Muistisairas vaari kysyi bussissa kovaan ääneen hands-free-puhelua puhuvalta mieheltä "oletkos sinä semmoinen kylähullu" luoja että hävetti
Käytin vaaria kaupalla ja tein sen virheen että menimme bussilla. En tiennyt että muistisairaus on edennyt niin äkkiä niin pahaksi.
Vaari siis luuli tyypin puhuvan itsekseen. Mies vielä ärähti vaarille "haista sinä ukko pask*" ja kaikki tuijottivat meitä. Mitä ajattelisit jos näkisit vastaavan tilanteen?
Kommentit (31)
Naurahtaisin varmaan vaarisi osuvalle kysymykselle. Kaikki puhelimiaan viuhtovat, ja kaikkien kanssa kaiken aikaa yhteydessä olevathan ovat nimenomaan niitä vaarisi mainitsemia. Työntäkää ne puhelimenne han*riinne.
Olen useasti kaupungilla ihan samaa mieltä kuin vaarisikin. Joku höpisee yksinään liikennevaloissa tai kävelee vastaan ja juttua tulee niin pirusti, naurattaa ja kädet käy.
Aika monta kylähullua liikenteessä tänään.
Olen hirveän epäempaattinen ihminen mut nauroin ääneen tälle.
No ei kyllä tulisi mieleen sanoa noin rumasti vanhukselle, oli muistisairas tai ei. Siltähän se on vaarin silmiin näyttänyt, että puhuu itsekseen ja vaarin nuoruudessa ja lapsuudessa (jonne muistisairaat mielessään usein palaavat) yksikseen puhuivat vaan ne kylähullut.
Nolompihan tuo kylähullu oli kuin (sairas) vaarisi.
Minäkin luultavasti olettaisin, että kyseessä on muistisairas. Olen työskennellyt dementikkojen parissa, ja heiltä saattaa tulla vaikka minkälaista kommenttia. Asiaa tuntemattomat ihmiset eivät sitten valitettavasti osaa suhtautua yhtä ymmärtäväisesti.
Hyvä puoli tässä on se, että vaarisi luultavasti unohti haistattelun välittömästi.
Mitä häpeämistä tuossa on? Dementiotunut tai dementoitumaton vaari voi mielestäni ihan hyvin kysellä, onko itsekseen kovaan ääneen julkisella paikalla höpöttävä ihminen kylähullu - harva puhelu kun on niin kriittinen, ettei sitä voisi hoitaa kotiin päästyään koko bussilliselle kailottamisen sijaan. Sen sijaan jos olisin ollut tuon kailottajan seurassa, voisin hävetäkin silmät päästäni ensinnäkin hänen kailotustaan ja toisekseen todella moukkamaista ja sivistymätöntä suhtautumista vanhuksen kysymykseen.
Tuota puhelua puhuvana henkilönä olisin näyttänyt korvanappia ja sanonut vanhukselle "En ole, tämä on tällainen hands-free-laite, näin voi puhua nykyaikana puhua puhelimeen"
Vierailija kirjoitti:
Olen hirveän epäempaattinen ihminen mut nauroin ääneen tälle.
Sana on empatiakyvytön, käyttämääsi sanaa ei ole olemassa.
Ajattelisin, että onpa epäkohtelias mies, kun ärhentelee todennäköisesti muistisairaalle vanhukselle - ja luulisin, että lähes jokainen yli kolmekymppinen (siinä vaiheessa suurin osa on jollain tapaa jo törmännyt muistisairauteen, jossei muuten niin lukemalla netistä) ajattelee samalla tavalla. Toisaalta ymmärrän vähän miestäkin. Tilanne on tullut hänelle odottamatta, eikä hän varmaan ehtinyt harkita vastaustaan (se ei ole kuitenkaan tekosyy epäkohteliaisuuteen).
Ei tarvitse montaa vuotta enää "hävetä."
Olisin nauranut ja myöntänyt vaarille olevani juuri se sama kylähullu, jonka kylästä soitettiin ja ne haluavat hullunsa takaisin. :D
Olitko siis sinä ap se muistisairas kun kerran hävetti?
Mikä tuossa hävetti? Kun vaari ei vaan murjottanutkaan hiljaa paikallaan, vaan kehtasi jopa puhua toiselle matkustajalle? Ja kuten aikaisempi vastannut jo sanoikin, handsfreen käyttö ilman ilmeistä syytä (autolla ajaminen tms.) näyttää todellakin kylähullun touhulta, kuljetaan vain lasittunein katsein eteenpäin ja höpistään näennäisesti omiansa.
Juuri tänään ajattelin lähes sanoin kuin vaarisi. Kävin vanhempieni haudalla. Hautausmaalla oli muutoin hiljaista, mutta joku mies puhui kävellessään kovalla äänellä puhelimeen. Ajattelin itsekseni kuinka maailma onkaan paljon muuttunut siitä, kun nämä tänne haudatut ihmiset ovat eläneet. Eihän tässä tarvi mennä kuin 40 vuotta taaksepäin, kun kännyköistäkään ei tiedetty juuri mitään. Tänään monet ovat kuin luuri olisi kasvanut kiinni käteen ja elämä ilman sitä tuntuu aivan mahdottamalle.
Meillä liikkui naapurustossa kylähullu, joka puhui aina itsekseen. Sen takia ajattelen näitä handsfree-höpisijöitä ensin samanlaisina hulluina. Varsinkin kun he tulevat töissä kassalleni, katsovat minua silmiin ja höpisevät minulle jotain järjetöntä. Kun sanon heille että "anteeksi kuinka", he alkavat viittilöidä vihaisesti, aukoa suutaan äänettömästi ja jatkavat samalla höpinäänsä mikä ei tunnu liittyvän mihinkään. Jotenkin säälittää ihmiset, joiden elämä on niin äärimmäisen kiireistä ja tärkeää, ettei edes kahvikupin tai suklaapatukan ostamisen ajaksi voi laittaa puhelinta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hirveän epäempaattinen ihminen mut nauroin ääneen tälle.
Sana on empatiakyvytön, käyttämääsi sanaa ei ole olemassa.
No kyllä tuo 'empatiakyvytön' on sekin kyllä aika hiljattainen uudissana, joten ei virhe ole kyseessä siinä jos asian ilmaisee tuolla 'epäempaattinen'-ilmaisulla tällaisessa tilapäisessä, täysin epävirallisessa yhteydessä.
Ajattelisin, että liikut dementoituneen vanhuksen kanssa. Varoisin, etten saisi nyrkistä ja jos olisin puhunut handsfreenä, lopettaisin puhumisen. Parempi minunkin on keskittyä vaariisi:)