Ovatko empaattiset ihmiset yleensä passiivisaggressiivisia?

Minä en ole. Olen sitä mieltä että tunteet käsitellään sitä mukaa kun niitä tulee, viha myös. Eipähän tarttee myöhemmin toisen riidan aikana heittää ilmoille asioita joita on pitkään hautonut mielessään.

Mun tuntemat empaattiset henkilöt ovat kokeneet sekä hyvää että pahaa, ja muutenkin heillä on jalat tukevasti maassa.

Kannattaa nyt lukea edes Wikipedian määritelmä paassiivisaggressiivisesta käytöksestä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Passiivisaggressiivinen_käyttäytyminen .

Kuinka moni tunnistaa itsensä tuosta määritelmästä?

Mä nyt kerron oman kantani. Sanoin tossa aikasemmin että mä ainakin olen. Se ei tarkoita, että kettuilisin läheisille, ristiriitatilanteessa hoidetaan asiat asioina. Mutta mun huumori on passiivisagressiivista. Samoin se tulee esille jos joku on oikeesti niin umpipässi, että tekis mieli haukkua se. En hauku, vaan pikkasen vihjasen, niin sillä on ainakin mahdollisuus tajuta virheensä ite. Tosin olen saanu kuulla, että ois vähän kulttuurillinenkin juttu tietynlainen läpän heitto, meiltäpäin tulee räppäreitä ja naiskoomikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kyllä mielestäni. Eivät tykkää konfrontaatiosta joten lokaa keräytyy sisimpään.

konfrontaatio?

Yhteenotto tai selkkaus.

Näin sivumennen sanottuna: "empaattinen" on adjektiivina kärsinyt samanlaisen inflaation kuin "huumorintajuinen" ja "sosiaalinen" ovat tehneet. Kiitos sen, että niin moni toisia nälvivä mulkvisti on tituuleerannut itseään huumorintajuiseksi ja niin moni toisia huomioimaton juorukello on mielestään ollut vain sosiaalinen. Nyt empaattiseksi kutsuvat itseään sellaiset, jotka haluavat näyttäytyä hyvinä ihmisinä muiden silmissä mutta joilla ei ole oikeasti mitään hajua siitä, mitä empatia todellisuudessa tarkoittaa.

Jos ihmiselle tapahtuu lapsena jotain pahaa, esim siis perheväkivaltaa, niin hänelle saattaa jäädä siitä loppuiäkseen traumat. Lapsuudesta pahasti traumatisoituneet ihmiset ovat usein empaattisia - tämä on ihan psykologien todistama fakta.

Mutta: jos ihmiselle on tapahtunut jotain pahaa niin aina on olemassa riski että hän ei onnistu käsittelemään sitä terveesti vaan hän alkaa tehdä samaa pahaa eteenpäin. Siis esim lapsuudessa väkivaltaa kohdanneet tekevät aikuisina väkivaltaa omille lapsilleen. Tämäkin on psykologien todistama fakta.

Joten: on erittäin mahdollista että ihminen on sekä empaattinen että väkivaltainen. Eli empaattinen ja aggressiivinen. Ja kaipa tuo aggressiivisuus voi tavalla tai toisella kehittyä passiivisaggressiivisuudeksi.

On

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa olen :D En tiedä miksi. En vain osaa raivota, huutaa tai paiskoa tavaroita suutuksissani. Mielestäni se on vähän lapsellista. Enkä halua riidellä. Yleensä siis vain mökötän ja saatan jotain kuittailla mutta lepyn tosi nopeasti.

Miksi pitää raivota, huutaa, paiskoa tavaroita tai mököttää ja kuittailla? Omia käyttäytymismalleja opeistaan toki lapsuudenkodissa. Yleensä ihmisen aikuistuessa ja katkaistessa napanuoransa oma lapsuudenperheen tapakulttuurin kanssa tulee yleensä kyseenalaistettua myös lapsuudenperheen toimintamalleja.

Kaikissa perheissä ei raivota, paiskata tavaroita eikä huudeta kuten elokuvissa, joissa maneerina sivalletaan vähintään työpöydän tavarat lattialle tai huudetaan hullun lailla. Kaikissa perheissä ei myöskään mökötetä, pidetä mykkäkoulua eikä kuittailla toisille perheenjäsenille. Kun ihminen on kasvanut vähemmän draamaisassa kodissa voi ihmissuhde ensin mainitun kodin käytösmallit omaksuneen kanssa ensin hämmentää, sitten ahdistaa ja lopulta tekee vain mieli päästä toisesta eroon mieluiten mahdollisimman vähällä draamalla.

Siinä mielessä draamaileva ihminen onnistuu käytöksellään manipuloimaan toista ihmistä, että toiselle ihmiselle tulee paha ja ahdistunut olo toisen käytöksestä olipa kyse sitten raivoamisesta tai mykkäkoulusta.

Vierailija kirjoitti:

Se sana, jota ap hakee, on flegmaatikko.

Ei empaattinen ihminen ole mikään kynnysmatto tai vegetatiovisessa tilassa oleva ihminen. Ihminen voi olla sekä energinen, pitää kiinni omista rajoistaan sekä myös olla empaattinen. Mikään noista kolmesta ominaisuudesta ei sulje toisiaan pois.

Suomi on toki tullut tunnetuksi maailmalla tunnekylmien ihmisten maana ja empaattisuutta pidetään usein täällä luonteen heikkoutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ainakin itse todella empaattinen, mutta riitelen kyllä äänekkäästi. Ja joskus passiivisaggressiivisesti. En näe, että riitelytyylillä olisi hirveästi tekemistä empaattisuuden kanssa. Lähinnä empatian ehkä voi huomata siinä, että en riidellessäni lauo ilkeitä kommentteja enkä kyllä ajattelekaan pahasti toisesta - riitely on minun mielessäni aina yhteiseen säveleen pyrkivää.

Kuinka usein riitelet? Miksi riitelet? Eikö neuvottelu olisi helpompi tie kuin riitely?

Riitelyn määrä riippuu elämäntilanteesta tietenkin, mutta aika harvoin tulee riideltyä. Yleensä pyrin keskustelemaan asioista, mutta aina toinen osapuoli ei ole neuvottelevalla tuulella. Joskus perheenjäsenen mykkäkoulu/vastaava menee ihon alle ja tunteisiin, kuten varmasti meillä kaikilla.

Tai sitten yleisesti todella raskaat ja kuormittavat tapahtumat elämässä pistävät mielen koetukselle eikä siihen aina löydä fiksua ja kehittävää purkamiskeinoa. Tietenkin myös minä ajattelen välillä pahasti läheisistäni ja rähjään. Empatia ei tee minusta mitään yli-ihmistä, joka ajattelee vain positiivisia asioita. Monesti se on lähinnä todella kuormittava piirre.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihan vaan reilusti aggressiivinen vaikka empaattiseksikin mua on haukuttu.

Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ainakin itse todella empaattinen, mutta riitelen kyllä äänekkäästi. Ja joskus passiivisaggressiivisesti. En näe, että riitelytyylillä olisi hirveästi tekemistä empaattisuuden kanssa. Lähinnä empatian ehkä voi huomata siinä, että en riidellessäni lauo ilkeitä kommentteja enkä kyllä ajattelekaan pahasti toisesta - riitely on minun mielessäni aina yhteiseen säveleen pyrkivää.

Kuinka usein riitelet? Miksi riitelet? Eikö neuvottelu olisi helpompi tie kuin riitely?

Riitelyn määrä riippuu elämäntilanteesta tietenkin, mutta aika harvoin tulee riideltyä. Yleensä pyrin keskustelemaan asioista, mutta aina toinen osapuoli ei ole neuvottelevalla tuulella. Joskus perheenjäsenen mykkäkoulu/vastaava menee ihon alle ja tunteisiin, kuten varmasti meillä kaikilla.

Tai sitten yleisesti todella raskaat ja kuormittavat tapahtumat elämässä pistävät mielen koetukselle eikä siihen aina löydä fiksua ja kehittävää purkamiskeinoa. Tietenkin myös minä ajattelen välillä pahasti läheisistäni ja rähjään. Empatia ei tee minusta mitään yli-ihmistä, joka ajattelee vain positiivisia asioita. Monesti se on lähinnä todella kuormittava piirre.

"Tietenkin myös minä ajattelen välillä pahasti läheisistäni ja rähjään." Ei rähjääminen ole tietenkin :/ Sä oo tainnu kasvaa aika riitaisassa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmiselle tapahtuu lapsena jotain pahaa, esim siis perheväkivaltaa, niin hänelle saattaa jäädä siitä loppuiäkseen traumat. Lapsuudesta pahasti traumatisoituneet ihmiset ovat usein empaattisia - tämä on ihan psykologien todistama fakta.

Mutta: jos ihmiselle on tapahtunut jotain pahaa niin aina on olemassa riski että hän ei onnistu käsittelemään sitä terveesti vaan hän alkaa tehdä samaa pahaa eteenpäin. Siis esim lapsuudessa väkivaltaa kohdanneet tekevät aikuisina väkivaltaa omille lapsilleen. Tämäkin on psykologien todistama fakta.

Joten: on erittäin mahdollista että ihminen on sekä empaattinen että väkivaltainen. Eli empaattinen ja aggressiivinen. Ja kaipa tuo aggressiivisuus voi tavalla tai toisella kehittyä passiivisaggressiivisuudeksi.

Olen kokenut todella raakaa perheväkivaltaa lapsuudenkodissani. Siitä huolimatta olen kyennyt elämään siten, etten ole käyttänyt henkistä tai fyysistä väkivaltaa perheenjäseniäni tai perheen ulkopuolisia ihmisiä kohtaan. Mitä hyötyä siitä edes olisi nykyaikana, jolloin pärjää ilman väkivaltaakin arjessaan?

Kyllä asia on niin minun mielestäni, että lapsuudenkodissaan rääkätty nyt kaikista viimeisemmäksi hankkii itselleen puolisoa tai lapsia rääkättäväksi. Jos tulisi sellaisia tuntemuksia, että pitäisi alkaa käyttää väkivaltaa normaalissa elämässä niin hakisin kyllä hyvin vikkelästi apua. Sota tai väkivallan uhriksi joutuminen on eri asia. Niissä tilanteissa on oikeus puolustaa itseään.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa kyllä mielestäni. Eivät tykkää konfrontaatiosta joten lokaa keräytyy sisimpään.

Tämähän se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empaattiset ihmiset ja ihmiset, jotka haluavat ajatella olevansa empaattisia, ovat kaksi eri ryhmää. Jos henkilö on jatkuvasti passiivisaggressiivinen, hän saattaa kuulua pikemminkin jälkimmäiseen ryhmään.

Puit ajatukseni täydellisesti sanoiksi.

Aidosti empaattinen osaa olla myös jämäkkä ja ilmaisee suoraan mutta asiallisesti sen, jos on eri mieltä tai ei pidä jostain asiasta. Hän ymmärtää sen, että puun takaa tuleva tuiskahtelu, piikittely ja asioiden tahallinen hankaloittaminen tuntuvat toisesta ikävältä eikä itse halua käyttäytyä sillä tavoin. Ikävä kyllä minäkin tunnen useita omasta mielestään kovin empaattisia, jotka kuitenkin nälvivät, näpäyttelevät, pitävät täysin puskista tulevia mykkäkouluja ja ovat muutenkin oppkirjaesimerkkejä passiivis-aggressiivisesta ihmisestä.

Tämä. Tallotut ihmiset on tuollaisia. Siis ne joita on koko elämän ajan tallottu vaikka kuinka paljon. Osa niistä on tallottu jo haudan partaalle niin että he eivät enää pysty edes vihaamaan. Mutta valitettavan suuri osa pystyy vielä vihaamaan. He ovat täynnä vihaa, katkeruutta. Mutta eivät he pysty tuomaan sitä vihaa ulos suoraan aktiivisesti suureen ääneen. Kuka tallottu ihminen muka pystyisi kovaan ääneen julistamaan yhtään mitään? Joten he tuovat vihansa ulos passiivisesti juurikin noin kuin kuvailit. Hiljaiset marttyyrit.

Mutta ovatko he mukamas empaattisia? Tjaa. Jos he näkevät että jotain pahaa tehdään toiselle ihmiselle niin heistä saattaa tuntua pahalta, todella pahalta. Eli he kärsivät kun näkevät kärsimystä. Mutta eihän tuo empatiaa ole. Tuo on vain sitä että omat kivut tulevat mieleen kun näkee muita samanlaisessa tilanteessa. Kai oikea empatia on jotain ihan muuta, paljon enemmän kuin tuo. Kai oikea empatia on vaikkapa sitä että oikeasti oppii ottamaan muiden tunteet huomioon, myös sellaiset tunteet joita itse ei välttämättä ole liiemmin joutunut kokemaan.

Joku voisi tässä keskustelussa kertoa että mitä se empatia oikein on. Tiedämme kyllä jo mitä passiivisaggressiivisuus on.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Joku voisi tässä keskustelussa kertoa että mitä se empatia oikein on. Tiedämme kyllä jo mitä passiivisaggressiivisuus on.

Sitomo.fi -sivuston blogitekstissä Sympatia ja empatia tämä selitetään mielestäni hyvin:

Empatia tarkoittaa kykyä asettaa itsensä toisen asemaan. Empatia on kykyä ymmärtää toisen tunteita, kyky ymmärtää toista sisällisesti. Empatia voi olla sekä tietoista yritystä asettua toisen asemaan että emotionaalista reagoivuutta, jossa vastataan toisen tunteisiin luonnollisesti pohtimatta tätä tietoisesti. Empaattinen ihminen ei pyri ylentämään eikä alentamaan itseään suhteessa toiseen, vaan on lähtökohtaisesti samanarvoinen ja samalla tasolla. Hän ei sääli tai voivottele, vaan kykenee myötäelämiseen. Empaattinen ihminen ei mene mukaan toisen tunnetilaan, vaan ymmärtää sen ja pystyy auttamaan paremmin kuin ihminen joka kokee sympatiaa toista kohtaan eli kokee yhdessä toisen kanssa. Voidakseen asettua toisen asemaan ei tarvitse mennä mukaan samaan tunnetilaan toisen kanssa.

Empaattisuus ei tarkoita sitä, että ei tarvittaessa pysty myös aiheuttamaan ihmisissä negatiivisia tunteita, esim. ottamaan esille vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se sana, jota ap hakee, on flegmaatikko.

Ei empaattinen ihminen ole mikään kynnysmatto tai vegetatiovisessa tilassa oleva ihminen. Ihminen voi olla sekä energinen, pitää kiinni omista rajoistaan sekä myös olla empaattinen. Mikään noista kolmesta ominaisuudesta ei sulje toisiaan pois.

Suomi on toki tullut tunnetuksi maailmalla tunnekylmien ihmisten maana ja empaattisuutta pidetään usein täällä luonteen heikkoutena.

Voi tietysti olla, mutta miten kommenttisi liittyy tuohon viestiin jota kommentoit. Ei flegmaatikkokaan ole vegetatiivisessa tilassa oleva ihminen, vaan sopuisa, tasainen ihminen. Usein juuri sellaiset ihmiset ovat passiivis-aggressiivisia. Esim. kun tällaiselle henkilölle soitetaan jostain asiasta joka on hänelle vastenmielinen, puhelu saattaa katketa "vahingossa", eikä kukaan voi todistaa että ko. henkilö on tahallaan katkaissut puhelun. Kun soitetaan uudestaan, hän ei "ehdi" sillä hetkellä vastata puhelimeen jne.