Lue keskustelun säännöt.
Oletko samaa mieltä? Edes yliopistotutkinnon saaminen loppuun ei ole niin kova juttu
30.11.2019 |
kuin pääsykokeista yliopistoon pääseminen? Se on ainoa keino Suomessa mitata sitä kuka kuuluu eliittiin ja kuka on pohjasakkaa.
Kommentit (41)
Riippuu alasta. Itse olisin päässyt pelkillä yo-papereilla pariinkin eri koulutusohjelmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä. Omaan aikaan yliopistoon meni ne, jotka ei päässeet korkeakouluun.
Ai amk :D
Ainakaan lukion huonolla todistuksella ei tee mitään. Vuodet meni hukkaan. Amispohjaltakin päästään hyvällä kotitaustalla insinööriksi.
En pidä koulutuksella keulijoita minkäänlaisessa arvossa. Sitä vastoin kunnioitan aidosti älykkäitä yksilöitä.
En kyllä jaa ajatusta ainakaan siitä, että yliopistotutkinto tai mikään muukaan yksittäinen tutkinto olisi mikään mitari tai osoitus siitä, että sen pohjalta voitaisiin katsoa tai sanoa kuka tai ketkä meistä kuuluvat ns. pohjasakkaan ja kuka eliittiin..
Jos ajattelee vaikka aiempien ikäluokkien koulutustaustaa, siis heidän jotka aikoinaan loivat ja rakensiva pohjan ns. "hyvinvoinivaltiolle" niin se oli aivan toinen kuin nyt. - Nykymittapuussa paljon vähäisempi muta silti onnistuttiin luomaan verraten toimiva ja hyvä valtio malli, joka on tai ainakin oli monella mitarilla erinomainen tai vähintään hyvä. Sen sijaan en ole ollenkaan varma mitä on odotettavissa nyt kun yhä ueseampi on muodollisesti koulutetumpi ja oppineempi. Valitettavasti. - Sillä kuulun ise myös niihin, jotka ovat yliopistotukinnon suoritaneet. Ja olisihan se kiva sanoa, että tämän vuoksi voisi kokea saavuttaneensa, jotain vallan eriyistä.
Sen sijaan, että yhä useammin kokee myötä häpeää kun joku vaahtoaa ja alleviivaa omaa korkeakoulutustaan ja sen luomaa kuviteltua asemaa. Vaikka luulisi, että jos on oikeasti oppinut ja laajasti opiskellut, niin osaisi myös käyttäytyä muita kohtaan enempi ennakkoluulottomasi ja avoimesti, eikä olisi enempi taantunut ennakkoluuloiseksi ja sellaiseksi jolla myötähäpeään asti tarve alleviivata omaa erinomaisuuttaan verrattuna, jotka ovat valinneet tai pääyneet toisenlaisille poluille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut pääsykokeet on tietyllä tapaa mittareita, mutta vain niiden suoriutuneiden osalta, ei voi rinnastaa koko ryhmään, koska onnistuminen kiinni monesta osatekijästä, välttämättä ei voi itse vaikuttaa edes. Samalla tapaa monella muullakin alueella, esim. politiikassa tai urheilussa kisataan paremmuudesta.
Oikeastiko jollain on ongelmaa päästä yliopistoon? t: Tuplamaisteri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa jostain syystä kaikki ne, joilla on tutkinto on mekaanisia suorittajia ja aika tyhmiä. Suuret nerot on sitten niitä, joilla ei ole koulutusta.
Kyllä minulle esim.tanssin harrastaminen on vaativampaa kuin korkeakouluopiskelu.
Korkeakouluopiskelu on etukenossa istumista, esseen kirjoittamista, ryhmien paimentamista netissä ja rukoilua, että opettaja on antanut kunnon ohjeet eikä anna hylättyä.
Kansalaisopistossa taas on selkeät suuntaviivat ja riittää, kun tulee paikalle ja tekee parhaansa. Ei tarvitse miettiä mitä opettaja sinun naamasta ajattelee tai onko ohjeet oikein; todistus tulee kuitenkin, kunhan selviää laskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä. Omaan aikaan yliopistoon meni ne, jotka ei päässeet korkeakouluun.
Näköjään 12 Polin pääsykokeissa epäonnistunutta käynyt jo alapeukuttamassa.
Riippuu ihan alasta, jolta tutkinto on, minkä verran arvostan. Jos on joku sukupuolen- tai raasiismintutkija, niin enpä juuri arvosta. Jos tutkinto on lääketieteellinen, niin arvostan sikäli, että on päässyt alkuun suorittamalla tutkinnon. Se todellinen arvostus tuleekin siten siitä, mitä sillä tutkinnollaan tekee sen saatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hain aikoinani yliopistoon sellaiselle alalle ja paikkaan, jossa aloituspaikkoja oli n. 30 ja hakijoita yli 200. Sain valintakokeesta pistettä vaille täydet, mutta sinne vaikutti myös todistuspisteet ja mulla on surkea yo-todistus. Tein lukioaikana niin paljon töitä, etten ehtinyt lukemaan. Valintakokeisiin ehdin lukemaan ja luin todella paljon. Jäin niukin naukin varasijalle ulos, kun siihen paikkaan ei ollut ollenkaan pääsykoekiintiötä, oli vain todistus+pääsykoe.
Hieno tatuointi voisi kanssa auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä. Omaan aikaan yliopistoon meni ne, jotka ei päässeet korkeakouluun.
Ai amk :D
Sisko opiskeli pitkään toista alaa yliopistossa ja tekee nyt peruskoodarin hommia jossain firmassa.
Ettäpä näinkin voi käydä.
Oikeasti maasta löytyy myös ihmisiä, joiden mielestä koulutus ei ole mitään ja viitatatataan niihin pariin tuttuun, jotka menestyi ilman koulutusta. Samaan aikaan ollaan koulutuksesta kateellisia.
Joo, kaikkein tärkeintä on järjestää ihmiset hierarkkiseen järjestykseen.
Jotkut jopa väittävät maksaneensa koulutuksen, vaikka se on ilmaista.
”Mä maksoin ja mahdollistin lapsen koulutuksen”
Muut sai vaan etumatkaa.
Näin kateellisia ja katkeriakin ihmisiä on oikeasti olemassa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Kyllä minulle esim.tanssin harrastaminen on vaativampaa kuin korkeakouluopiskelu.
Korkeakouluopiskelu on etukenossa istumista, esseen kirjoittamista, ryhmien paimentamista netissä ja rukoilua, että opettaja on antanut kunnon ohjeet eikä anna hylättyä.
Kansalaisopistossa taas on selkeät suuntaviivat ja riittää, kun tulee paikalle ja tekee parhaansa. Ei tarvitse miettiä mitä opettaja sinun naamasta ajattelee tai onko ohjeet oikein; todistus tulee kuitenkin, kunhan selviää laskuista.
Eli kuka tahansa voi toimia lääkärinä, opettajana tai arkkitehtinä ilman että tarvitsee suorittaa tutkintoa? Miten sen henkilön pätevyys varmistetaan, jollei hän ole viitsinyt hankkia koulutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä. Omaan aikaan yliopistoon meni ne, jotka ei päässeet korkeakouluun.
Ai amk :D
Oikeaan korkeakouluun, kuten TKK oli ennen tuota Aaltoyliopistohömpötystä.
No enpä tiedä. Omaan aikaan yliopistoon meni ne, jotka ei päässeet korkeakouluun.