Syökö teidän nuoret koirat ihan kaiken eteen tulevan?
Mitä tahansa lattialta löytyykään, koira pureskelee ja/tai syö sen: tuohet, puunpalaset, pölypallerot, hiuslenkit, sukat, pienet lelut. Kaikki kelpaa. Koira on 6 kuukauden ikäinen. Suolitukosta odotellessa.
Kommentit (25)
Söi juu. Onneksi ei enää. Jos ei lattialta muuta löytynyt niin esim. matto tai pöydänjalka kelpasi mainiosti. Yks kitarakin meni. Ulkona kuonokoppa niin ei pääse niin paljon syömään mitä sattuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei syönyt, oli tosi nirso ja jossain vaiheessa tuntui, että vain kaikista haisevin juusto kelpasi.
pentuna, ensimmäisten juoksujen aikaan tykkäsi kyllä sitten piehtaroida kaikkien uroskoirien pissapaikoilla...onneksi ei tykännyt pahaa suihkuttelusta....
Täysin ohis, mutta minkä ikäisenä narttupennun juoksut alkoi? (Minulla keskikokoinen koira.)
Taisi olla juuri ja juuri vuoden
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei syönyt, oli tosi nirso ja jossain vaiheessa tuntui, että vain kaikista haisevin juusto kelpasi.
pentuna, ensimmäisten juoksujen aikaan tykkäsi kyllä sitten piehtaroida kaikkien uroskoirien pissapaikoilla...onneksi ei tykännyt pahaa suihkuttelusta....
Täysin ohis, mutta minkä ikäisenä narttupennun juoksut alkoi? (Minulla keskikokoinen koira.)
Taisi olla juuri ja juuri vuoden
ja meilläkin siis keskikokoinen, painaa nyt 8 kiloa
Vierailija kirjoitti:
Tää meidän koira on muuten myös kova kierimään (ei tosin toisten koirien pissassa, on uros). Ilmeisesti johtuu siitä, että on paimenkoira. Käsittääkseni tämä halu hinkata itseään kaikkeen löyhkäävään on rodulle ominaista.
Ap
Otan osaa, tuo on tuttua! Asun järven lähellä ja silloin tällöin ilmeisesti lokkien tai kalastajien jäljiltä löytyy yllättävästä paikasta maastosta tai polulta puoliksi mädäntynyt kala. Tietysti huomaan ne vasta silloin kun koira jo kierii niiden päällä. Sitä löyhkää vaikeampi saada turkista pois on ainoastaan kissanp*ska, jota myös löytyy pihastamme säännöllisesti (kiitti, naapurit!). Olen joutunut heittämään jo kolme kaulapantaa roskiin kun haju ei vain lähde.
Hevosen ja hirven jätökset kelpaavat kyllä myös syötäväksi, mutta olen saanut aika hyvin opetettua siitä pois. Mutta se toimii vain silloin kun olen lähellä; jos katson toiseen suuntaan, tilaisuus tekee varkaan ja koira nielaisee salamannopeasti kun tajuaa että huomasin.
Mä luulen, että harva asia tekisi meidän koiraa yhtä iloiseksi kuin kunnon esiintymä hirvenpaskaa.
Ap