Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita vanhoja ihmisiä tämä nykymaailman taaksepäin meno?
27.11.2019 |
70-luvun nuorena, 80-luvun nuorena aikuisena koen, että maailmani oli paljon tasa-arvoisempaa ja erilaisuutta hyväksyttiin paljon paremmin.
Ihan ulkonäöllisesti, nykyisin ainoa hiusmalli on pitkä, suora, ennen hiukset sai olla millaiset vaan, kukaan ei kauhistellut lyhyttä tukkaa, mummo oli jo 1920-luvulla vapautunut pitkästä tukasta.
Rintaliivit oli jo 60-luvulla heitetty nurkkaan, rinnat oli etupäässä lasten ruokintaa varten, jos ne imettäessä vilahtivat olivat osa kroppaa ja mielensä pahoittajat olivat naurettavia, imettävää äitiä pidettiin lähinnä madonnana.
Imetyksestä, jos ei onnistunut, syötettiin korviketta ja piste, ei kauheaa syyllistämistä.
Ärsyttäviä joka päiväinen asia minusta on teitittely, oltiin tasa-arvoisia ja korkeintaan instituutioita teititeltiin julkisesti eli presidenttiä tai pääministeriä, nykyisin v... taa kun jopa omanikäiset, lähes 60v, kaupan myyjät teitittelee, teennäistä. Eikä lainkaan kunnioittavaa, kun joka päivä muistutetaan, että olet vanha kurppa.
Kauheaa täydellisyyden tavoittelua on nykypäivä, kaikkea pitää tavoitella, toki muistan 80-luvun lopun jupit, jotka nukkuivat 3h ja muuten meni lujaa. Mutta heille kyllä tavallinen väki nauroi.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menkää lääkäriin.
Olen tarvinnut lääkärin palveluja todella harvoin mutta kerropas puolestasi miksi miljoona suomalaista syö psyykenlääkkeitä jos asiat ovat hyvin?
Oliko asiat paremmin silloin, kun olimme itsemurhatilastojen ykkönen?
En nyt täysin ymmärrä tätä lausetta.
Tuossa graafi itsemurhista Suomessa 1921-2010
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi_001…
Tosin nykyisin esim. näitä paljon liikenteessä tapahtuvia törmäysonnettomuuksiahan ei rekisteröidä itsemurhiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on provo!
70-luvulla teititeltiin. Enää ei juuri ketään.
Nykyään ollaan jopa liian liberaaleja ja sallitaan kaikki.
Se minua huolettaa, että 1970-1980 - luvulla oltiin koko ajan menossa eteenpäin vanhus hoidossa ja kaikessa lääketieteessä. Luulin sen jatkuvan.
Päin vastoin. Nykyään vanhushoito on tappiolla. Kaikki menee huonompaan suuntaan.
Ap se vasta typerältä kuulostaakin...
Ahdistaa ihmisten viha kristittyjä ja kristittyjä arvoja kohtaan
Vierailija kirjoitti:
Ap on provo!
70-luvulla teititeltiin. Enää ei juuri ketään.
Nykyään ollaan jopa liian liberaaleja ja sallitaan kaikki.
Se minua huolettaa, että 1970-1980 - luvulla oltiin koko ajan menossa eteenpäin vanhus hoidossa ja kaikessa lääketieteessä. Luulin sen jatkuvan.
Päin vastoin. Nykyään vanhushoito on tappiolla. Kaikki menee huonompaan suuntaan.
Ja ajattele vaikka ruttoa ennen se tappoi puolet Euroopan väestöstä ja katso miten se on saatu rokotusten avulla häviämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä muistan 80-luvun todella ahdistavana aikana. Sovinismi oli normi. Oli ihan tavallista että kuka tahansa mies sai murjaista jotain törkeätä tytöstä, eikä kukaan puuttunut asiaan. Naisetkin vain hymyilivät vaivautuneesti. Oli todella ristiriitaista katsella amerikkalaisia tv-ohjelmia, joissa opin vähemmistöistä (joista jotkut ovatkin enemmistöjä, mutta se on eri keskustelu), ja sitten kotosuomessa ei puhuttu sanaakaan mistään vähemmistöistä.
Pidin itsestään selvyytenä, että aikuisena matkustelen ympäri maailmaa, ja minulle naurettiin pilkkanaurua. "Mitenkäs luulet perheenäitinä matkustavasi?" naiset kyselivät katkerina. Minäpä siinä sitten, 10-vuotias lapsi, kerroin heille, että nykyään on sellainen asia kuin ehkäisy, ja sitäpaitsi ei ole edes pakko olla parisuhteissa. Nainen voi kouluttautua, hankkia hyväpalkkaisen työpaikan, matkustella, harrastaa... Nämä olivat uusia asioita monelle naiselle 80- ja 90-luvuilla. Olen syntynyt vuonna 80, ja olen kuullut, että lapsia vain tulee. Olin todella järkyttynyt kuinka hataralla tasolla monen naisen tiedot ja taidot olivat.
Luulenpa, että itsemurhat eivät ole yhtään vähentyneet, mutta kaikkia ei enää kirjata itsemurhiksi. Oma läheiseni teki itsemurhan, mutta virallinen kuolinsyy oli sydänpysähdys. Se vain aiheutui psyykenlääkkeiden yliannostuksesta. Ei voitu tietää, oliko tuo ihminen ottanut tahallaan kaksi purkillista vaiko ihan vain vahingossa. Ja tämä siitä huolimatta, että hän oli etukäteen sanonut parillekin ihmiselle tekevänsä itsemurhan, mutta kun ei ollut todisteita. Samoin oli erään tuttavan tapaus, hukuttautui, mutta kun oli humalassa, niin se kirjattiin hukkumiseksi. Hänkin oli sanonut lähtevänsä oman käden kautta ja vielä, että menee järveen. Näin saadaa näyttämään kuin lääkehoito pelastaisi ihmisiä. En usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei itseäni ahdista. Olen sen verran vanha, että osaan olla mediakriittinen. Yleensä erotan kuvamanipulaatiot ja kaiken maailman skeidan artikkeleissa, somessa ja mainonnassa.
Nykynuorten puolesta olen kyllä pahoillani. Heillä vaikuttaa olevan kovat ulkonäköpaineet ja sosiaaliset paineet.
Jotkut asiat ahdistavat, toiset taas tuntuvat tervetulleelta parannukselta. Näin kai se on aina maailmassa.
Minua häiritsee nykyajassa eniten aivan tolkuton turvallisuushakuisuus. Säästämme varmasti joitain ihmishenkiä vuodessa verrattuna aiempaan, mutta maksamme myös kovaa hintaa psyykessämme pelkoina, sääntöinä ja maalaisjärjen katoamisena. Seuraan juuri kahta alakouluikäistä, jotka eivät saa tehdä mitään ilman valvontaa. Pahoin pelkään millaisia aikuisia heistä tulee.
Turvallisuushakuisuudesta seuraa valtavasti pelkoja ja suorittamispainetta. Esimerkiksi pakonomainen terveellisyyden hakeminen on näistä yksi. Tämä heijastuu myös ulkonäköpaineina.
Ulkonäköpaineita on ollut aina varsinkin naisilla, mutta nykyään ne tuntuvat menneen aivan kohtuuttomiksi. Ennen ne myös kohdistuivat lähinnä nuoriin naisiin mikä sekin oli valtavan haitallista, mutta nykyään ne kohdistuvat yhä vanhempiin naisiin. Ainoastaan mummelit säästyvät. Keski-ikäistenkin naisten pitäisi olla hoikkia ja nuorekkaita. 70-luvulla näin ei ollut, eikä mielestäni vielä 90-luvullakaan.
Suorittamispaineita lietsoo myös some ja itse olenkin luopunut somesta näitä satunnaisia keskustelu- ja uutispalstoja lukuun ottamatta. Somessa on kuitenkin myös paljon hyvää. Yksinäisetkin löytävät helpommin kontaktia muuhun maailmaan. Nykyään myös pienetkin ryhmät saavat äänensä kuuluville ja tässäkään ei mielestäni ole mitään pahaa - päinvastoin. Kertoo aika paljon ihmisestä jos hän haikailee menneitä aikoja sillä perusteella että silloin sai rauhassa päästellä suusta mitä vain eivätkä kohteet ilmaisseet loukkaantumistaan.
Oliko asiat paremmin silloin, kun olimme itsemurhatilastojen ykkönen?