Miksi joulua pitäisi viettää sukulaisten kanssa?

Eipä tullut mieleenkään lähteä 700km:n päähän jouluna vanhempien luokse. Vietimme aina ihanan oman perheen joulun kotona lastemme kanssa. Ei kaduta vähääkään nyt kasikymmpisenä eikä silloinkaan.

Ilkaa nuoret hieman itsekkäämpiä. On vain yksi lyhyt elämä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama ongelma, vaatimus on joka vuosi miehen äidin luo ja miehen isoäidin luo. Miehen isoäiti itse on asian kanssa ok, että vietetään joulu omalla perheellä, mutta miehen äiti ei. Kun sanotaan ettei tulla hänen luokseen, sitten alkaa kärttää, että entäs miehen isoäiti, tulee kuulemma niiiiin vihaiseksi, jos ei tulla. 

Olemme viettäneet omanlaisen joulumme jo 7 vuotta, ennen lapsien syntymää, mutta ei uppoa miehen äidin kalloon. Joka ikinen vuosi alkaa kärttää jo syksyllä, että tullaanko aaton aattona vai kenties jo aiemmin.

Meillä joulunvietto menee niin, että aatto ollaan rauhassa, aamulla toivotellaan joulut kaikille ja laitetaan puhelimet äänettömälle ja tehdään omia joulujuttuja. Joulupäiväksi ja tapaninpäiväksi on "avoimet ovet" jos joku haluaa tulla ja on aina kerrottu kaikille. Toki kellonajat on kaikille kerrottu ja kaikki niitä ovatkin noudattaneet. Miehen isoäiti yleensä tulee ja pari muuta sukulaista, mutta miehen äiti ei tule, vaan leikkii marttyyria ja kiukuttelee kotona.

Sitten uutena vuotena kärttää meitä myös luokseen ja aina mutisee, miten "ei joulunakaan taaskaan voitu nähdä" ja yrittää tällä sitten saada tahtoaan läpi asiassa kuin asiassa. Sanomattakin lienee selvää, ettei toimi, hän on tervetullut meille joulupäivänä ja tapaninpäivänä, kuten muutkin. 

Ettekö te voi koskaan mennä joulupäivänä tai tapaninpäivänä käymään miehen äidillä vaan aina on tultava teille? Olet sinäkin aika joustamattoman oloinen.

Minä taas ihmettelen, miksi kaikki haluavat tulla meille valmiiseen joulupöytään. Joulukuussa on muutenkin tiukkaa töissä ja haluaisin levätä joulun. Mutta ei, tyttö ja poika perheineen haluaa tulla viettämään maalaisjoulua ja siskon lapset perheineen viereiselle sukumökille ja sisko ilmoitti, että heille pitää sitten leipoa gluteeniton ja maidotonta pullaa ja herkkua, kun haluavat tädin luona käydä syömässä ja kahvilla.

Eli siivoan ja leivon ja rättään ruokia koko joulukuun, kun kuulemma sukujoulu on niin ihanaa.

Taidetaan vuoden päästä jouluna miehen kanssa karata ulkomaille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän enää tarvitse mitään suvun suhteen. Sen kun unohdatte koko suvun. Sitten on aika yksin lopulta, mutta se oma napa tärkeintä. Lapsellehan se lopulta kurjinta on jäädä ulos suvusta joka aina rasitti vaatimuksellaan viettää aikaa yhdessä, mutta muistaa sitten tulevaisuudessa, ettei sukulaisiin pidetä yhteyttä kun yksin se on paras.

Höpölöpö. Vuodessa on 365 päivää ja jouluaatto vain yksi niistä, joulunpyhät 3 päivää. Sukulaisiaan ehtii tavata muinakin päivinä kuin vain jouluna. 

Eihän tavata. On se raskas arki ja uraputki, harrastukset... Matkustelu... Suku on vaan rasite minä itse ihmisille. Yksinäisyys lisääntyy ja se on todellisuus.

Ja sun mielestä yksinäisyys poistuu, jos kerran vuodessa yhtenä päivänä juoksee kaikki sukulaiset läpi?

Olen eri, mutta ei tietenkään. Monella vaan on se mielikuva perhejouluista, joihin kuuluu useampi sukupolvi, lapsilla serkkuja, hälinää ja hössötystä. Ja siksi yksinäisyys tuntuu varmasti isommalta asialta jouluna.

Se ei tietenkään velvoita silti kyläilemään, jos ei hyvältä tunnu. Mutta on silti hyvä ymmärtää, ettei kyse ole kiusaamisesta, vaan monilla etenkin vanhemmilla ihmisillä ihan vaan halusta olla rakkaan perheen kesken.

Monet vanhemmat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että heidän lapsillaan ja mahdollisesti lapsenlapsillaankin on jo puolisot ja näillä puolisoilla omat sukunsa. Vanhemmat ihmiset näkevät vain omat jälkeläisensä eivätkä jälkeläisten puolisoita ja näiden vanhempia, sisaruksia  ja mahdollisia isovanhempia, jotka myös kaipaavat joulua rakkaan perheen kesken. Näille ihmisille on vain minä ja minun jälkeläiseni eivätkä he usein tajua, että nyt on jo monta eri sukua, joissa kaikki haluavat saman kuin hekin. Ja tästä seuraa, että moni heitä nuorempi kokee joulun erittäin stressaavaksi, koska heitä revitään jokaisen suvun suuntaan. 

Mun äiti myös aina vaatii että mennään sinne, saa laitaa ruokaa ja ilkeilee sitten siinä sivussa ja kertoo miten en ole kiva sisko sisaruksilleni jne. Viimeksi kommentoi että olet sinäkin alkanut sitten lihomaan (olen  ainoa normaalipainoinen koko perheessä). Joku "%#:n omatunto mulle aina selittää että pitää jaksaa sukulaisia ja on tärkeää olla niiden kanssa. Käväistään lasten kanssa glogillä ennen joulua, saa riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään voi pakottaa viettämään joulua suvun kanssa, jos ei halua. Se pitää vääntää ratakiskosta niin kauan, että perille menee. Tarvittaessa vaikka viilentää yhteydenpidon joksikin aikaa.

Itse olisin kyllä onnellinen, jos sukulaiset haluaisivat perhejoulua isolla porukalla viettää. Oman perheen kesken ollaan koko ajan, välillä voisi olla enemmän väkeä ja hälinää. Mutta eipä meidän suvuissa kukaan halua. Omat vanhempani ovat kuolleet, sisaruksia ei ole. Miehen vanhemmat ovat keskenään viihtyvää sorttia, tulevat kyllä käymään tyyliin pikaisesti joulupuurolla, jos pyytää, mutta kovassa kiireessä lähtevät poiskin. Itse eivät pyydä ketään kylään. Miehen siskon perhe haluaa ehdottomasti olla myös keskenään.

Kaikki asumme lähekkäin, eli ihan helppoa olisi kokoontua yhteenkin, mutta minkäs teet kun toiset eivät halua. Omasta lapsuudesta muistan, että jouluissa oli parasta, kun oli paljon serkkuja ja mahtavat leikit myöhään yöhön.

Ja ei, en kinua enkä syyllistä, koska tiedän että eivät halua.

Minäkin muistan, että jouluissa lapsena parasta oli tuo serkkujen kanssa leikkiminen. En sitten tiedä nauttivatko aikuiset yhdessäolosta, mutta ainoana lapsena olin ikionnellinen juuri serkuista. Kun mummini kuoli, vaari oli kuollut jo aiemmin, eivät vanhemmat enää kokoontuneetkaan yhteen sisarusten kanssa ja itseltä kyllä katosi iso osa joulun ilosta, vaikka olin jo pitkällä teini-iässä.

Onneksi oman siskoni perhe jouluisin viettää aikaa meidän kanssa, yleensä kokoonnumme jomman kumman kotiin ja mukana voi olla miestenkin sisaruksia siis ja yleensä vanhempamme myös jossain vaiheessa joulun aikana käyvät. Ainakin lapsille se tuntuu olevan hieno kokemus joka kerta. Ja tapaamme siis miehenkin puolen sukua aina jossain vaiheessa joulunpyhiä.

Mä en ole koskaan viettänyt joulujani isovanhempieni, tätieni ja setieni enkä serkkujenikaan kanssa. Olen syntynyt 1960 eikä mun isäni suostunut ajamaan satojen kilometrien päähän sen paremmin omille kuin äitini vanhemmillekaan. Suomessa tieverkostokin oli siihen aikaan vielä aika huono, ei ollut kunnollisia moottoriteitä ja pimeässä ajaminen oli jo sinänsä raskasta. Silti mun mielestä lapsuuteni joulut olivat aivan ihania. Äiti, isä ja me lapset helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa. Äiti osasi luoda ihanan tunnelman jouluksi kotiin ja isäni, joka siihen aikaan oli aloitteleva yksityisyrittäjä, oli kotona eikä töissä (kuten niin monina muina päivinä vuodesta). Rakastin lapsuuteni joulurauhaa enkä aikuisenakaan pidä mistään hulabaloosta jouluna. 

Onko tästä säädetty laki? 666pykälä 66jae ja 66luku? Jos on kota: ni MIKSI? OI MIKSI?

Itsellä taas vähän päinvastainen ongelma. Lapset perheineen haluaisivat välttämättä tulla "lapsuudenkotiin" jouluksi. Itse taas voisin hyvin olla vain miehen kanssa nyt, kun kaikki ovat lentäneet pesästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän enää tarvitse mitään suvun suhteen. Sen kun unohdatte koko suvun. Sitten on aika yksin lopulta, mutta se oma napa tärkeintä. Lapsellehan se lopulta kurjinta on jäädä ulos suvusta joka aina rasitti vaatimuksellaan viettää aikaa yhdessä, mutta muistaa sitten tulevaisuudessa, ettei sukulaisiin pidetä yhteyttä kun yksin se on paras.

Höpölöpö. Vuodessa on 365 päivää ja jouluaatto vain yksi niistä, joulunpyhät 3 päivää. Sukulaisiaan ehtii tavata muinakin päivinä kuin vain jouluna. 

Eihän tavata. On se raskas arki ja uraputki, harrastukset... Matkustelu... Suku on vaan rasite minä itse ihmisille. Yksinäisyys lisääntyy ja se on todellisuus.

Ja sun mielestä yksinäisyys poistuu, jos kerran vuodessa yhtenä päivänä juoksee kaikki sukulaiset läpi?

Olen eri, mutta ei tietenkään. Monella vaan on se mielikuva perhejouluista, joihin kuuluu useampi sukupolvi, lapsilla serkkuja, hälinää ja hössötystä. Ja siksi yksinäisyys tuntuu varmasti isommalta asialta jouluna.

Se ei tietenkään velvoita silti kyläilemään, jos ei hyvältä tunnu. Mutta on silti hyvä ymmärtää, ettei kyse ole kiusaamisesta, vaan monilla etenkin vanhemmilla ihmisillä ihan vaan halusta olla rakkaan perheen kesken.

Monet vanhemmat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että heidän lapsillaan ja mahdollisesti lapsenlapsillaankin on jo puolisot ja näillä puolisoilla omat sukunsa. Vanhemmat ihmiset näkevät vain omat jälkeläisensä eivätkä jälkeläisten puolisoita ja näiden vanhempia, sisaruksia  ja mahdollisia isovanhempia, jotka myös kaipaavat joulua rakkaan perheen kesken. Näille ihmisille on vain minä ja minun jälkeläiseni eivätkä he usein tajua, että nyt on jo monta eri sukua, joissa kaikki haluavat saman kuin hekin. Ja tästä seuraa, että moni heitä nuorempi kokee joulun erittäin stressaavaksi, koska heitä revitään jokaisen suvun suuntaan. 

Usko pois, kyllä me vanhemmat ihmiset pääsääntöisesti tämän tajuamme.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä taas vähän päinvastainen ongelma. Lapset perheineen haluaisivat välttämättä tulla "lapsuudenkotiin" jouluksi. Itse taas voisin hyvin olla vain miehen kanssa nyt, kun kaikki ovat lentäneet pesästä.

Jos ette saa sanotuksi että olisitte mieluiten kaksin, lähtekää matkoille. Tai "matkoille" niin kuin siinä Ikean mainoksessa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän enää tarvitse mitään suvun suhteen. Sen kun unohdatte koko suvun. Sitten on aika yksin lopulta, mutta se oma napa tärkeintä. Lapsellehan se lopulta kurjinta on jäädä ulos suvusta joka aina rasitti vaatimuksellaan viettää aikaa yhdessä, mutta muistaa sitten tulevaisuudessa, ettei sukulaisiin pidetä yhteyttä kun yksin se on paras.

Höpölöpö. Vuodessa on 365 päivää ja jouluaatto vain yksi niistä, joulunpyhät 3 päivää. Sukulaisiaan ehtii tavata muinakin päivinä kuin vain jouluna. 

Eihän tavata. On se raskas arki ja uraputki, harrastukset... Matkustelu... Suku on vaan rasite minä itse ihmisille. Yksinäisyys lisääntyy ja se on todellisuus.

Ja sun mielestä yksinäisyys poistuu, jos kerran vuodessa yhtenä päivänä juoksee kaikki sukulaiset läpi?

Olen eri, mutta ei tietenkään. Monella vaan on se mielikuva perhejouluista, joihin kuuluu useampi sukupolvi, lapsilla serkkuja, hälinää ja hössötystä. Ja siksi yksinäisyys tuntuu varmasti isommalta asialta jouluna.

Se ei tietenkään velvoita silti kyläilemään, jos ei hyvältä tunnu. Mutta on silti hyvä ymmärtää, ettei kyse ole kiusaamisesta, vaan monilla etenkin vanhemmilla ihmisillä ihan vaan halusta olla rakkaan perheen kesken.

Monet vanhemmat ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, että heidän lapsillaan ja mahdollisesti lapsenlapsillaankin on jo puolisot ja näillä puolisoilla omat sukunsa. Vanhemmat ihmiset näkevät vain omat jälkeläisensä eivätkä jälkeläisten puolisoita ja näiden vanhempia, sisaruksia  ja mahdollisia isovanhempia, jotka myös kaipaavat joulua rakkaan perheen kesken. Näille ihmisille on vain minä ja minun jälkeläiseni eivätkä he usein tajua, että nyt on jo monta eri sukua, joissa kaikki haluavat saman kuin hekin. Ja tästä seuraa, että moni heitä nuorempi kokee joulun erittäin stressaavaksi, koska heitä revitään jokaisen suvun suuntaan. 

Usko pois, kyllä me vanhemmat ihmiset pääsääntöisesti tämän tajuamme.

Minäkin tajuan, mutta aiemmalle kommentoijalle tarkoitin näitä hänen tarkoittamiaan vanhempia ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä, joille sukujoulut tuntuvat hankalilta, muutoin hyvät välit sukuunne? Mietityttää vaan.

Ymmärrän hyvin, että jouluna tekee mieli rauhoittua, eikä säntäillä sinne tänne, mutta luulisi kuitenkin että jos on hyvät välit vanhempiin ja/tai sisaruksiin, sitä haluaisi viettää vaikka pitkän kaavan mukaan jouluillallisen tms?

Mulla on oikein hyvät välit. Mulla ei myöskään ole mitään sitä vastaan, että viettäisin OMIEN sukulaisteni kanssa pitkän kaavan mukaan jouluillallisen. Mun mielestä sukujouluissa on haastavaa just se, että on otettava huomioon myös muiden suvut kuin oma. Kaikkien muidenkin aikataulut. Ei vain niiden, jotka osallistuvat sukujouluun vaan myös heidän puolisoidensa sukulaisten aikataulut. Kaikista eniten inhosin lasten ollessa pieniä, että vielä jouluaattona aikataulut menivät uusiksi. Joinain jouluina oma lapseni oli jo yöunilla, kun viimein olisi ollut lahjojen jakamisen aika. Oli sovittu aikataulut, mutta kun ne eivät ikinä pitäneet. Yhden puolison mummolla menikin pidemmän aikaa, koska mummo halusi päästä käymään hautausmaalla. Ihan ymmärrettävää. Mutta sen vuoksi joulupäivällinen siirtyi taas pari tuntia eteenpäin ja siten myös lahjojen avaaminen ja muukin. Yhtenä jouluna ehdotin, että lahjat avattaisin ensin ja sitten vasta syötäisiin. No ei käynyt, kun niin ei ollut tapana. Lapseni nukahti yöunilleen kesken lahjojen avaamisen. Typerää oli omalta kannaltani sekin, että laiotin pienen lapseni päiväunille sen mukaan, mitä oli sovittu. Kun sitten selvisikin, että jonkun muun lapsi ei nyt nukkunutkaan päiväunia, tuli puhelinsoitto, että aikaistetaankin joulupäivällistä tunnilla. Eiku herättämään oma lapsi kesken unien ja autoon. Perillä sitten sai kuulla, että no ei ne sittenkään tule aikaisemmin vaan syödään kuten oli suunniteltu. Mun oli annettava lapselle jotain muuta ruokaa, koska sillä oli jo nälkä. Ja sitten sukulaiset ihmettelivät joulupöydässä, että onpa nirso lapsi, kun mikään ei kelpaa. No ei kai kelvannut, kun oli syönyt päivällisensä jo tunti sitten. Tätä hemmetin säätämistä oli joka joulu. Lopulta ilmoitin, että vietämme jatkossa joulut ihan oman perheen kesken. 

Mä haluaisin viettää joulua suvun/hyvien ystävien parissa.

Mutta en todellakaan pakota ketään meille.

Ja onneksi kukaan ei pakota meitä heille.

Saavat tulla jos haluavat.

Tietävät, että ovet on auki 🤗

On vietetty jouluja suvun kesken, ystävien kesken, oman perheen kesken ja kaikkea siltä väliltä.

Aina on silti ollut hyvät pyhät ja kivaa, vaikka viimeisimpään 12 vuoteen emme ole kotoa lähteneet.

Mutta ymmärrän apta, ei ole kiva, että syyllistetään tms. Ja haluaisin myös tietää, että MIKSI joku haluaa väen vängällä jonkun luokseen joulun viettoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä taas vähän päinvastainen ongelma. Lapset perheineen haluaisivat välttämättä tulla "lapsuudenkotiin" jouluksi. Itse taas voisin hyvin olla vain miehen kanssa nyt, kun kaikki ovat lentäneet pesästä.

Jos ette saa sanotuksi että olisitte mieluiten kaksin, lähtekää matkoille. Tai "matkoille" niin kuin siinä Ikean mainoksessa :D

No kyllä me saamme sanotuksi, ei se ole ongelma, vaan se kun aikuiset lapset sitten ovat niin näreissään. "ei ole kiva pienessä kämpässä yksin nököttää jne" - tyylistä nurinaa. Ymmärrän tavallaan, mutta toisaalta aina ei vaan jaksa.

Olette te kyllä outoja! Meitä ei kutsu kukaan jouluna mihinkään. Olisi kiva mennä lapsen kanssa sukulaisten luo joulun viettoon mutta kukaan ei kutsu ikinä. Haluavat homehtua kotonaan keskenään. 

sisso kirjoitti:

Mikset  voi tehdä selväksi että vietätte sukujoulua mieluusti -mutta vaikka vain joka toinen vuosi?

En halua sukujoulua koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä taas vähän päinvastainen ongelma. Lapset perheineen haluaisivat välttämättä tulla "lapsuudenkotiin" jouluksi. Itse taas voisin hyvin olla vain miehen kanssa nyt, kun kaikki ovat lentäneet pesästä.

Sano "Ei"