Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Itsemurhasta: Olen usein ajatellut tappavani itseni
05.06.2006 |
Mulla ei ole lapsia, vain eläimiä ja siskoni on luvannut ne hoitaa, jos mulle käy jotain.
Jos kuolisin, mun murheita ei enää olisi mulla eikä kellään muullakaan. Miksi siis elän?
Olisi paljon helpompaa, kun ei oliskaan elämässä.
Luullakseni vain kivun pelko pitää mut elämässä kiinni; pelkään sitä kipua, mikä kuolemassa saattaa tulla.
Kommentit (5)
En näe elämälläni mitään merkitystä. Olisi aivan sama, vaikka mua ei olisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät mitä mukavaa vielä eteesi tulee? Eikö kannattaisi yrittää tehdä jokin muu muutos elämään ja sitä kautta saada uutta mietittävää? Tavata uusia ihmisiä jne.
Ei se tylsyydestä johdu, että jotkut meistä eivät viihdy tässä maailmassa. Se on vaan se kaiken turhuus. Toi on just tollasten vähän simppeleiden, pirtsakoiden (ja kuolemanpelkoisten) ihmisten käsitys, että joku uusi harrastus tekisi elämän mielekkääksi, tai vastaavaa. Itse en sitä paitsi ole mikään synkkä tai masentunut ihminen, en vaan tykkää olla tässä maailmassa. Eli ymmärrän jokaista joka haluaa lähteä. Jos joku ei ymmärrä, niin sekään ei ole syy pysytellä elossa. Kyllä muutkin ihmiset tekevät omissa elämissään ratkaisuja joita mä en ymmärrä, ihan kysymättä multa.
Enkä mä totakaan mentaliteettia ymmärrä, miksi pitäisi vaan elää ja odotella, että ehkä joskus rupeaisikin pitämään elämisestä. Entä jos ei? Sehän se säälittävää kitumista vasta olisikin, että odottaisi vaan, että ehkä huomenna nautin elämästä - eikä niin koskaan käykään. Sama se olisi lähteä heti. Eikä siinä olisi mitään väärää.
En siis ole ap. mutta samoissa ajatuksissa.
Mieli ei ole ihan kunnossa? Mitä jos kävisitte asiantuntijan puheilla? Terapeutilla käynti avaa mielen solmuja. Saattaa antaa uuden perspektiivin näkökannoille. Jos olette hilkulla päättää elämänne, niin ehtiihän siellä haudassa sitten maata ikuisuutensa. Mitä terapeutilla käynti tuossa vaiheessa enää haittaisi?
Elämästäkin VOI nauttia. Minä nautin joka päivä. Miksi ette soisi vähän nautintoa itsellennekin?
He ovat kuitenkin aikuisia ihmisiä ja pärjäävät hyvin ilman minuakin.
Luultavasti he jopa ymmärtäisivät ratkaisuani.
Välillä ihmettelen ihan tosissani, miksen vieläkään ole tappanut itseäni. Niin kuin nytkin ihmettelen.
ap