Sosionomi vai yhteisöpedagogi?

Sosionomi voi työskennellä järjestöissä.

Tietämäni yhteisöpedagogit ovat työskennelleet mm. nuorisotyössä.

Sosionomi on paremmin työllistetty, koska kuuluu Valviran rekisteriin,joten kunnat käyttävät perhetyössä ja lastensuojelussa. Sosionomi on enemmän sellainen yleismiesjantunen, eli voi toki erikoistua, mutta siihen nyt kuuluvat kaikki vauvasta vaariin. 

Yhteisöpedagogi on sitten erikoistunut nuoriin, lapset mennään vähän yleisesti läpi, mutta kohderyhmä on nuoret ja yhteisöllisyys. Nuorisotyö ja lastensuojelu ennaltaehkäisevästi on meidän alaa.  Työtilanne hyvin vaihteleva, en toki ole työttömyyttä kärsinyt, mutta pätkää olen tehnyt etupäässä. Minulla ei terveys riitä tuohon sosionomin tutkintoon, koska voivat joutua tekemään pitkälti samoja hommia kuin lähihoitajatkin, joten valitsin yhteisöpedagogin, missä kohteet ovat jo omilla jaloillaan käveleviä. Jos nyt miettisi, mikä olisi paras kombo työllisyyden takia, niin lähihoitaja pohjalla ja yhteisöpedagogi siihen lisäksi, ehdottomasti hyvä ja työllistävä vaikutus.

Kiitos vastauksista! Itseäni kiinnostaa oikeastaan molemmat, mutta sosionomin työstä mietin onko se paljon "rankempaa" henkisesti tai fyysisesti, vaikka taitaa riippua työpaikasta. Lastensuojelukin kiinnostaa ja se taitaa olla pääsääntöisesti (3-?)vuorotyötä. Ap

Yhteisöpedagogin työ on pääsääntöisesti iltaa ja viikonloppua riippuen, missä on töissä. Lastensuojelussa on usein vakiyököt ja muut tekevät pitkää vuoroa (12 tuntia) tai kahta vuoroa, riippuen paikasta. Itse olen tehnyt tuota pitkää vuoroa pääosin sijaisena. 

Sosionomi tekee pääsääntöisesti yksilö työtä ja pienryhmiä, meillä yhteisöpedagogeilla on enemmän ryhmiä ja voi olla sitten suuriakin ryhmiä. Tässä se ero noin kirveellä veistettynä.  Rankkaa tuo lastensuojelu on, teki kummalla nimikkeellä tahansa, eikä siihen jokaisesta vain ole. 

Jos haluaa siistin sisätyön ja normaaliin aikaan, niin kannattaa ohittaa molemmat ammatit. Näissä sitä virka-aikaa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista! Itseäni kiinnostaa oikeastaan molemmat, mutta sosionomin työstä mietin onko se paljon "rankempaa" henkisesti tai fyysisesti, vaikka taitaa riippua työpaikasta. Lastensuojelukin kiinnostaa ja se taitaa olla pääsääntöisesti (3-?)vuorotyötä. Ap

Riippuu missä työskentelet. Työpaikat ja työkentät voivat olla keskenään ihan erilaisia, siis esimerkiksi laitoksessa tehtävä vuorotyö, tai sitten toimistossa tehtävä virka-aikatyö.

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöpedagogin työ on pääsääntöisesti iltaa ja viikonloppua riippuen, missä on töissä. Lastensuojelussa on usein vakiyököt ja muut tekevät pitkää vuoroa (12 tuntia) tai kahta vuoroa, riippuen paikasta. Itse olen tehnyt tuota pitkää vuoroa pääosin sijaisena. 

Sosionomi tekee pääsääntöisesti yksilö työtä ja pienryhmiä, meillä yhteisöpedagogeilla on enemmän ryhmiä ja voi olla sitten suuriakin ryhmiä. Tässä se ero noin kirveellä veistettynä.  Rankkaa tuo lastensuojelu on, teki kummalla nimikkeellä tahansa, eikä siihen jokaisesta vain ole. 

Jos haluaa siistin sisätyön ja normaaliin aikaan, niin kannattaa ohittaa molemmat ammatit. Näissä sitä virka-aikaa ei ole.

Oho, enpäs ajatellut että "asiakasjakauma" on noin erilainen, mutta hyvä tietää.

Sosionomia laajempaa työmahdollisuus kenttää ei taida olla missään muussa ammattinimikkeessä?

Sosionomin ja varsinkaan yhteisöpedagogin työtä ei voida määritellä samalla tavalla kuten esim.fysioterapeutin työtä; molemmat ovat sekatutkintoja, joissa raapaistaan monta eri tiedettä tai alaa kuten sosiaalialaa ja kasvatusta. Yliopistossa taas kasvatus ja sosiaaliala ovat aivan selvästi erillisiä aloja.

On kuitenkin olemassa ns.kirkolliset sosionomi- ja yhteisöpedagogiopinnot, jotka molemmat valmistavat tiettyyn virkaan eli kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja näissä tutkinnoissa on vähemmän hajontaa eli esim.tradenomimaisia kursseja on vähennetty ja työympäristöspesifejä (seurakunta) kursseja lisätty. Tämä ei tarkoita sitä etteikö myös muodollisesti epäpäteviä työskentelisi noissa töissä aika ajoin.

Sosionomi on siinä mielessä parempi, että tutkinto vastaa laissa säädettyjä sosiaalihuollon virkahenkilövaatimuksia ja pystyy näin ollen mm.suorittamaan palvelutarpeen arviointeja kuten voi ainakin jossain muodossa tehdä myös geronomi. Monista AMK:n sosiaali/kasvatussekatutkinnoista saa himpun verran hyväksilukuja yliopiston sosiaalityöhön, mutta yhteisöpedagogista (ei-kirkollinen) ei saa virkapätevyyttä mihinkään ja esim.nuorisotyöntekijää ei ole mitenkään laissa määritelty eikä ole helposti osoitettavissa, että tutkinnosta olisi mitään etua haettaessa esim.etsivään nuorisotyöhön, vaikka nimellisesti se on enemmän nuorisotyön tutkinto. Periaatteessa nuorisotyötä voi tehdä ihan millä taustoilla tahansa. Nuorisotyö tai sen tekijät eivät kilpaile psykologien, lääkäreiden tai muiden ns.asiantuntijoiden kanssa, vaan heidän tarkoitus on järjestää nuorille toimintaa nuorten tarpeista ja toiveista lähtien. 

Ei-kirkolliseen yhteisöpedagogitutkintoon on ympätty paljon kaikkiin tutkintoihin sopivaa ja hallinnollis-taloudellista sisältöä, mikä ei liity mitenkään asiakastyöhön. Harjoittelut voivat tapahtua varsin monenlaisissa ympäristöissä, joten tältäkään osin mitään suurempaa syventymistä tiettyyn asiakasryhmään ei taida tulla muualla kuin enintään kirkollisen puolen tutkinnossa. 

Mielestäni vanhassa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan (nykyään nuoriso- ja yhteisöohjaaja) on ihan yhtä paljon evästä todelliseen nuorisotyöhön kuin AMK-tutkinnoissa ja tarjolla tiiviimpi ja yhdenmukaisempi paketti, mutta käytännössä monet työpaikat sitten vaativat korkeampaa tutkintoa.

Nuorisohjaajan valmiudet ei riitä ku biliksen peluuseen/kitaransoitteluun ja kaveeraamiseen nuorisotiloilla.

Jos haluat olla kasvattaja ja AIKUINEN, niin sosionomiksi ja lastensuojeluun duuniin.

Piste.

Sosionomi on moneen soveltuva laaja tutkinto.

Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomi on paremmin työllistetty, koska kuuluu Valviran rekisteriin,joten kunnat käyttävät perhetyössä ja lastensuojelussa. Sosionomi on enemmän sellainen yleismiesjantunen, eli voi toki erikoistua, mutta siihen nyt kuuluvat kaikki vauvasta vaariin. 

Yhteisöpedagogi on sitten erikoistunut nuoriin, lapset mennään vähän yleisesti läpi, mutta kohderyhmä on nuoret ja yhteisöllisyys. Nuorisotyö ja lastensuojelu ennaltaehkäisevästi on meidän alaa.  Työtilanne hyvin vaihteleva, en toki ole työttömyyttä kärsinyt, mutta pätkää olen tehnyt etupäässä. Minulla ei terveys riitä tuohon sosionomin tutkintoon, koska voivat joutua tekemään pitkälti samoja hommia kuin lähihoitajatkin, joten valitsin yhteisöpedagogin, missä kohteet ovat jo omilla jaloillaan käveleviä. Jos nyt miettisi, mikä olisi paras kombo työllisyyden takia, niin lähihoitaja pohjalla ja yhteisöpedagogi siihen lisäksi, ehdottomasti hyvä ja työllistävä vaikutus.

Ei kukaan "joudu" lähihoitajan tehtäviin, vaan itse niihin haetaan ja mennään.

Itse olen valmistumiseni jälkeen (olen siis sosionomi) työskennellyt toimissa, joihin soveltuu vain sosionomi. Ja päivätöitä.

Määräaikaisuuksia toki ovat, mutta parempi että saa niillä kerrytettyä työkokemusta.

Hakijamäärät vähän vaihtelee. On paikkoja, joihin hakee niin moni ettei edes haastatteluun pääse. Mutta sitten onneksi myös niitä, joissa vastavalmistunutkin voi saada jalkaa oven väliin.

Älä ikinä ryhdy yhteisöpedagogiksi. Olen tosissani.

Sinua on varoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Älä ikinä ryhdy yhteisöpedagogiksi. Olen tosissani.

Sinua on varoitettu.

En ole ap, mutta mielenkiinnosta kysyn, että miksi?

Kannattaako yhteisöpedagoki?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaako yhteisöpedagoki?

Päädyitkö hakemaan? Kyselen vain, koska harkitsen itse hakeutuvani opiskelemaan yhteisöpedagogiksi kevään yhteishaussa. 

Sekoitanpa soppaa myös omalta osaltani.



Aloittajalla on äärimmäisen hyvä kysymys. Saman kysyin itsekin aikoinaan... 

Kun hain opiskelemaan ypg:ksi ei edes haastattelija osannut kertoa mikä ero on sosianomilla ja ypg:illa. Kummastelin tätä todella, sillä en saanut selkeää erottelua mistään. Tässä omat koonnit noista eroista:

* Ypg on HUMANISTINEN ala, kun sosionomi SOSIAALI ala. Tämä kannattaa ottaa huomioon jo hakiessa. Koulutusten näkökulmat on luonnostaan erilaiset. Jos olet enemmän humanistinen ihminen, voi sosiaaliala tuntua tosi kurjalta ja toisinpäin.

* Sosionomi on tosiaan rekattavissa Valviraan, mutta ypg voi toimia samoissa töissä esim. lastensuojelussa, kun sosionomikin. Usein työpaikkailmoituksissa mainitaankin, että "Hakijan oltava Valviran rekisterissä, paitsi jos on ypg." Nykyään työelämä tunnistaa ypg:n ja se on myös saanut arvostusta, kun aiemmin se oli aika tuntematon nimike. Usein hyvä työpari ovatkin sosionomi ja ypg, koska molemmat katsovat eri kantilta samaa asiaa.

* Ypg tutkinnon suorittanut voi toimia muuallakin kuin nuorten kanssa. Eikä se nuorisotyö todellakaan ole biliksen pelaamista, vaan kohtaamista, kunnioittamista, arvostamista, läsnäolemista ja haastamista. Usein nuorilla on tosi paska jama ja ypg:t tekee äärimmäisen tärkeää työtä. Moni tuntemani ypg on esimerkiksi etsivänä nuorisotyössä, koulunuorisotyössä, seikkailukasvatus firmoissa tai jossakin järjestössä (ei millään lailla nuorten kanssa töissä). Kirkko ja seurakunnat, kunnat/yritykset/yhteisöt/järjestöt voivat olla myös työnantajia. Voit olla myös yrittäjänä.

* Ypg työnkuva on muuttunut valtakunnallisen tilanteen mukaan todella paljon. Kun ensiksi pääsääntöisesti nuoret olivat kohderyhmä, nyt ne ovat kaikki lapsista vanhuksiin sekä yhteisöt. Kaikilla ikäryhmillä on paska olla ja paikattaavaa on paljon.

 

* Erilaisia työnimikkeitä voivat olla muun muassa ohjaaja (ammatillinen/vastaava/erityis), hanketyöntekijä (yms. hanke/projektityöt), koordinattori, kouluttaja, assistentti, rikosseuraamustyöntekijä, asiantuntija, tiiminvetäjä, päällikkö/esihenkilö, kuraattori, opinto-ohjaaja, valmentaja (yksilö/työ/vastuu/nuotti), suunnittelija, kehittäjä, neuvoja, konsultti. Näihin ainakin aiemmat valmistuneet ovat työllistyneet.



Tässä olen omia jatkokoulutus mahdollisuuksia katsellut ja aika kuppaselta näyttävät. Jos haluat siis käydä YAMK:n/maisterin yliopistossa jossain vaiheessa, kantsii suunnata sosionomin puolelle. Sillä on etenemismahdollisuuksia.

Mutta muista, että jos valitset kannaltasi väärin, ei maailma siihen kaadu. On olemassa siirtokoulutuksia ypg -> sosionomi, ehkä myös toisinpäin. Tällöin tosin tarvitse olla opintoja takana jo muistaakseni vuoden verran.



Koulutusten rankkuudesta en osaa sanoa, sillä se on kovin subjektiivista. Itse ainakin lähäripohjalla laskettelin ypg opinnot aika kevyesti, mutta toki sekin riippuu omasta motivaatiosta, opiskelutavoista, persoonasta yms. Luulin aiemmin AMK opiskelun olevan raskasta ja vaikeaa, mutta peruskoulu on kyllä tähän mennessä tarjonnut rankimmat opinnot.



Tässä oli jotain mieleen tulleita asioita. Toivottavasti tätä kautta useampi saa apua. Reippaasti vaan kokeilemaan ja löytämään se oma polku, jos mielenkiintoa riittää.



-Paju