Lue keskustelun säännöt.
Murkku uhmaa vain minulle ja isälleen ei, MIKSI?!
29.11.2019 |
Kysymys otsikossa.
Olemme siis eronneet ja todella vaikeaa selittää lapsen isälle miten vaikeaa meillä on, kun kaikki h*lvetti näkyy vain kotona ja isällään ei ongelmia.
Syitä ja vinkkejä ja tutkimuksia kaipailen, turhauttavaa!
Kommentit (28)
Isällä on auktoriteettia, sinulla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi uhmaa sitä vanhempaa, kumpaan luottaa eniten. Voimia paljon, lohduttaudu sillä, että olet lapsellesi se kallio, johon hän pystyy luottamaan, joka on ja pysyy. Rakkaudesta sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi uhmaa sitä vanhempaa, kumpaan luottaa eniten. Voimia paljon, lohduttaudu sillä, että olet lapsellesi se kallio, johon hän pystyy luottamaan, joka on ja pysyy. Rakkaudesta sinuun.
Allekirjoitan täysin!
Meillä on neljäs murrosikä meneillään.
Minä äitinä olen ollut maalitauluna kaikelle kiukulle ja sekoilulle.
Nyt kaksi vanhinta jo aikuisia. Hyvä ja rakas äiti olen kuulemma ollut ja o
len edelleen.
Voimia! Kyllä se joskus helpottaa!
Murrosikä on koettelevaa aikaa sekä teinille että heidän perheilleen. Murrosikään kuuluu olennaisena ja vääjäämättömänä irtautumis- ja itsenäistymisprosessi nimenomaan siitä vanhemmasta, kenessä ollut aiemmin erityisesti kiinni. Parhaimmillaan etäisempi vanhempi voi tukea nuorta terveeseen irtiottoon ilman, että vanhempien kesken muodostuu valtataistelua tai kilpailua. Pahimmillaan asiat mutkistuvat epäterveiksi. Jos voit luottaa isän vanhemmuustaitoihin, ole kiitollinen, että lapsellasi on toinen vanhempi, joka tukee häntä. Mikäli asiat menevät hankaliksi, esim. perhetyöstä saa apua.
Sinun tehtäväsi on rankkaa. Sekä sietää uhmaamista ja irtautumista mutta toisaalta olla tukena, läsnä ja käytettävissä. Koeta ajatella enimmäkseen, että kyse on teinin itsenäistymiskamppailusta, jossa hänen pitääkin saada 'parkua' murrostaan läheisimmilleen. Hae tarvittaessa itsellesi paikka, jossa voit tuulettaa omia tuntojasi. Lue murrosiästä tietoutta (esim Väestöliiton sivuilta ) ja toivottavasti saat myös vertaistukea muista vanhemmista, jotka takuulla kamppailevat samojen ilmiöuden kera.
Voimaa, viisautta, sitkeyttä ja huumoria eloonne!
Mä uhmasin isää, koska isä sen kesti ja tiesin että häneen voin luottaa. Isä piti rajat ja kasvatti, muttei heittäytynyt lapselliseksi itse.
Äitiä en uhmannut, koska äiti oli pelottava eikä uhmaamista kestänyt, olisi vaan kostanut julmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse uhmasin isää, koska hän ei lähtenyt siihen mukaan.
Äidiltä sai mukavasti vastakaikua, tyyliin ”*RAGE* MIKSI OLT MAALANNUT PYÖRÄN SPRAYMAALILLA NEONPINKIKSI!? PESE SE HETI!!1”
Kun taas isä ”jaaha, tommonen fillari :DDD”
Vierailija kirjoitti:
Itse uhmasin isää, koska hän ei lähtenyt siihen mukaan.
Äidiltä sai mukavasti vastakaikua, tyyliin ”*RAGE* MIKSI OLT MAALANNUT PYÖRÄN SPRAYMAALILLA NEONPINKIKSI!? PESE SE HETI!!1”
Kun taas isä ”jaaha, tommonen fillari :DDD”
Korjaan, EN siis uhmannut isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uhmasin äitiä, koska äiti oli se joka asetti rajoja, valitti jne. Meille tuli helposti riitaa, koska kumpikin suututtiin toisillemme helposti. Iskän kanssa ei suututt toisillemme ikinä. Iskä ei komennellu tms.
Ei uskalla isälleen, joten onko jotain ongelmaa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohteletko lasta epäkunnioittavasti tai aggressiivisesti, niin että hän turhautuu?
Jos teini on tyttö niin se johtuu siitä, että naiset koittavat asetella toisilleen typeriä sääntöjä , jotka haittaavat sitten kaikkien naisten elämää. Miesten säännöt on yleensä , että älä kuole nälkään äläkä pahoinpitele ilman syytä. tällöin luovuus nousee pintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä pidät rajat murkulle, isä ei.
Kiitos näistä. Tosiaan isällä rennompaa lapsen mukaan niin tosiaan mikäs siellä. Isä lähti päivässä yllättäen n. 8kk sitten, sitä ennen olivat kyllä läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olihan se aivan jäätävää paskaa näin äidin roolissa. Onneksi ohi, kyllä sieltä vielä mukava ihminen kuoriutuu.
Me erosimme, kun toinen lapsista oli 10 v. He jäivät vuoroviikoksi.
Minulla ei ollut tämän jääräpäälapsen kanssa mitään ongelmia. Tai joo, olisin saanut niitäaijaiseksi, mutta osaan käsitellä häntä. Tämä käsittely siis tarkoittaa sitä, että lapsen kanssa pitää keskustella ja neuvotella. Minulla oli pari kolme sääntöä, joita oli pakko noudattaa (tyyliin ketään ei saa tahalleen satuttaa, ei henkisesti eikä fyysisesti). Kaikki muu oli neuvoteltavissa.
Isän kanssa oli tosi vaikeaa. Koska isä käskytti ja pakotti.
Isä tietysti laittoi kaikki minun syyksi (minä vain annan kaikein periksi) ja antoi näitä samoja selityksiä kuin tässäkin ketjussa (lapsi uhmaa turvallisempaa aikuista). Eipä olisi enempää olla väärässä....
Kuin nuorempi lapsista alkoi uhmata isää, vasta teininä siis, 6-7 vuotta myöhemmin, niin isä aidosti ihmetteli, miksi lapset eivät olisi hänen kanssaan halunneet olla. Kun ei näe, niin ei vain näe.
Koska olet takakireä rajoittaja, niin kuin naiset yleensä.
Lapsi kun kasvaa, haluaa hän vapautta. Sitähän hän uhmaa, ettei saa tarpeeksi vapautta. Eli rajotat liikaa. Valitse siis taistelusi.
Olet se keneen murkku luottaa.
Usein uhmaavat myös kovimmin samaa sukupuolta olevaa vanhempaa.