Ovatko empaattiset ihmiset yleensä passiivisaggressiivisia?

Vierailija kirjoitti:

Empaattisuus ei tarkoita sitä, että ei tarvittaessa pysty myös aiheuttamaan ihmisissä negatiivisia tunteita, esim. ottamaan esille vaikeita asioita.

No ei se automaattisesti sitä tarkoita. Joillekin empaattisille ihmisille se negatiivisten tunteiden aiheuttaminen tarvittaessa on vaikeaa, muttei kaikille. Luulisin kuitenkin, että epäempaattisille se on helppoa.

Ketä kiinnostaa ihmisten tyypittely? Pärjääkö elämässä paremmin, tai onko elämä jotenkin paremmassa järjestyksessä?

Kai jokaisessa on empatiaa, ellei ole sitten tunne-elämältään tunteeton? Jos tarkoitat, että ovatko ne kaikkein empaattisimmat noita passiivisagressiivisia, niin sanoisin että eivät ole.

Itse tunnistan passiivisagressiivisuutta ihan kautta linjan kaikissa. Jotkut avoimimmat tuo sitä esille suurieleisemmin ja sulkeutuneemmat huomaamattomammin. Molemmat pystyy silti empatiaan ettei mitään. Eli ihan yksilökysymys luulisin niin.

Olen empaattinen, mutta räjähtelen myös. En ole passiivisaggressiivinen. Nuorempana otin kaikki loukkaukset itseeni ja luulin olevani viallinen. Nykyään lauon takaisin, en jaksa passiivisaggressiivisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kyllä mielestäni. Eivät tykkää konfrontaatiosta joten lokaa keräytyy sisimpään.

Loka ei kerry sisimpään.

Vierailija kirjoitti:

Mä nyt kerron oman kantani. Sanoin tossa aikasemmin että mä ainakin olen. Se ei tarkoita, että kettuilisin läheisille, ristiriitatilanteessa hoidetaan asiat asioina. Mutta mun huumori on passiivisagressiivista. Samoin se tulee esille jos joku on oikeesti niin umpipässi, että tekis mieli haukkua se. En hauku, vaan pikkasen vihjasen, niin sillä on ainakin mahdollisuus tajuta virheensä ite. Tosin olen saanu kuulla, että ois vähän kulttuurillinenkin juttu tietynlainen läpän heitto, meiltäpäin tulee räppäreitä ja naiskoomikoita.

Ei kannata niin paljon itseään analysoida. Menee kuitenkin pieleen. Omat toiveet ja kuvitelmat itsestä pinnalla.