Seurustelisitko naisen/miehen kanssa jolla on nivelreuma?

Mistäs sen näkee ulospäin 😳

Terv.selkärankareumatikko ilman kyttärää.

Tsemppiä sulle AP, ei reuma estä elämää

T: Keskimääräistä vakavampaa ja hankalahoitoisempaa reumaa sairastava N 43, naimisissa, + pieni lapsi.

Jos nykyinen naisystävä sairastuisi niin tietenkin jatkaisin silti seurustelua. Ongelma on että monet sairastuneet tekevät siitä itse ison numeron, jos ei ulkopuolisille niin ainakin itselleen. Ajattelevat "ettei kukaan heitä huoli" jne. Tämä heijastuu lopulta käyttäytymiseen ja itsestään huolta pitoon. Siksi sairastuneet jäävät usein yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, mitä synkistelyä. Reuma ei ole enää nykyisin läheskään niin vaikeasti hoidettava sairaus kuin vaikka 15 vuotta sitten. Lääkitys on kehittynyt valtavasti.

Mulla on selkärankareuma, olen yli 50 v ja käyn töissä ja elän suht normaalisti. Liikuntaa joutuu rajoittamaan, tai oikeastaan valikoimaan itselle sopivia tapoja. Perhekin on tullut perustettua ja hoidettua ilman, että sairaus olisi sitä haitannut.

Teistä ei kukaan tiedä, mikä sairaus voi itseen tai kumppaniin iskeä, milloin vaan. Todennäköisesti useilla teidän tutuillakin on joku krooninen sairaus, josta ette tiedä mitään. Kaikki ei näy päälle. Vähän suhteellisuuden tajua, kiitos.

Varmasti näin.

Itsekin tunnen ihmisiä joilla on krooninen sairaus. Yhdellä ystävällä on MS-tauti josta harva tietää, yhdellä Crohnin tauti, yhdella todella vaarallinen sydänvika. Elävät kuitenkin täyttä elämää siinä missä muutkin, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia.

Jotenkin itsellä on semmoinen tunne että jos saan diagnoosin, en ole parisuhdekelpoinen. Nykyaika tuntuisi olevan semmoista että valkataan speksilistan kanssa kuin autokaupassa; jos yksilössä on vikoja, on tuhat muuta joista valkata.

Nr. 3

 

Tätä palstaa luettuani minullekin on tullut sellainen fiilis, että kriteerilistan kanssa kumppanin etsiminen olisi nykyään ihan tavallista. Vikoja ei haluta suvaita.

Samaa mieltä.

Onhan se kiva sanoa ettei rakkautta haittaa jos on vikoja, mutta tosimaailmassa menee niin että rakkaudelle ei anneta mahdollisuutta ennen kuin on katsottu täyttääkö toinen sen kriteerilistan...

Toisaalta exälläni ei ainakaan tuntunut olevan mitään kriteerilistaa miehelle, joten kyllä sellaisiakin naisia löytyy. Miehiä toki myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ketjusta.

Minulla on epäily (oireet täsmäävät melkeinpä täydellisesti) ja on semmoinen fiilis ettei kukaan halua parisuhteeseen jos saan positiivisen diagnoosin :(

Mulla on positiivinen diagnoosi ja elän erittäin onnellisessa parisuhteessa rakastamani miehen kanssa. Kuten joku jo sanoikin, kun oikea ihminen osuu kohdalle, ei rakkaus katoa minnekään nivelreuman takia:)

Ei katoa, mutta kaippa tuossa kysytään että olisiko nivelreuma semmoinen asia joka saisi esimerkiksi swaippaamaan Tinderissä vasemmalle?

No entäpä sitten, jos se vasemmalle swaippaaja saisi viikon päästä syövän? Tiedän, että kysymykseni on tyhmä. Tarkoitankin tällä sitä, ettei täällä maailmassa täydellisinkään ihminen ole turvassa sairauksilta.