Rekrytoija: onko empaattisuus ja rauhallinen luonne etu vaiko haitta työhönpääsyssä?

Opiskeleva jälkeläiseni kävi työhaastattelussa jossa kaksi rekrytoijaa esitti kysymyksiä, toinen suomeksi ja toinen ruotsiksi.

Jälkeläiseltä oli kysytty hänen parhaimpia luonteenpiirteitään ja hän oli mennyt pamauttamaan olevansa empaattinen ja rauhallinen luonteeltaan sekä pitävänsä niitä parhaimpina piirteinä omasta mielestään itsessään.

Häneltä oli kysytty kuinka nuo luonteenpiirteet ovat ollet hyödyksi aikaisemmissa työsuhteissa ja hän oli kertonut sitten töissä tapahtuneita asioita ja esimerkkejä, esimerkiksi sen että oli soittanut heti sairaskohtauksen saaneen löydettyä hätäkeskukseen koska henkilö ei vastannut mitenkään puhutukseen. Sen jälkeen hän oli antanut ensiapua siihen saakka kunnes terveydenhoidon ammattilaiset tulivat paikalle. Hän kertoi muitakin esimerkkejä tuon lisäksi.

Luonteen rauhallinen puoli taisi tulla esille kaksikielisessä haastattelussa kun hän vastasi vaikeisiinkin kysymyksiin aina kysymyksen esittäjälle eikä hätääntynyt kun kysymyksiä sateli tiiviissä tahdissa.

Haastattelun lopuksi haastattelijat kättelivät ja toinen heistä vielä kehui hänen kahdella kielellä vastaamisen menneen hyvin vaikka hän ei ole lukenut ruotsia pakollista määrää enempää, mutta lukee dekkareita ja netin ruotsinkielisiä lehtiä aktiivisesti.

Nyt jälkeläinen on kuin tulisilla hiilillä ja haluaisi töihin jo heti jouluna jos se olisi mahdollista. Sanoin, että ehkä haastattelijat halusivat näyttää ihmisiä haastatellessaan ja rekrytoidessaan hyviä tapoja ja sanoa jonkin kohteliaisuuden jokaiselle haastateltavalla. Muistutin, että kotoa saa vieläkin ruoka-apua jos rahat eivät riitä. Jälkeläinen on vain sellainen, että haluaisi pärjätä ilman apua kun on kerran aikuinen ja kotoaan pois muuttanut.

Minä en viitsinyt sanoa, että työpaikkailmoituksissa vaikutetaan haettavan jonkinlaisia superekstrovertteja ja kovapintaisempia yksilöitä. Tottakai rauhallinenkin voi tehdä töitä kovassa paineessa ja nopeasti, mutta omalla tavallaan. Ei heittele apteekissa summanmutikassa purkkeja pussiin vaan tarkastaa vielä kolmannenkin kerran, että onko ihan varmasti oikeaa tavaraa oikealle henkilölle. Jaksaa kuunnella toisten suruja ja murheita ja lohduttaa, mutta ei ahdistu niiden vuoksi. Kovapintaisemmalla ehkä menisi samanlainen puhetulva toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos?

Kuinka perusluonteeltaan kiltti ja huolellinen ihminen voi parantaa työnsaantimahdollisuuksiaan rekrytointitilanteessa? Eihän ihminen voi loputtomasti näytellä olevansa toisenlainen kuin pohjimmiltaan on?