Koiranomistajat ja pyöräilijät

Soita kelloa vain jos olen koiran kanssa erityisesti tiellä eli et mahdu helposti ohittamaan. Jatkuva rimpauttelu silloin kun ympärillä on kolme metriä tilaa on täysin turhaa ja vähentää kellon huomioarvoa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ajanut noin 70 000 km fillarilla ns. harrastusmielessä. Nykyään tekee mieli ajaa kaikkialla muualla kuin pyöräteillä. Kellonsoitosta saa yllättävän usein osakseen v-tuilua (esim.: soitan 100 metrin päässä, 70 metrin päässä, 40 metrin päässä, 25 metrin päässä, 10 metrin päässä koko ajan hidastaen ja lopulta 5 metrin päässä jolloin ihminen lopulta kuulee ja reagoi aggressiivisesti kun ihan korvan juuressa pelästytellään). Kerran hidastin iäkkään pariskunnan viereen kiittämään siitä että he käyttivät heijastinliivejä ja kuvailin lyhyesti miten olin nähnyt heidät heti samalle suoralle osuttuani satojen metrien päästä... "kiitoksena" lähinnä jotain loukkaantunutta yninää.

Olen aikuinen ihminen enkä ohita ketään (mielestäni) liian kovaa. Pyöräilyn lisäksi kuljen paljon autolla ja kävelykengillä. Aikanaan tuli myös moottoripyöräiltyä.

Kun lähestyy toista kevyenliikenteen edustajaa ohitusmielessä, ehtii tarkkailla vetääkö tämä kovin pahasti siksak-kuviota vai osaako oikeasti kulkea suoraan. Ja toisaalta onko koira / fretti / norjalainen metsäkissa pitkässä vai lyhyessä lieassa.

Kokonaisuutena sanoisin että meidän pitäisi kaikkien viettää tarpeeksi aikaa kaikissa rooleissa: kävely, kävely koiran kanssa, pyöräily, moottoripyöräily, autoilu... koska muuten useimmilta meistä puuttuu taju siitä miltä asiat muista näyttävät.

Sääli että ihmiset ovat olleet nyreissään siitä, että vain ilmoitat tulostasi. Koirankuljettajana kiitän siitä, että viitsit kelloa soitella.

Koiraihminen kirjoitti:

Ehdottomasti ilahdun kovasti kun soitetaan takaa tullessa kelloa. Koira saattaa kääntyä pyörän eteen äkillisesti huomatessaan jotain mielenkiintoista tien toisella puolella (esim eläimen), vaikka olisikin lyhyessä hihnassa, sillä usein pyörät ohittavat todella läheltä, vaikka koira kävelisi pyörän puolella. Tämä on siis ihan pyöräilijän omankin turvallisuuden kannalta tärkeää.

Mielestäni myös pienten lasten kanssa ulkoilevien takaa tullessa pitäisi ehdottomasti myös soittaa kelloa, sillä kuten koirat, voivat lapsetkin täysin yllättäen pyrähtää omaan suuntaansa-eivätkä ole (ainakaan yleensä) hihnoissa kiinni.

Kiitos kaikille pyöräilijöille jotka ilmoittavat itsestään tullessaan takaa-oikeasti aina tästä ilahdun ja haluaisin kiittää kun joku näin viitsii tehdä. Ei meinaan todellakaan tapahdu usein, max 1 kymmenestä näin tekee.

Ihan turhaa.

Hoida asiasi ja seuraa liikennettä.

Ei kukaan vastuullinen ohita niin kovaa ettei pysty pysähtymään.

Vierailija kirjoitti:

Soita kelloa vain jos olen koiran kanssa erityisesti tiellä eli et mahdu helposti ohittamaan. Jatkuva rimpauttelu silloin kun ympärillä on kolme metriä tilaa on täysin turhaa ja vähentää kellon huomioarvoa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Soita kelloa vain jos olen koiran kanssa erityisesti tiellä eli et mahdu helposti ohittamaan. Jatkuva rimpauttelu silloin kun ympärillä on kolme metriä tilaa on täysin turhaa ja vähentää kellon huomioarvoa.

Mistä mä voin tietää et onksun koiras ohittajia vihaava räksyttävä säntäilijä vai rauhallinen löntystäjä?

Olen kissan ulkoiluttaja, mutta ehdottomasti toivon, että kelloa soitetaan. Kissa säikähtää vielä helpommin ja saattaa poukkoilla paljon arvaamattoammmin kuin koira, joten hyvissä ajoin kelloa soittamalla kaikilla on turvallisempaa. Toki yritän itse olla kok oajan skarppina ja pitää silmällä muuta liikennettä, mutta välillä sen kissan touhuilut vain vievät keskittymiskyvystä niin suuren osa, että ihan jokaista pyöräilijää ei ehdi hyvissä ajoin havaita.