Pahin alkoholisti, jonka tiedät tai josta olet kuullut - millaisia juttua tekee?

Mies, joka oli juonut niin että sai epilepsiakohtauksen. Makaa sairaalassa hengitysavanteen kanssa. Ei tajua oikein mistään mitään, en tiedä pystyykö edes kävelemään enää koskaan.

Tutustuin bussissa alueelle muuttaneeseen naiseen. Häneltä oli vapautumassa asunto, pääsisi kohta omaan osakkeeseensa. Menin katsomaan häneltä vapautuvaa kämppää. Hän tuli tunnin myöhässä näyttöön, haisi lasinpesunesteelle. Ulkonäkö ja juopumustila plus haju eivät sopineet yhteen. Näytti tavalliselta hoitsulta. Myöhemmin, kun olin saanut asunnon kauempaa, samassa talossa asunut tuttu laittoi viestiä, että tämä nainen oli kuollut.  Kai hän sitten joi sitä lasinpesunestettä, kuolemasta päätellen. Vieläkin asia on mielessäni kummallinen, millainen polku ajaa naisen juomaan tuollaisia aineita.

Vierailija kirjoitti:

Exä meni loppuvaiheessa suoraan katkaisuhoidosta baariin ja parin viikon kuluttua takaisin osastolle. Sieltä jatkoi vielä kertaalleen juomaan viikoksi, kunnes meni psykoosiin ja joutui suljetulle pariksi kuukaudeksi. 

Oli todella fiksu, korkeakoulutettu tyyppi, jonka alkoholismi lopulta vei. Olimme jo eronneet silloin, mutta suru oli silti suuri. On vieläkin.

Kaverini soitti minulle ja kysyi tulisinko baariin, kun hän oli juuri päässyt katkolta. Siis oli suoraan sieltä katkaisuhoidosta kävellyt baariin. Sama kaveri myös joskus soitti minulle keskellä yötä ja kysyi juotavaa, sanoin että minulla oli vain jotain tekemääni kotikaljaa. Sitten tuo kaveri tuli luokseni naama punaisena ja koitti juoda tuota kotikaljaa, ilmeni siinä että hänellä on antabuskuuri päällä. Se naaman punoitus oli jotenkin oudon näköistä, kai se siitä antabuksesta johtui.

Vierailija kirjoitti:

Joi viikkoja putkeen niin että herätessään otti yöpöydän kaapista tukevan kulauksen minttuviinaa ja löhti kiireesti kuppilaan juomaan. Palas taas illalla kotiin nukkumaan muutakamaksi tunniksi, aamulla sama uudestaan.

Miten näillä joillakin tosi HC-juopoilla riittää rahaa istua baarissa juopottelemassa vaikka kellon ympäri ja viikot ympäri? Olen joskus nuorempana jaksanut olla baarissa kellon ympäri, siis menimme baariin joskus 10 aikaan aamupäivästä ja sieltä lähdettiin joskus 22 aikoihin, ja kalliiksihan se tuli. Kirpaisi se rahanmeno vaikka työelämässä olinkin ja tuohon aikaan olin varsin hyväpalkkaisissa töissä.

EX juo yksin asunnollaan ja on paisuttanut tuplaksi elopainonsa.On nyt 44 Vuotias.Vuosia sitten kun olimme yhdessä,ei kestänyt tylsyyttä vaan koko ajan tarvitsi säpinää.Eron jälkeen käytännössä joi joka ikisen vapaahetkensä.Työpaikan on menettänyt yli 10 vuotta sitten.Samoihin aikoihin oli ensimmäisiä kertoja sairaalassa maksan ja haiman vuoksi ja nämä sairaudet oli juomisen tulosta.Heillä alkoholi on pitkän linjan sukurasite.Kuvittelin pitkään,että hän ryhdistäytyy ja jonkun hoidon kautta tervehtyy.Nyt uskon,että kuolee juomiseen ihan lähiaikoina.

Ei hän ole muille pahaa tehnyt.Suru vaan on niin suunnaton siitä,että niin fiksulla ja hyvällä tyypillä on noin kauhea sairaus eikä saa itseään kuntoon.Olemme tunteneet 16 vuotiaasta saakka.

Ahdistavia nämä tarinat.. pelottaa, että mun viikonloppujuominen voisi yltyä samanlaiseksi.

Juo päivittäin, huijaa ja valehtelee sukulaisiaan ja kavereitaan saadakseen rahaa juomiseen, menettänyt ajokorttinsa juomisen takia, jättänyt juomisen takia n. 10-12 koulua kesken eikä ole käynyt loppuun asti kuin peruskoulun, tekee myös rikoksia saadakseen rahaa juomiin, kognitiiviset kyvyt selvästi heikentyneet juomisen takia, ei saa enää edes naista kun on niin deekiksellä, vaikka nuorempana oli kovakin naistenmies, itsetuhoinen koska elämän ainoa sisältö on juominen, kaveritkaan ei enää jaksa olla häneen yhteyksissä tai pyytää mukaan mihinkään, pummii jatkuvasti esim. ruokaa ja tupakkaa kun kaikki rahat menee juomiin jne. Ja tällä ihmisellä ikää vasta n. 35 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joi viikkoja putkeen niin että herätessään otti yöpöydän kaapista tukevan kulauksen minttuviinaa ja löhti kiireesti kuppilaan juomaan. Palas taas illalla kotiin nukkumaan muutakamaksi tunniksi, aamulla sama uudestaan.

Miten näillä joillakin tosi HC-juopoilla riittää rahaa istua baarissa juopottelemassa vaikka kellon ympäri ja viikot ympäri? Olen joskus nuorempana jaksanut olla baarissa kellon ympäri, siis menimme baariin joskus 10 aikaan aamupäivästä ja sieltä lähdettiin joskus 22 aikoihin, ja kalliiksihan se tuli. Kirpaisi se rahanmeno vaikka työelämässä olinkin ja tuohon aikaan olin varsin hyväpalkkaisissa töissä.

Tuntemallani alkoholistilla oli juuri se ongelma, että hän oli sekä perinyt rahaa että oli itse ollut hyväpalkkaisissa töissä pitkään. Kun juominen meni niin pahaksi, että hän menetti työpaikkansa, hän jäi "vapaaherraksi". Se ei tietenkään ollut mikään valinta, koska hän ei olisi edes kyennyt enää töihin. Mielenkiintoa ei ollut mihinkään muuhun kuin juomiseen. Rahaa kuitenkin oli, nimenomaan imperfektissä. On järkyttävää, millaisia summia ihminen kykenee juomaan kurkustaan alas. Tietysti siihen liittyi hänen kohdallaan myös jokapäiväistä liikkumista taksilla, ryyppäysmatkoja ulkomaille, hotelleja yms. Kuitenkin kaikki vain juominen edellä. Oli aika selvää, ettei hän itsekään enää elämästään nauttinut. Piti vaan ylläpitää jonkinlaisia kulisseja ja muka-elämää sen juomisen ympärillä, vaikka hän ei tajunnut maailman menosta enää mitään. Saattoi kertoa saman asian 10 kertaa tunnin sisällä ja kuljeskeli p*skat housussa ravintolassa. Eipä se elämä sitten kovin kauaa enää jatkunutkaan tuosta. Tarkkaa kuolinsyytä en tiedä, mutta tavalla tai toisella se liittyi alkoholiin.

Tavallinen perheenisä, hyvä duuni, koko kaveripiiri koulutettuja, fiksuja ihmisiä. Sitten tämä yksi alkoi sekoilla kunnolla, joi perheensä ja työnsä ja yksi kerrallaan myös kaverinsa. Häntä yritettiin sietää ja auttaa pitkään, mutta haistatti paskat kaikelle avulle ja neuvoille. Nyt kukaan ei ole enää aikoihin halunnut olla hänen kanssaan tekemisissä, koska ehti pilaamaan esim. kaverin lapsen rippijuhlat tulemalla sinne kaatokännissä huutelemaan ja kaatuilemaan pitkin pöytiä plus muita vastaavita tapauksia. Nykyään on yksinäinen juoppo, joka on katkera maailmalle, entiselle vaimolleen, lapsilleen ja kavereilleen. Itsestään ei ole vieläkään löytänyt mitään vikaa.

Joi ensin oman palkkansa ja sitten pummasi satoja euroja kavereiltaan. Jätti velat maksamatta. Sai potkut töistä juomisen takia. Oli todella äkkipikainen ja väkivaltainen. Muutti toiselle puolelle Suomea menetettyään maineensa ja päästäkseen pakoon velkojiaan. Tästä muutama vuosi aikaa, voi olla että tyyppi jo kuollut alkoholiin tms. päihteisiin.

Ah, kylmä kalja!

Vierailija kirjoitti:

Ah, kylmä kalja!

Kyllä, kylmä kalja (ja moni muukin alkoholijuoma) on tosi hyvää! Jos ihmisellä ei ole alkoholiongelmaa, sitä voi oikein hyvin juoda ja nauttia siitä. Ei siinä ole mitään pahaa.

Ongelmajuominen, pahimpana varsinainen alkoholismi, on aivan eri asia, kuin se että juo toisinaan muutaman lasin viiniä tai vaikka riipaisee joskus harvoin kohtuulliset kännit. Jos juominen ei aiheuta pientä päänsärkyä suurempaa vahinkoa itselle tai varsinkaan muille, se on ihan ok. Jos juomisen voi lopettaa halutessaa, se on ok.

Alkoholisti aiheuttaa juomisellaan vahinkoa itselleen ja muille eikä voi lopettaa käyttöä suunnitellusti juomisen aloitettuaan. Siksi alkoholisti ei voi juoda alkoholia, vaikka ihmiset ympärillä voisivat. Tärkeintä on tietää mihin ryhmään tässä asiassa kuuluu ja toimia sen mukaan.

Hiukan päälle parikymppinen katkokävelijä vaipoissa. Aloittanut säännöllisen juomisen 12-vuotiaana. Tuskin näkee kolmekymppisiään.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavia nämä tarinat.. pelottaa, että mun viikonloppujuominen voisi yltyä samanlaiseksi.

Tässä kohtaa on hyvä että ahdistaa. Parempaakin on tarjolla.

Ahti Karjalainen

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni. Hän teki paljon kamalia asioita, mutta yksi tuhoisimmista oli jatkuva syyttely, joka vääristi omankin ajatteluni. Alkoholismi vaikutti persoonaan niin paljon, että hän näki kaikki asiat muiden syynä, myös tietysti juomisensa. Hän syytti kaikesta minua ja teki sen hyvin vakuuttavasti. Kesti pitkään ennen kuin tajusin, että se juominen oli täsmälleen hänen syytään, eikä minun tarvinnut hävetä tai kantaa syyllisyyttä hänen teoistaan. Muistan vieläkin sen pahan mielen, joka tuli heti kun hän tuli käymään kotona ja alkoi huutaa ja luetella, mitä olin taas tehnyt väärin ja kuinka hän ei halua tällaista ihmistä katsoa vaan lähtee siksi taas kohta pois. 

Tunnistan niin hyvin tämän! Exäni alkoholisoitui avioliittomme aikana. Vasta myöhemmin sain tietää, että miehen pappa oli ollut alkoholisti ja myös anopin alkoholin käyttö oli epätervettä. Ei ihme, että miehellekin alkoholi maistui liiankin hyvin. Miehen jutut olivat välillä niin käsittämättömiä etten tiennyt kumpi meistä oli hullu! Elimme aivan eri maailmoissa. Mieheni syytti minua aivan kaikesta. Kaikki muut vaimot olivat niin hyviä ja huolehtivaisia, mutta minä olin aivan paska eikä hän kestänyt selvinpäin minua tai lapsia. Yritin ja yritin tehdä elämästämme miehelle helppoa, mutta lopulta havahduin siihen, että aloin pohtia itsemurhaa. Olin todella uupunut ja koin syvää riittämättömyyden tunnetta, koska en pystynyt enempään. Mies ei missään nimessä halunnut erota, mutta lopulta oli pakko laittaa stoppi.

Ukki joi raakaa koskenkorvaa ja dry vodkaa vuosikaudet. Delasi vuonna 1986 bussissa istuessaan ja silloinkin oli kossupullo jalkojen välissä. Ei ole ikävä tätä kommunistia.

Kukaan ei uskoisi jos kertoisin yksityiskohtia. Pienimmät mokat: kalliita autoja paskaksi, pahoinpitelyjä, pantavankeus, paskoo verta, puhuu sekoja, satoja tuhansia mennyt kurkusta alas eli juonut omaisuutensa ja toistenkin. Nuorempana erittäin älykäs ja monilahjakas ja täysin "normaali". Surullinen tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen mieheni. Hän teki paljon kamalia asioita, mutta yksi tuhoisimmista oli jatkuva syyttely, joka vääristi omankin ajatteluni. Alkoholismi vaikutti persoonaan niin paljon, että hän näki kaikki asiat muiden syynä, myös tietysti juomisensa. Hän syytti kaikesta minua ja teki sen hyvin vakuuttavasti. Kesti pitkään ennen kuin tajusin, että se juominen oli täsmälleen hänen syytään, eikä minun tarvinnut hävetä tai kantaa syyllisyyttä hänen teoistaan. Muistan vieläkin sen pahan mielen, joka tuli heti kun hän tuli käymään kotona ja alkoi huutaa ja luetella, mitä olin taas tehnyt väärin ja kuinka hän ei halua tällaista ihmistä katsoa vaan lähtee siksi taas kohta pois. 

Tunnistan niin hyvin tämän! Exäni alkoholisoitui avioliittomme aikana. Vasta myöhemmin sain tietää, että miehen pappa oli ollut alkoholisti ja myös anopin alkoholin käyttö oli epätervettä. Ei ihme, että miehellekin alkoholi maistui liiankin hyvin. Miehen jutut olivat välillä niin käsittämättömiä etten tiennyt kumpi meistä oli hullu! Elimme aivan eri maailmoissa. Mieheni syytti minua aivan kaikesta. Kaikki muut vaimot olivat niin hyviä ja huolehtivaisia, mutta minä olin aivan paska eikä hän kestänyt selvinpäin minua tai lapsia. Yritin ja yritin tehdä elämästämme miehelle helppoa, mutta lopulta havahduin siihen, että aloin pohtia itsemurhaa. Olin todella uupunut ja koin syvää riittämättömyyden tunnetta, koska en pystynyt enempään. Mies ei missään nimessä halunnut erota, mutta lopulta oli pakko laittaa stoppi.

Ihan kuin olisi minun kirjoittamani. Meillä on eron harkintavaihe meneillään ja huomaan hyvin usein ajattelevani, että olen tekemässä virheen, vaikka tiedän etten ole. Miehen mukaan ylireagoin ja olen paha ja itsekäs, kun haluan erota. Mies on kuitenkin ollut jo tänä vuonna kolmesti katkaisuhoidossa ja juonut yksinään koko kesäloman ja lähes kaikki viikonloput. Olen hoitanut ja hoivannut miestä, maksellut hänen laskujaan ja hakenut putkasta. Selittänyt parhain päin miehen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä muille. Lopulta huomasin itse uupuneeni niin, että tajusin menettäneeni elämänhaluni. Suunnittelin jo monta viikkoa nukkumaan mennessä, miten tappaisin itseni, kunnes tajusin, että voin myös lähteä tästä avioliitosta, joka tuhoaa minut. Jos ei ole kokenut tällaista pitkäaikaista manipulaatiota ja syyttelyä, ei voi ymmärtää, kuinka se vääristää uhrinkin ajattelun. Olen joka päivä niin onnellinen, että olen tässä prosessissa jo tässä vaiheessa. Ehkä joskus olen vielä onnellinenkin.

Hajottavinta oli veljen kanssa se pitkiksi ajoiksi katoilu. Että miten voi aikuinen ihminen olla niin julma, että poistuu juomisen takia perheensä ja jopa lastensa elämästä? Ei vastannut puhelimeen eikä ilmoittanut itsestään mitään päiväkausiin. Välillä soitettiin poliisillekin mutta kun katoilut olivat säännöllisiä, mihinkään etsintä operaatioihin ei enää ryhdytty vaan tilannetta jäätiin seuraamaan. Aina hän jossain vaiheessa palasi kotiin ja kertoi kun hyvänäkin syynä, ettei voinut soittaa, kosja hänelle oltaisiin vaan huudettu. No tietysti oltiin vihaisia, mutta myös hirveän huolissamme. Välillä en nukkunut viikkoon kunnolla, kun pelkäsin että nyt se löydetään kuolleena jostain ojasta. Sairaalareissuja tuli myös aina silloin tällöin ihan ihmeellisistä syistä, kun oli kännissä telonut itseään.

Hän lopetti juomisen vähän liian myöhään, kun alkoholi oli jo tehnyt tuhoja aivoissa. Näkee kävelystä ja hitaalla käymisestä, eikä sairaseläkkeellä olisi edes enää rahaa juoda.