Lue keskustelun säännöt.
Työni siivoojana, miten psyykata itseäni kiinnostuneeksi?
28.11.2019 |
En saa oman alani töitä ja ilokseni sain paikan siivoojana. Olin ensin tyytyväinen ja kaikin puolin työni tuntui ihan mielekkäältä. Mutta nyt kuukauden kuluttua alkaa tuntua, etten jaksa oikeasti ja tosissani kiinnostua siitä, otanko nyt varmasti oikeanvärisen liinan mihinkin ja kuinka usein ja miten putsaan lattialistat ja miten ripustan moppiliinat kuivumaan ja miten jaksan keskusteluja esimieheni kanssa näistä aiheista. Viimeksi hän näytti, miten laittaa roskiksen muovipussi paikoilleen paremmalla tyylillä kuin minä teen. Miten jaksaa tällaista? Luulin jaksavani, mutta nyt tällainen turha saa minut tympääntymään.
Siivoojia paikalla ja miksei muitakin, pyydän tsemppausta!
Kommentit (37)
Siivoustyö aikalailla suorannaisen vittupäisyyden sietämistä. Naisvaltainen ala ja nillittäjiä kaikki paikat täynnä. Siellä ne jotka ei osaa siivota neuvoo niitä jotka osaa ja suuttuu kun ammattilaiset ei suostu levittämään likaa. Riitely on jatkuvaa. Joku roskapussin laittamisen näyttäminenkin niin on oikeastaan aika turhaa, mutta tuon tyyppistä kyykyttämistä pidetään. Sitten kun pääsee vakituiseksi niin on ihan sama miten hommasi hoidat, kellään ei ole enää sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nopeammin muodostat rutiinit, sitä nopeammin pystyt olemaan henkisesti ihan muualla jopa koko työpäivän.
Sairaalahuoltaja
Hae sairaalaan laitoshuoltajaksi! Siellä työnkuvaan kuuluu siivouksen lisäksi paljon muutakin, joten työ ei ole niin yksitoikkoista puurtamista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nopeammin muodostat rutiinit, sitä nopeammin pystyt olemaan henkisesti ihan muualla jopa koko työpäivän.
Sairaalahuoltaja
Tämä :D
Harva on kovin kiinnostunut työstään. Rutinoituminen uhkaa helposti. Mutta kyse onkin motivaatiota. Jos työ ei sitä tarjoa, keksi jokin mieluisa harrastus, vähäinenkin, josta olet kiinnostunut. Työn ensisijainen tehtävä on tuottaa rahaa, jolla pystyy edes jotenkuten elämään. Työn tehtävä ei suinkaan ole tuottaa kivoja elämyksiä. Rutinoitu ammattilainen pystyy ja osaa tehdä työtään, vaikka ei sitä rakastaisikaan. Älä odota työltä liikaa elämääsi sisältöä. Se ei ole työn tai työnantajan tehtävä. Korvauksen eli palkan maksu on.
Itse teen työtä pitkälti raha edellä.
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse siivosin terveyskeskuksessa ja työ oli ihan ok.
Siistiä siivoamista, ylläpitoa siis.
Monesti ajattelin että onneksi olen siivooja enkä hoitaja kun ne hoitsut niitä oksennuksia ja ripuleita siivosi.
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaalaan laitoshuoltajaksi! Siellä työnkuvaan kuuluu siivouksen lisäksi paljon muutakin, joten työ ei ole niin yksitoikkoista puurtamista.
Mua rupesi nyt kiinnostamaan :) Mita muuta siihen tyonkuvaan kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään työstäni, saan sopivasti liikuntaa siinä samalla. Eikä tarvitse salillekaan mennä.
Työni on itsenäistä, kukaan ei huohota niskaan, teen työni silloin kun ketään ei ole enää töissään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nopeammin muodostat rutiinit, sitä nopeammin pystyt olemaan henkisesti ihan muualla jopa koko työpäivän.
Sairaalahuoltaja
Ja sit ku handlaat, että mihin aikaan sun kannattaa olla näkösillä missäkin, jotta oikeat ihmiset bongaa sut ahkerana puuhamassa, niin voitkin alkaa niputtaa hommia nopeammin tehtäviksi ja vetää muina aikoina vaikka unta palloon jossain varastossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harva on kovin kiinnostunut työstään. Rutinoituminen uhkaa helposti. Mutta kyse onkin motivaatiota. Jos työ ei sitä tarjoa, keksi jokin mieluisa harrastus, vähäinenkin, josta olet kiinnostunut. Työn ensisijainen tehtävä on tuottaa rahaa, jolla pystyy edes jotenkuten elämään. Työn tehtävä ei suinkaan ole tuottaa kivoja elämyksiä. Rutinoitu ammattilainen pystyy ja osaa tehdä työtään, vaikka ei sitä rakastaisikaan. Älä odota työltä liikaa elämääsi sisältöä. Se ei ole työn tai työnantajan tehtävä. Korvauksen eli palkan maksu on.
Itse teen työtä pitkälti raha edellä.
.
Vahva eri.
En tee päivääkään työtä, joka ei oikeasti kiinnosta, anna jotain ja sytytä. Pienempi palkkakaan ei haittaa.
Sosiaalialan laitossektorilla jo yli 20v mahtavasti viihtynyt!
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaalaan laitoshuoltajaksi! Siellä työnkuvaan kuuluu siivouksen lisäksi paljon muutakin, joten työ ei ole niin yksitoikkoista puurtamista.
Mua rupesi nyt kiinnostamaan :) Mita muuta siihen tyonkuvaan kuuluu?
Vuodeosastoilla keittiöhommat eli ruokahuolto (tarjoilu, tiski, ruokatilaukset) sekä vuodehuolto (pesu&petaaminen). Muualla osaston luonteen mukaan mm potilaskuljetus, pienimuotoinen välinehuolto, varastotilaukset, huoltopyynnöt. Olen myös avustanut potilaita ja tilannut siirtokuljetuksia (ambulanssi). - Sahu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään työstäni, saan sopivasti liikuntaa siinä samalla. Eikä tarvitse salillekaan mennä.
Työni on itsenäistä, kukaan ei huohota niskaan, teen työni silloin kun ketään ei ole enää töissään.
Upeasti sanottu! Olet löytänyt ne hyvät puolet työstäsi. Ilmeisesti olet muutenkin positiivinen tyyppi. Sellainen löytää usein asioista sen hyvän puolen ja ylipäätään menestyy elämässä pessimistejä paremmin.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaalaan laitoshuoltajaksi! Siellä työnkuvaan kuuluu siivouksen lisäksi paljon muutakin, joten työ ei ole niin yksitoikkoista puurtamista.
Mua rupesi nyt kiinnostamaan :) Mita muuta siihen tyonkuvaan kuuluu?
Riippuu sairaalasta, mutta esimerkiksi ateriapalvelu ja muutakin keittiötyötä, välipalojen tekemistä, ruoanjakelu, tiskaamista jne. Ja vuodehuolto kuuluu varmasti kaikissa sairaaloissa laikkareille. Lisäksi muuta tekstiilihuoltoa, tilausten tekemistä ym.
Parasta on se että isossa yksikössä pystyy halutessaan vaihtelemaan työkohdetta, poliklinikoilla tai leikkaussaleissa työ on aivan erilaista kuin vuodeosastoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harva on kovin kiinnostunut työstään. Rutinoituminen uhkaa helposti. Mutta kyse onkin motivaatiota. Jos työ ei sitä tarjoa, keksi jokin mieluisa harrastus, vähäinenkin, josta olet kiinnostunut. Työn ensisijainen tehtävä on tuottaa rahaa, jolla pystyy edes jotenkuten elämään. Työn tehtävä ei suinkaan ole tuottaa kivoja elämyksiä. Rutinoitu ammattilainen pystyy ja osaa tehdä työtään, vaikka ei sitä rakastaisikaan. Älä odota työltä liikaa elämääsi sisältöä. Se ei ole työn tai työnantajan tehtävä. Korvauksen eli palkan maksu on.
Itse teen työtä pitkälti raha edellä.
.Vahva eri.
En tee päivääkään työtä, joka ei oikeasti kiinnosta, anna jotain ja sytytä. Pienempi palkkakaan ei haittaa.
Sosiaalialan laitossektorilla jo yli 20v mahtavasti viihtynyt!
Jos minulla olisi tämä asenne, en olisi tehnyt tosiaan lyhyiden kokeilujen lisäksi päivääkään työtä. Koska minua nyt ei yleisesti kiinnosta mikään muu kuin syöminen, juominen ja nukkuminen. Kaikki mitä pitää tehdä kodin hoitamisesta mihin tahansa palkkatyöhön, on jotain mikä itsensä vaan pitää pakottaa tekemään. Ei mun elämä silti mitenkään kurjaa ole, vaikka 8 tuntia päivässä pakotan itseni tekemään kevyitä asiantuntijatöitäni saadakseni rahaa, josta sitten vapaa-ajalla nautin.
Täällä myös tyytyväinen siivooja. Työni on liikkuvaista ja vaihtelevaa. Saan olla sopivassa suhteessa ihmisten kanssa tekemisissä ja tehdä yksin. Liikuntaa tulee, se on hienoa, mutta eihän tämä työ sovi ihmiselle, joka haluaa työltään älyllistä haastetta.
Olet väärällä alalla. Itsekin teen työni tyytyväisenä, mutta ajatukset pyörivät aivan muualla. En edes haluaisi työtä, joka vaatii jatkuvaa aivotyöskentelyä.
Eikö siivoustyön parhaita puolia ole juuri se, ettei siihen tarvitse panostaa tunteita. Miksi siitä pitäisi olla kiinnostunut? Olen opettaja, joka siivosi paljon opiskeluaikana. Joskus kaipaa sitä, että sai vaan tulla pää tyhjänä töihin ja vetää ne rutiinit läpi omiaan ajatellen. Nyt on pakko olla kiinnostunut tai ainakin esittää. Koko ajan pitäisi kehittää ja kehittyä ja suunnitella.
Älä enää uudelleen kerro, jos et jaksa kiinnostua siivousliinojen värikoodeista.
Ällöttää ajatus että samalla liinalla on ensin siivottu jotain paskasta pönttöä ja sen jälkeen käytät sitä jonkin työtason siivoamiseen. Ei lisää tällaista tietoa tänne kiitos.
Itse olen siivonnut aikoinaan hotellihuoneita, yhtä vaatekauppaa, tavaratalon herkkupuolen osastoa ja toimistoja. Yksi psyykkauksen keino on se, että otat itsellesi jonkun ajattelun välietapin. Älä ajattele että tätä se on sitten loppuelämä vaan aseta jokin takaraja, vaikka huhtikuun loppuun. 5kk tästä eteenpäin ei tunnu niin ikuisuudelta kuin vaikkapa 5 vuotta. Etsi samalla muuta paikkaa, johon voisit mennä toukokuusta alkaen.
Onneksi on naiset kuka muuten tekisi nämä puuduttavat työt.Onko teillä aivoissa joku ominaisuus joka saa tuhlaamaan ainutkertaisen elämän tälläiseen?
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hae sairaalaan laitoshuoltajaksi! Siellä työnkuvaan kuuluu siivouksen lisäksi paljon muutakin, joten työ ei ole niin yksitoikkoista puurtamista.
Mua rupesi nyt kiinnostamaan :) Mita muuta siihen tyonkuvaan kuuluu?
Riippuu sairaalasta, mutta esimerkiksi ateriapalvelu ja muutakin keittiötyötä, välipalojen tekemistä, ruoanjakelu, tiskaamista jne. Ja vuodehuolto kuuluu varmasti kaikissa sairaaloissa laikkareille. Lisäksi muuta tekstiilihuoltoa, tilausten tekemistä ym.
Parasta on se että isossa yksikössä pystyy halutessaan vaihtelemaan työkohdetta, poliklinikoilla tai leikkaussaleissa työ on aivan erilaista kuin vuodeosastoilla.
Saako kysya etta paljonko tuosta saa palkkaa?
Tuo kuulostaa itseasiassa aika hyvalta - konkreettista tyota.
Olen toimistotoissa ja lopen kyllastynyt vain istumaan koneen aaressa.
Onko monivuorotyota?
Miksi siitä työstä pitäisi olla kiinnostunut? Itse koodaan työkseni enkä ole siitä ollenkaan kiinnostunut. Mutta miniä vaan teen sitä, koska jotain pitää tehdä leipänsä ansaitakseen ja tämä on se mihin mulla on koulutus ja osaaminen. Minusta työhön riittää, ettei se ole aktiivisesti vastenmielistä (esim. minulle erakkoluonteelle sosiaalisuutta paljon vaativa työ olisi sitä), ei tarvi olla kiinnostavaa.