman pelkoa viranomaisista ja syytteitä pahoinpitelystä. Luokan edessä seisottamista jne. nolostelurangaistusmetodeja en kannata mutta liputan isosti sille että opettajille palautettaisiin oikeus kuriin ja järjestykseen, sen sijaan että kiikutetaan vaan töihinsä jo muutenkin hukkuvan, uupuneen kuraattorin huoneeseen keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli kyllä häiriköitäkin, varsinkin yläasteella. Tosin mä menin yläasteelle juuri seuraavana vuonna siitä, kun pahimmat häiriköt olivat lähteneet. Yksi heistä jäi kyllä kertaamaan ysin, mutta ei yksinään enää ollut niin suureksi häiriöksi. Yksi tuosta häirikköporukasta jopa erotettiin koulusta määräajaksi. Yksi opettajistamme muisteli, että oli todella pelännyt tuota porukkaa. Tämä tapahtui Etelä-Pohjanmaalla 90-luvun alussa.
Ainakin oma lukioluokkani 80-luvun alussa oli sellainen, että opettajat tuskailivat huonoa käytöstämme. Itse en huomannut mitään erikoista. Kuvaamataidonopettaja tykkäsi, meillä oli kuulemma paljon omaperäisempiä ideoita kuin rinnakkaisluokilla.
Jos vähän aikaisemmaksi saa mennä, niin 70-luvulla kiusaaminen oli yleistä ja sitä harrastivat myös opettajat.
Itse pyrin olemaan mahdollisimman huomaamaton koulussa, en ollut mikään kympintyttö, mutta ihan hyvin meni. Kasiluokalla meidän rauhalliseen luokkaan tuli kaksi häirikköä, tyttö ja poika. Molemmat käyttäytyivät törkeästi, poika haistatteli opettajille, kumpikin lintsasi, tupakoi koulun alueella, tyttö oli lisäksi erittäin ilkeä muille tytöille ja monet pelkäsivät häntä, minä mukaanluettuna. Poika erotettiin ensin koulusta muutamaksi viikoksi ja lopulta kokonaan. Tyttö lähetettiin koulukotiin. Ja luokka riemuitsi, kun pääsi näistä inhotuista oppilaista eroon.
Jos joku tunnilla häiriköi (mitä tapahtui harvoin), hänet passitettiin rehtorin kansliaan. Rehtori oli kunnioitusta herättävä isokokoinen mies. Häntä pelättiin. Nyt jälkeenpäin kun ollaan asiaa mietitty, niin ei kukaan tiedä miksi rehtoria pelättiin, hän oli rauhallinen, ei huutanut koskaan, mutta heti hänen katsessaan oli jotain, joka hiljensi pahimmankin rettelöijän. Rehtorilla oli aina puku ja kravatti yllään. Ystäväni maistoi tupakkaa ekan kerran koulun "tupakkanurkalla" ja jäi heti kiinni. Siitä tuli tunti jälki-istuntoa. Hänen vanhempansa olivat todella vihaisia, ystäväni sai kuukauden kotiarestia ja menetti tuolta ajalta myös viikkorahat. Pahinta oli kutienkin vanhempien puhuttelu ja nuhtelu ja se häpeä mitä ystäväni tunsi. Ei koskaan enää polttanut koulun alueella ja ei kyllä muutenkaan alkanut oikeasti tupakoimaan.
Tällaista oli pikkukaupungissa 80-luvun koulussa. Nyt siellä on meno ihan järkyttävää, opettajat vaihtuu, poliisit vierailee aika ajoin, moni oppilas ei voi olla koulussa jatkuvan melun ja häiriköinnin takia.
Alakoulussa oli jämäkkä kuri. Aamulla mentiin seisomaan jonoihin ulos, kun kello soi. Jos joku pulisi juoksi koko sakki (noin 50 koulunnoppilasta) koulurakennuksen ympäri. Luokassa ei pulistu. Kerran katsoin ulos ja jos joskus hymyilin itsekseni. Kysyttiin, mikä niin ulkona kiinnostaa. Paljon muutakin outoo oli koulussa. Vm.-73
Paljon huonommin kuin nykyään.