Onko teidänkin mielestä deittisivustoilla seuran etsiminen väkinäistä ja jopa teennäistä?
Moni kirjoittaa pitkät litaniat itsestään ja se ainakin minuun vaikuttaa luotaantyöntävältä. Minusta lyhyt ja ytimekäs profiiliteksti on hyvä. Ei tarvitse yrittää liikaa. Minuun sellainen ei tehoa yhtään.
Olenko ainoa tätä mieltä?
Kommentit (17)
Deittisivustot ja sovellukset ovat osin hyviä, osin huonoja. Ilman niitä pitäisi roikkua baareissa, mikä ei kiinnosta yhtään. Sivuja ja sovelluksia helppo selailla lasten mentyä nukkumaan.
No eihän se ideaalitilanne ole siellä pyöriä, mutta eipä mulla kauheasti muitakaan mahdollisuuksia ole. Mulla on kaksi lasta, työ, harrastuksia, talo ylläpidettävänä. Niin lienee valtaosalla meistä, joilla on jo elämää elettynä. Olen ollut sinkkuna enemmän tai vähemmän kuusi vuotta, eikä siinä ajassa ole elävässä elämässä tullut yhtään mitään vastaan. Ei harrastuksissa, ei työssä, ei ruokakaupassa, ei kadulla, ei missään. Ei se tietenkään poista sitä mahdollisuutta, että joku päivä niin voisi tapahtua, mutta mä en tästä nuorru.
Mitä niihin esittelyihin tulee, tykkään kyllä lukea pidempiäkin. On ne parempi kuin ei mitään. Toivoisin joka tapauksessa saavani jotain tietoa siitä, minkälainen ihminen siellä profiilin takana on, minkälaista elämää hän viettää, mitä hän on etsimässä, ja mitä asioita/ominaisuuksia hän mahdolliselta kumppanilta toivoo. Mä en jaksa enkä ehdi alkaa selvittää ihan perusasioita joka perusjampasta.
Aika monia kiinnostaa lukea profiilitekstistä jotain muutakin kuin "kysymällä selviää lisää" tai "en nyt keksi tähän mitään". Pahimmassa tapauksessa siinä lukee "Carpe diem". Se on luotaantyöntävää.
Mä tykkään niistä pitkistä esittelyteksteistä. Siitä jo näkee, onko tyyppi yhtään sen tyylinen, josta voisi kiinnostua. Lyhyt teksti ei kerro mitään. Loppuun kun vielä laittaa tekstin "kysy enemmän jos kiinnostaa " niin plaah...ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että kaikenlainen tarkoitushakuinen pariutuminen on väkinäistä. Tavallaan se on verrannollista työnhakuun, pitää kirjoitella hakemuksia ja markkinoida itseään sinne, tänne.
Haluan uskoa elämäni loppuun asti siihen, että rakkaus vain ilmestyy elämääni ilman sen kummempia kommervenkkejä
Jos olet nainen niin noin voi käydäkin. Miehet taas eivät missään nimessä voi laskea sen varaan että "asiat vain tapahtuvat".
Minulle käveli rakkaus eteen tuosta noin vaan, äkkiarvaamatta yhtenä marraskuisena arki-iltana viisi vuotta sitten. Sen jälkeen elämä ei ole ollut entisensä.
Olin eronnut joku aika sitten pitkästä ongelmaisesta suhteesta, jota hallitsi puolison paheneva alkoholin käyttö. Erottuani olin niin helpottunut, etten edes ajatellut ryhtyväni mihinkään vakavaan, ehkä ikinä.
Iltaisin kuitenkin, kun työpäivän jälkeen ja saatuani lapsen nukkumaan, istuin teekuppini ääressä, kaipasin seuraa ja läheisyyttä, kumppanuuttakin, toista ihmistä. Työssäkäyvä raitis yksinhuoltaja ei kuitenkaan arjessa tapaa kuin niitä ihmisiä, joita jo tuntee.
Ystäväni yllyttivät minua tekemään nettiin profiilin. Totesin, ettei minua kukaan sieltä kotisohvan nurkasta löydä, kyllä minun täytyy käydä ulkona tapaamassa ihmisiä.
Kiitos teille ihanat ystävät, kun rohkaisitte minua pistämään nenäni ulos kotoa, ja itseni likoon.
Kiitos rakas, kun tulit kanssani treffeille pelkän kuvan ja profiilitekstin perusteella. Elämä kanssasi on siitä saakka ollut niin paljon enemmän, kuin olisin koskaan osannut toivoa, ja odotan tulevia vuosia yhdessä.
Et ole.
Parisuhteessa oleellinen lähtökohta vetovoima, tuoksu, elekieli, fiilis.
Ilman näitä ei kannata vaivautua.
Yksi tuttu sanoi käyneensä 50 treffeillä ennen kuin tapasi nykyisen miehensä.
50! En kyllä viitsisi. Olen käynyt elämäni aikana alle kymmenen kanssa treffeillä, mukaanlukien ne jotka oli niin huteja että treffit jäi yhteen kertaan.
Olen seurustellut kahden kanssa, ollut naimisissa yhden kanssa.
Miksi sinua kiinnostaa, millainen profiiliteksti kiinnostaa muita?
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään niistä pitkistä esittelyteksteistä. Siitä jo näkee, onko tyyppi yhtään sen tyylinen, josta voisi kiinnostua. Lyhyt teksti ei kerro mitään. Loppuun kun vielä laittaa tekstin "kysy enemmän jos kiinnostaa " niin plaah...ei kiinnosta.
Sama tällä. Jos tekstistä ei tule mitään mielikuvaa tyypistä, ei hyvää tai huonoa, niin hän saa jäädä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että kaikenlainen tarkoitushakuinen pariutuminen on väkinäistä. Tavallaan se on verrannollista työnhakuun, pitää kirjoitella hakemuksia ja markkinoida itseään sinne, tänne.
Haluan uskoa elämäni loppuun asti siihen, että rakkaus vain ilmestyy elämääni ilman sen kummempia kommervenkkejä
Onko toiminut hyvin?
Jos ne ovat hyvin kirjoitettuja, aitoja, niin pisteitä tulee ilmaisutaidoista. Tyyppi osaa käyttää aivojaan ja kykenee muuhinkin kuin pohtimaan lihaksiaan sekä elimensä pituutta
Jos profiili ei erotu massasta millään mielenkiintoisella tavalla, en edes yritä tehdä tuttavuutta. Hyvä ulkonäkö (harvoissa ja tarkkaan valituissa) kuvissa ei todellakaan riitä. "Lyhyt ja ytimekäs" on meikäläisen kirjoissa "tylsä ja mielikuvitukseton". Ei jatkoon.
Eipä noilla teksteillä suuremmin ole väliä.
Itse saan seuraa ja suoranaisia aloitteita tosielämässä, kauniiltakin naisilta, mutta netissä on tarjolla vain kusipaskaa pääsääntöisesti, ja jos joskus tosielämän tasoiseen naiseen saakin yhteyden, niin häipymisvaara näiden kohdalla on suuren suuri.
Kavereilla samansuuntaisia kokemuksia. Se tässä onkin pohdituttanut, että keiden kanssa tuo naisten joukkio sitten oikein sutinoi netissä? Roikutaanko siellä vain huomion vuoksi vai ovatko kaikki mallikomistusten perässä? Arvioisin oman ulkonäköni kouluarvosanoilla ysiksi. Kirjallisen annin sekä henkiset ominaisuudet muutenkin ylivertaiseksi miesten enemmistön keskuudessa.
Olin hetken parilla eri deittisivustolla ja tietyllä tapaa se tuntui väkinäiseltä. Toisaalta oli kiva tutustua ensin kirjoitellen, mutta jotenkin se tarkoituksellisuus ja lihatiskimeininki ei ihan uponnut muhun. Useimmat tuntuvat etsivän vain seksiseuraa, kun itse etsin jotain enemmän.
Tutustun mieluummin alusta asti naamakkain ja sillä tavalla tapasinkin nykyisen höpönassuni. :)
Itse olen sitä mieltä että kaikenlainen tarkoitushakuinen pariutuminen on väkinäistä. Tavallaan se on verrannollista työnhakuun, pitää kirjoitella hakemuksia ja markkinoida itseään sinne, tänne.
Haluan uskoa elämäni loppuun asti siihen, että rakkaus vain ilmestyy elämääni ilman sen kummempia kommervenkkejä