Lue keskustelun säännöt.
Miksi yhteiskunta on niin työkeskeinen
27.11.2019 |
Miksi ihmiset ajattelevat työn olevan kaikki mitä on, ollaan niin kiireisiä ja työpaikoilla menee leijonan osa ajasta. Työ ajaa ajatustenkin yli ja ihminen menettää persoonansa ,kaikessa keskustelussa käännytään työhön ,
miks se on kehun aihe sanoa, että teen 12 h työpäivää? Sehän tarkoittaa lapsiperheessä mm sitä, että toinen ei ole koskaan läsnä. Onko se hatunnosto sitten, kun lapset kasvavat kodissa, missä painetaan pitkää päivää?
Ja miten raha muka auttaa tässä, jos siihen vedotaan, niin moni kuitenkin sanoo, ettei saanut mitään rahallista apua vaikka muuttaessa opiskelemaan. Että ensin painettiin pitkää päivää vedoten lapsiin ja kuitenkaan ei autettu heitä myöhemmin eikä oltu koskaan läsnä.
Työ tuodaan kaikessa esiin niin vahvasti, että jopa synnytyssalista tultaessa kysyttiin, milloim palaat töihin.
Ei ihme, että monet uupuva , kun pitää painaa pitkää päivää ja olla samalla läsnäoleva vanhempi, joka ehtii leikkimään ja tekee ruokaa ja siivoaa.
Kommentit (9)
Työtä inhotaan vähemmän kuin jatkuvaa rahapulaa. Mikään ei estä sinua down-shiftaamasta, mutta älä sitten valita, kun ei ole rahaa tehdä ja ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse hyppäsin jo kyydistä, teen neljän tunnin päiviä 3pv/viikossa.
Mulla on muutakin, parempaa tekemistä.
Lähinnä tarkoitin, että miksi ollaan niin työkeskeisiä kaikessa, mm. tämä artikkelihttps://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/oudot-oireet-olivatkin-tyouupu…
ihminen viuhtoi ja huhki töissä itsensä uuvuksiin ja teki sataa asiaa yhtä aikaa, todennäkösesti itse työssä ei ollut vikaa vaan ihmisen tavassa suhtautua työhön,
että tehdään mahdollisiiman paljon ja ylikin ja ainoa seuraamus on puhki palaminen.
Ja nyt vaikka kun olen itse äitiysvapaalla, kysellään jo tiuhaan milloin palaan töihin, äitiys on kuitenkin aika suuri muutos ja ei anneta ihmiselle aikaa tottua uuteen elämäön vaan pitäisi taas viuhtoa ja huhkia töissä, eli ihmisten puheissa vain työ arvotetaan
kukaan ei kysy eikö ole kivaa olla lapsen kanssa vaikka.
Mielestäni ihminen, jolla ei ole elämässä muuta kuin työ työ ja työ, on jotenkin vähän sisältä "tyhjä". Siis että työ on sen elämä, ja se on ihan hukassa jos esim. joutuu työttömäksi. Näitä löytyy paljon. Siis missä on teidän mielikuvitus ja älyllinen kapasiteetti? Maailma on täynnä kaikkea mielenkiintoista ja uutta opittavaa, miten on mahdollista ettei joku löydä tekemistä?
Toki jos se työ on erityisen mielenkiintoinen, esim. tiedetutkija tai joku luova ala, niin sitten ymmärrän että työ voi olla "elämä", mutta monilla se on sitä samaa toistavaa paskaa päivästä toiseen.
Ja sitten kun ollaan kotona, katotaan telkkaria tai selataan somea. Siinä se elämä sitten on. Jotkut tyytyy sellaseen, mutta en ymmärrä missä on ihmisten halu oppia uutta maailmasta ja maailmankaikkeudesta, kehittyä ihmisenä ja niin edespäin.
Mutta joo, pakkohan sitä on joskus rahan takia tehdä jotain tylsääkin työtä, mutta en ymmärrä kuka on hukassa jos ei sellaista työtä olekaan? Siis hukassa itsensä kanssa. Se varmaan yhdistää tätä ihmistyyppiä, jolle työ on elämä, että oma sisäinen maailma jotenkin köyhä. Näin olen ainakin itse havannoinut tuntemistani ihmisistä.
Ei me olla mitään aivottomia koneita hei. Ei me olla meidän työ, ei se meidän arvoa luo. Kääntykää enemmän sisäänpäin, ja alkakaa miettiä mitä siellä on.
Juurikin se, että ihmiset ajattelevat olevansa työnsä. Ja onhan siihen helppo mennä mukaan. Jos koitat ehdottaa jollekin jotain, niin vastaus usein on että on duunii.
Eli ei edes haluta lähteä rajojen ulkopuolelle katsomaan. Onneksi aikanaan tuli matkusteltua, kun nyt kaikki kaverit ovat käperyneet siihen työkuoreensa.
Monilta jää maailma näkemättä ja kokematta, kun vain työ merkitsee, ei ihminen yksilönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harva huhkii erityisemmin. Silti kaikki kokee, että on saatava sama kuin ne tosipanostajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ole ollenkaan työkeskeinen. Teen sen 8 tuntia päivässä töitä, miksi tekisin enemmän kun en siitä mitään korvasta saa? Työ on työtä, joka jätetään työpaikalle sieltä poistuttaessa. Ei muuta.
Anteeksi, mutta tuo on aika lässynläätä. Suurin osa ihmisistä käy töissä sen verran kuin on pakko, että pystyy itsensä elättämään. Hyvin harva pitää hienona 12 tunnin työpäiviä.