Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerrotteko lapsillenne rakastavanne näitä/kuulitko sitä omilta vanhemmiltasi?
29.11.2019 |
Yllätyin, kun luin jodelissa keskustelua, jossa yli 2/3 vastaajista kertoi että heidän perheessään ei ikinä ole ollut tapana sanoa 'rakastan sinua' ja osa ei edes muistanut koskaan kuulleen vanhempiensa sanovan niin. Ja pitivät suorastaan outona tuollaisen sanomista perheessä.
Ymmärrän, että teot kertovat enemmän kuin sanat, mutta kun itselle toitotettiin jatkuvasti lapsuudessa kuinka rakas olen, oli todella yllättävää lukea ettei sellainen olekaan itsestäänselvyys.
Joo varmaan jossain nisti- ja muissa ongelmaperheissä ei sellaista harrasteta, mutta olen ajatellut että tavallisissa perheissä se kuitenkin olisi ihan normi.
Miten teillä?
Kommentit (52)
Minua ei halattu. En koskaan kuullut rakastamisasioita.
Halaan lapsiani päivittäin monta kertaa. Sanonjoka päivä että rakastan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te tarkoitatte, kun puhutte rakastamisesta ja rakkaudesta puhumisesta? Minulle ainakin "Olet rakas / Olet meille kaikkein tärkein / Äidin/Iskän kulta" on ihan esi asia kuin " Mä rakastan sua" tai "Rakastan sinua". Ensimmäisiä viljeltiin meillä perheessä paljon, mutta jälkimmäinen on mulle varattu puolisolle. Niin eivät sanoneet vanhemmat minulle enkä minäkään sano heille, en lapsille, enkä ystävilleni, vaikka kyllä heitä rakastan. Mutta rakkaus puolisoon on toisenlaista, ja hänelle sanon "Rakastan sua" ehkä viikottain (noin 17 vuotta yhdessä).
Vierailija kirjoitti:
Mitä te tarkoitatte, kun puhutte rakastamisesta ja rakkaudesta puhumisesta? Minulle ainakin "Olet rakas / Olet meille kaikkein tärkein / Äidin/Iskän kulta" on ihan esi asia kuin " Mä rakastan sua" tai "Rakastan sinua". Ensimmäisiä viljeltiin meillä perheessä paljon, mutta jälkimmäinen on mulle varattu puolisolle. Niin eivät sanoneet vanhemmat minulle enkä minäkään sano heille, en lapsille, enkä ystävilleni, vaikka kyllä heitä rakastan. Mutta rakkaus puolisoon on toisenlaista, ja hänelle sanon "Rakastan sua" ehkä viikottain (noin 17 vuotta yhdessä).
Meillä vanhemmat sanoivat usein ihan tuon " Rakastan sinua" ja olen kyllä sen sanonut lapselleni ja hän sanoo sen edelleen aikuisenakin minullekin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sanavarastoon, tuntuisi teennäiseltä ja amerikkalaiselta. Meillä affektiota osoitetaan teoilla.
Samaa mieltä tuntuu jotenkin kornilta.Minulle ei muistaakseni koskaan vanhemmat sitä sanoneet mutta tunsin kyllä olleeni rakastettu.En ole myöskään lapsilleni sitä sanonut en osaa sanoa osasinko heille sitä osoittaa että huomasivat.Joka tapauksessa heistä on kasvanut hyviä työssä käyviä parisuhteessa olevia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sanavarastoon, tuntuisi teennäiseltä ja amerikkalaiselta. Meillä affektiota osoitetaan teoilla.
Samaa mieltä tuntuu jotenkin kornilta.Minulle ei muistaakseni koskaan vanhemmat sitä sanoneet mutta tunsin kyllä olleeni rakastettu.En ole myöskään lapsilleni sitä sanonut en osaa sanoa osasinko heille sitä osoittaa että huomasivat.Joka tapauksessa heistä on kasvanut hyviä työssä käyviä parisuhteessa olevia ihmisiä.
Jos teillä on hyvät läheiset välit, ja heidän on helppoa lähestyä sinua kaikenlaisissa asioissa, ja viihtyvät hyvin seurassasi niin ovat huomanneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissa en muista että olisi sanottu. Voi olla että on sanottukin, mutta ei vain ole muistijälkeä asiasta. Välit vanhempiin ovat ihan normaalin lämpimät, mutta eivät kovin läheiset, jos ymmärrätte eron. Omille lapsille olen sanonut usein rakastavani heitä, pienestä asti ja vieläkin sanon, vaikka isoja ovat jo. Näkyyhän se tietysti teoissakin, mutta minusta on ollut tärkeää myös sanallistaa asia. Ihana muisto vanhemmuuteen liittyvästä onnistumisen tunteesta on jäänyt siitä, kun lapsi oli päiväkodissa täyttänyt äitienpäiväksi tehtyä kyselyä, jossa oli kysytty "mistä äiti tykkää eniten" (kysymyksen tarkoitus oli ollut että mistä tekemisestä, harrastuksesta, suklaasta tms.), niin oma lapsi 5-v oli laittanut että "minusta" :DDD Ei ole lapsilla ollut epävarmuutta siitä, rakastaako äiti vai ei. Tämä ehkä kuulostaa nuoremmasta polvesta vähän oudolta, mutta ainakin useimmat 1970-luvulla syntyneet ymmärtää.
Ei perheenjäseniä tarvitse rakastaa, siispä ei ole pakko myöskään sanoa että rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, muistan lapsuudesta että minulle kerrottiin todella usein kuinka paljon minua vanhemmat rakastivat. Myös minä kerron sitä lapsilleni hyvin usein.
Vanhempani ovat syntyneet 1950-luvulla, itse olen syntynyt 1970-luvulla. Vanhempani ovat olleet todella avoimesti rakkautta ja lämpöä osoittavia aina.
Äitini sanoi minulle päivittäin, isä ei kovin usein. Puolisoni kanssa joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana muisto vanhemmuuteen liittyvästä onnistumisen tunteesta on jäänyt siitä, kun lapsi oli päiväkodissa täyttänyt äitienpäiväksi tehtyä kyselyä, jossa oli kysytty "mistä äiti tykkää eniten" (kysymyksen tarkoitus oli ollut että mistä tekemisestä, harrastuksesta, suklaasta tms.), niin oma lapsi 5-v oli laittanut että "minusta" :DDD Ei ole lapsilla ollut epävarmuutta siitä, rakastaako äiti vai ei.
Hah, ihana!
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat ovat sanoneet ja sanomme itse lapsillemme. Myös serkkujen kesken olemme ainakin läheisimpien kanssa aikanaan puhuttu ”rakkaista serkuista”.
On ihan eri asia kertoi ihmiselle suoraan, että rakastan sinua, kuin sanoa muille, että joku on rakas.
Alue: Aihe vapaa
Omat vanhemmat ovat sanoneet ja sanomme itse lapsillemme. Myös serkkujen kesken olemme ainakin läheisimpien kanssa aikanaan puhuttu ”rakkaista serkuista”.