Yhdessä , mutta yksin

Pidän mieheni sukulaisista ja nyt oli hiljattain sovittu tapaaminen pikkujoulun merkeissä. Kuinka ollakkaan olin kovin flunssainen lähtöpäivänä ja sovittiin, että tulisin seuraavana päivänä perässä jos olo antaa myöten. Olo parani ja järjestelin aamulla lähtöä. En tavoittanut miestäni aamupäivällä, jotta olisimme voineet sopia millä bussilla tulisin. Enkä halunnut lähteä matkaakaan kun en tiennyt missä olisin odotellut. Suvullekkaan en alkanut soitella. Kun en tiennyt miten saapuvat paikalle.

Hän soitti takasin vasta iltapäivällä. Ei ollut puhelinta mukana kuulemma .Oma fiilikseni oli laskenut alas tässä kohtaa ja olin luopunut jo koko lähtemisestä. Hän vain ihmetteli vain kuinka tästä voi nyt mielensä pahoittaa ja syytti minua tunnelman pilaajaaksi. Vaikka ollaan oltu pitkään pari niin miksi haluaa olla siellä itsekseen lapsemme kanssa. Sen myönnän etten itse viihdy siellä. Kostea ja kylmä talo. Hänen mielestä minä temppuilen. Oisi sanonut ettei hän minua sinne halua. Olisin vaan kovin mielellään nähnyt suvun pienempiä. Vähän olen murheissani tästä ulkopuoliselle jättämisestä ja kun tämä ei ole ainoa kerta.