Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sukulaistenne kodeissa ollut sotavankeja? Tai onko täällä jopa ihmisiä, joiden omassa perheessä on ollut sotavanki?
01.12.2019 |
Tuli mieleen, kun luin äsken Hesarin artikkelin naisesta, joka löysi sotavanki-isänsä muut lapset Venäjältä.
Mun molempien vanhempieni perheissä oli sotavanki, mutta omat vanhempani ovat syntyneet vasta 50-luvulla, joten muistelot ovat peräisin heidän vanhemmilta sisaruksiltaan. Molemmissa perheissä sotavanki oli pidetty ja eroaminen oli surullista. Myös asuinseutuni paikallislehdessä on ollut tänä vuonna muisteluita sotavangeista, ja pääsääntöisesti ne kertovat samaa tarinaa: vanki oli kuin perheenjäsen, määräyksiä, joiden mukaan vangin piti nukkua lukkojen takana, hänelle ei saanut puhua, eikä hän saanut syödä samassa pöydässä, rikottiin säännönmukaisesti.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Minun ukki on ollut saksalaisten vankina. En tiedä paikkaa, kotoisin ollaan Pohjois-Pohjanmaalta.
Mielenkiintoista! Tiedätkö miksi? Oliko hän kuitenkin Suomessa vankina? Ainakin Pohjois-Suomessa oli saksalaisten omia vankileirejä, mutta saattoi olla muuallakin. Taivalkoskella muistaakseni oli yksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut, mutta tässä parin kilometrin päässä on ollut vankileiri missä asumme nyt.
Mieheni suku on asunut tässä maalaistalossa silloin ja vangit ovat käyneet maitoa ym ruokaa ostamassa täältä ja vieläkin on tallessa heidän taidokkaita käsitöitään esim rasioita jäykästä heinästä punottuna.
Maksoivat näillä ruokaansa ja mitä ymmärsin, niin eivät pahalla heistä ole puhuneet.
Mutta kyläläiset eivät puhu leiristä mitään eli luulen siellä olevan sellaisia asioita tehty ettei tee mieli jutella.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut, mutta tässä parin kilometrin päässä on ollut vankileiri missä asumme nyt.
Mieheni suku on asunut tässä maalaistalossa silloin ja vangit ovat käyneet maitoa ym ruokaa ostamassa täältä ja vieläkin on tallessa heidän taidokkaita käsitöitään esim rasioita jäykästä heinästä punottuna.
Maksoivat näillä ruokaansa ja mitä ymmärsin, niin eivät pahalla heistä ole puhuneet.
Mutta kyläläiset eivät puhu leiristä mitään eli luulen siellä olevan sellaisia asioita tehty ettei tee mieli jutella.
Joo, senhän takia niitä vankeja kotiin siirrettiin, että niitä kuoli niin paljon leireillä. Leireillä oli tosi kamalat olot. Mutta mielenkiintoinen tarina tämäkin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ukki on ollut saksalaisten vankina. En tiedä paikkaa, kotoisin ollaan Pohjois-Pohjanmaalta.
Mielenkiintoista! Tiedätkö miksi? Oliko hän kuitenkin Suomessa vankina? Ainakin Pohjois-Suomessa oli saksalaisten omia vankileirejä, mutta saattoi olla muuallakin. Taivalkoskella muistaakseni oli yksi.
Ap
En tiedä asiasta kovin paljon, ukkini ei ole puhunut siitä mikä on ymmärrettävää.
Anopin kotitilalla oli ollut kaksi venäläistä sotavankia ja samantapaista hänkin on kertonut. Hyviä työmiehiä, ystävällisiä lapsille ja muille ja tyytyväisiä kun saivat maatilalla elää ja hyvää ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut, mutta tässä parin kilometrin päässä on ollut vankileiri missä asumme nyt.
Mieheni suku on asunut tässä maalaistalossa silloin ja vangit ovat käyneet maitoa ym ruokaa ostamassa täältä ja vieläkin on tallessa heidän taidokkaita käsitöitään esim rasioita jäykästä heinästä punottuna.
Maksoivat näillä ruokaansa ja mitä ymmärsin, niin eivät pahalla heistä ole puhuneet.
Mutta kyläläiset eivät puhu leiristä mitään eli luulen siellä olevan sellaisia asioita tehty ettei tee mieli jutella.Joo, senhän takia niitä vankeja kotiin siirrettiin, että niitä kuoli niin paljon leireillä. Leireillä oli tosi kamalat olot. Mutta mielenkiintoinen tarina tämäkin!
Ap
Tämä. Muistaakseni 30% neukkusotavangeista kuoli leireillä talvella 1941-42, koska Suomessa oli ankara elintarvikepulan, eikä niissä leirioloissa muutenkaan ollut kehumista. Sen jälkeen heitä alettiin laittaa maatiloille työvoimaksi, ja sillä tavalla kuolleisuus väheni normaalille tasolle.
Isoäidin lapsuudenkodissa tilalla oli majoitettu sotavankeja. Tekivät maataloustöitä. Oloihin olivat olleet tyytyväisiä. Vanhempi sukulainen vasta kertoi, myös muita yksityiskohtia ja kirjoitin ylös. Äidinkin muistan kertoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä tuli mieleen, että paljon ollut puhetta saksalaisten lapsista joita syntyi Suomeen, niin mitenkäs näitten vankien kanssa tehtyjä lapsia, onko tutkittu?
Niiden sotavankien kohtalo oli karu, kun palasivat Neuvostoliittoon. Stalin ei hyväksynyt sotavangiksi jäämistä ja rankaisi siitä ankarasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä tuli mieleen, että paljon ollut puhetta saksalaisten lapsista joita syntyi Suomeen, niin mitenkäs näitten vankien kanssa tehtyjä lapsia, onko tutkittu?
On tutkittu, googlettamalla löytyy.
On ollut. Oli viihtynyt niin hyvin että olisi halunnut jäädä rengiksi eikä palata takaisin Venäjälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kotona auttamassa maatilan töissä. Oppi suomenkielen ja oli kuin perheenjäsen varsinkin lapsille. Suru oli aivan valtava, kun lähetettiin rajan tuolle puolen.
Jaa. Ei ollut puhetta ja nyt on myöhäistä kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sukulaisten perheessä, mutta isän lapsuuden kodin naapurissa oli.
Isoisäni maatilalla oli venäläinen sotavanki ja kuulemma häntä kohdeltiin kuin ketä tahansa työntekijää. Sitä vain olen jäänyt miettimään, kun iäkäs äitini aina kertoi, kuinka sotavanki oli niin taitava, että rakensi vanhasta nuken sängystä radion ja kuunteli sillä venäläisiä radiolähetyksiä. Olikohan se ihan tavallista osaamista vai oliko isoisälläni vakooja talossa. Tuskinpa sentään. Kertoo kuitenkin paljon sen ajan inhimillisyydestä, ettei sotavankeja enää kohdeltu vihollisina vaan kuin työntekijöitä. Isoisäni osallistui kuitenkin jo (alaikäisenä) Viron vapaussodasta lähtien sotiin venäläisiä vastaan, mutta kohteli vankia asiallisesti.
Talvisodassa saaduista sotavangeista löytyi niin paljon vapaaehtoisia Suomen puolella taistelemaan että heistä perustettiin jalkaväkipataljoona Suomessa asuvien venäläistaustaisten upseerien johdolla.
Pataljoona ei aivan ehtinyt rintamalle ennen kuin Talvisota loppui.
Syntumäkotini lähellä on kartano, jossa oli ollut työssä venäläinen sotavanki. Tämä oli kuitenkin kuollut ja omaiset hakeneet jäänteet pois joskus 60-luvulla. Näin kerrotaan.
En tiedä onko siellä ollut omistajille oma hautapaikka, niin kuin joskus on ollut tapana. Ainakaan kyseistä sukua ei näe haudatun paikkakunnan kahdelle hautausmaalle, joista toinen on aika lähellä.
Siinä tapauksessa ulkomainkin ihminen olisi voitu haudata talon maille.
Isoisän kodissa oli. Ihan sama juttu heilläkin, hänestä pidettiin ja annettiin vapauksia, jopa asekin käyttöön jossain tilanteessa. Käytännössä olisi voinut lähteä vapaasti muttei halunnut. Häneen viitataan suvun kesken edelleen aika usein siihen nähden ettei kukaan hänet tuntenut ole enää hengissä. Hänen sanontojaan on jäänyt suvun käyttöön.
Pidän kellarissa yleensä paria sotavankia.
Alue: Aihe vapaa
Minun ukki on ollut saksalaisten vankina. En tiedä paikkaa, kotoisin ollaan Pohjois-Pohjanmaalta.