Kumpa on parempi vaihtoehto? Olla rauhassa lapsi ja lapsellinen vielä niin pitkää kun hyvältä tuntuu vai pakottaa itseni kasvamaan aikuiseksi hetkessä?

Miten koet, että se lapsellisuus tulee ilmi? Siis muutoin, kuin vanhempien ihmisten seurassa, jossa varmaan jokainen tuntee itsensä pennuksi tai sitten niin, että ajattelee vanhemmat ihmiset fossiileina.

Entä mitä sun mielestä tarkoittaa "olla aikuinen"? Tossa joku lateli jotain asunnon ostoja ja osakesalkkuja, aika kapea näkemys aikuisuudesta, suurin osa ei sijoita, eikä nykyään suurimmalla osalla ole realistisia mahdollisuuksia omistaa omaa asuntoa. Mutta, mitä sinä koet aikuisuuden sisältävän?

Olla ikuisesti lapsekas on aina parempi.

Ajattelin aikuismaisuudella sitä, että olisi mm. Työpaikka (mieluiten vakituinen), asunto (mieluiten oma mutta mahdollisimman pitkäaikainen ainakin), parisuhde ja mahdollinen perhe. Ja ennen kaikkea ottaisi vastuun tekemisistään ja olisi muutenkin ns. Aikuimainen sekä käytökseltään että tyyliltään..

T.ap

Ei nuo sulje pois lapsekkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Viikonloput eivät mene ryypätessä kun en oikein vielä tänä päivänäkään ole sitäkään hirveästi tehnyt. Osittain varmaan hyvä. Sen jälkeen kun täytin 18v olen noin kerran kuussa juonut jtn alkoholia eli hyvin harvoin. En ole ikinä seurustellut tai hirveästi ollut kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen jotenka ei. Ei todellakaan naiset vaihdu kun mitään naisia ei ole :(. Sen lisäksi mulla ei ole ikäisiäni kavereita. Aikuisia ihmisiä kyllä työkavereina mutta jotenkin tunnen itseni lapseksi niiden keskellä ja tuntuu että he vähän sillä tavoin minua kohtelevatkin..

T. Ap

Voi sinua, ihan aikuinen tunnut olevan, nuori vain...kyllä sinäkin vanhenet pikkuhiljaa, ole vain oma itsesi, kysy vanhemmilta luotettavilta ihmisiltä neuvoa, jos tunnet epävarmuutta, tunnut olevan hyvä nuori ihminen, joka osaa ottaa vastuuta elämästään. Koska osa nuorista ei ajattele edes sinun laillasi, he vain porskuttavat eteenpäin läpi tulen ja tuiskun. Tee sinäkin niin herkkä mies.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aikuismaisuudella sitä, että olisi mm. Työpaikka (mieluiten vakituinen), asunto (mieluiten oma mutta mahdollisimman pitkäaikainen ainakin), parisuhde ja mahdollinen perhe. Ja ennen kaikkea ottaisi vastuun tekemisistään ja olisi muutenkin ns. Aikuimainen sekä käytökseltään että tyyliltään..

T.ap

Oivoi. Sä olet valitettavasti sitä ikäpolvea, että vakituinen työpaikka on lottovoitto, puhumattakaan omasta asunnosta tai mahdollisuudesta lainaan, jolla hankkia oma asunto. Perheen perustaminen on vaikeaa, jos ei ole missään tekemisissä omanikäisten kanssa. Tai en minä tiedä pidätkö enemmän vanhemmista, mutta siellä lisääntymishalut on aika pakkasella jo.

Omaan käytökseen, vastuuntuntoon ja pukeutumiseen voit vaikuttaa ihan itse.