Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
27.11.2019 |
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Tähän on helppo vastata.
Asiat joista ei voi saada 100% varmuutta edes tutkimalla ja tonkimalla --> älä tuhlaa ruutia näihin.
Asiat joista voi saada 100% varmuuden --> kannattaa tutkia
Eli käyt sp-tautitesteissä ennen jokaista seksikertaa parisuhteessa. Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tilanne ei ole tasa-arvoinen, mutta naiset eivät myöskään tasa-arvoa selvästikään halua.
Ei ole myöskään oikein, että vaikka nainen olisi todistettavasti ollut toisen miehen kanssa niin jos lapsi syntyy avioliitossa niin aviomiehestä tulee automaattisesti lapsen isä.
Laissa tosiaan on isyys olettamana aviopuoliso mutta se on vain olettama. Tuon olettaman on mahdollista kumota, isyyden tunnustuksella tai isyyden kiistämisellä.
Jos se aviomies ei suostu isyyden selvittämiseen niin sitä ei voida selvittää, vaikka joku toinen haluaisi sen isyyden tunnistaa.
Kyllä voidaan. Laki uudistui jo muutama vuosi sitten ja nykyään ei tarvita äidin tai aviomiehen suostumusta isyykanteen nostamiseen. Toki tällä kanteen nostajalla pitää olla jonkinlaisia todisteita siitä että on ollut suhteessa äidin kanssa lapsen siittämisaikana. Tällä ilmeisesti pyritään estämään pelkkiä kiusantekokanteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
Et tajunnut yhtään. Ero ei ole roolissa. Ero on siinä, onko kyseessä läheinen rakas ihminen, joka tuntee minut, ja luottaa minuun, vai tuntematon ihminen, joka ei voi tietää, ajaisinko humalassa vai en.
Et ole varmaan ikinä ollut oikeassa pitkässä parisuhteessa, kun et tunnu yhtään tajuavan, mistä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
ANTEEKSI MITÄ!? :D Mikä rooli sillä miehellä mielestäsi on siinä siittämisvaiheessa? Tai siinä vaiheessa, kun kasvatetaan lasta? Kyllä meillä se oli nimenomaan puoliso ja kumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Ei ole eri säännöt. Kukaan ei ole sanonut näin.
Minäkin kerran epäilin miesystävääni pettämisestä, kun löysin naisen korun hänen asunnostaan. Kysyin asiasta häneltä ja hän kertoi, että se oli hänen poikansa tyttöystävän koru (ja tämä paljastui jälkeenpäin todeksi). Tottakai mies loukkaantui epäilystäni ja minä pyysin epäilyäni anteeksi. Mutta toisaalta hän ymmärsi, että oli minulle outo tilanne löytää hänen asunnoltaan naisen koru, koska hän asuu kahdestaan poikansa kanssa eikä hänellä käy sukulaisia tai muita vieraita juuri koskaan. Minä tottakai olin todella pahoillani ja epäilykseni kesti tasan puolitoista minuuttia. Kun kuulin hänen selityksensä, tajusin olleeni tyhmä ja ymmärsin, että miesystäväni tästä oli ihan tolaltaan.
Tämä on normaalia elämää. Hetkiä tulee ja menee. Mutta jos asioista puhutaan ja molemmilla on halu rakentaa ja pitää yllä sitä luottamusta, ei se epäilys ole mikään oletusarvo, kuten tämän ketjun miehillä.
Been there, done that.
On muakin epäilty.
Jos miehesi olisi reagoinut samalla tavalla kuin isyystestiä kammoksuvat naiset täällä, miehesi olisi heittänyt sut pihalle saman tien, that's the point.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Tähän on helppo vastata.
Asiat joista ei voi saada 100% varmuutta edes tutkimalla ja tonkimalla --> älä tuhlaa ruutia näihin.
Asiat joista voi saada 100% varmuuden --> kannattaa tutkia
Eli käyt sp-tautitesteissä ennen jokaista seksikertaa parisuhteessa. Mielenkiintoista.
Ööö... en käy, mistä näin päättelit?
sp-testien tulokset tulee niin hitaasti, että tarttumisriski on olemassa (saatan saada puolisolta tartunnan siinä vaiheessa kun tuloksia vielä odotetaan edellisistä testeistä)
ei 100% varmuutta --> en uhraa ajatuksia tälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
Lapsen isä ei ole äidin puoluso mutta lapsen äidillä ei ole oikeutta erota lapsen isästä ja ollaan lähellä ydintä? Ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Ei ole eri säännöt. Kukaan ei ole sanonut näin.
Minäkin kerran epäilin miesystävääni pettämisestä, kun löysin naisen korun hänen asunnostaan. Kysyin asiasta häneltä ja hän kertoi, että se oli hänen poikansa tyttöystävän koru (ja tämä paljastui jälkeenpäin todeksi). Tottakai mies loukkaantui epäilystäni ja minä pyysin epäilyäni anteeksi. Mutta toisaalta hän ymmärsi, että oli minulle outo tilanne löytää hänen asunnoltaan naisen koru, koska hän asuu kahdestaan poikansa kanssa eikä hänellä käy sukulaisia tai muita vieraita juuri koskaan. Minä tottakai olin todella pahoillani ja epäilykseni kesti tasan puolitoista minuuttia. Kun kuulin hänen selityksensä, tajusin olleeni tyhmä ja ymmärsin, että miesystäväni tästä oli ihan tolaltaan.
Tämä on normaalia elämää. Hetkiä tulee ja menee. Mutta jos asioista puhutaan ja molemmilla on halu rakentaa ja pitää yllä sitä luottamusta, ei se epäilys ole mikään oletusarvo, kuten tämän ketjun miehillä.
Been there, done that.
On muakin epäilty.
Jos miehesi olisi reagoinut samalla tavalla kuin isyystestiä kammoksuvat naiset täällä, miehesi olisi heittänyt sut pihalle saman tien, that's the point.
Eli sinä et näe mitään eroa sillä, että
1) eteen tulee yllättävä tilanne, josta kysyt kumppaniltasi ja uskot hänen selityksensä heti ja pyydät anteeksi järjetöntä ajatuksenjuoksuasi
2) haudot vuosikausia ajatusta, että vaimosi on kuitenkin l*rtto vaikka mitään syytä ei ole ja vaadit häntä isyystestiin ja sanot vain, että et voi luottaa hänen sanaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
ANTEEKSI MITÄ!? :D Mikä rooli sillä miehellä mielestäsi on siinä siittämisvaiheessa? Tai siinä vaiheessa, kun kasvatetaan lasta? Kyllä meillä se oli nimenomaan puoliso ja kumppani.
Sillä on MOLEMMAT roolit (siittäessä ja kun kasvatetaan lasta)
Isyystestiä vaatiessaan vaan POTENTIAALISEN ISÄN rooli.
Selvensikö tämä nyt tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Ei ole eri säännöt. Kukaan ei ole sanonut näin.
Minäkin kerran epäilin miesystävääni pettämisestä, kun löysin naisen korun hänen asunnostaan. Kysyin asiasta häneltä ja hän kertoi, että se oli hänen poikansa tyttöystävän koru (ja tämä paljastui jälkeenpäin todeksi). Tottakai mies loukkaantui epäilystäni ja minä pyysin epäilyäni anteeksi. Mutta toisaalta hän ymmärsi, että oli minulle outo tilanne löytää hänen asunnoltaan naisen koru, koska hän asuu kahdestaan poikansa kanssa eikä hänellä käy sukulaisia tai muita vieraita juuri koskaan. Minä tottakai olin todella pahoillani ja epäilykseni kesti tasan puolitoista minuuttia. Kun kuulin hänen selityksensä, tajusin olleeni tyhmä ja ymmärsin, että miesystäväni tästä oli ihan tolaltaan.
Tämä on normaalia elämää. Hetkiä tulee ja menee. Mutta jos asioista puhutaan ja molemmilla on halu rakentaa ja pitää yllä sitä luottamusta, ei se epäilys ole mikään oletusarvo, kuten tämän ketjun miehillä.
Been there, done that.
On muakin epäilty.
Jos miehesi olisi reagoinut samalla tavalla kuin isyystestiä kammoksuvat naiset täällä, miehesi olisi heittänyt sut pihalle saman tien, that's the point.
Tuossa oli sentään jokin jokseenkin looginen syy epäillä. Jos vaatii isyystestiä sen jälkeen kun on löytänyt vaikka vieraan miehen pieruverkkarit naisen asunnosta, se on mielestäni yhtä oikeutettua kuin tämän korutapauksen epäily. Jos taas vaatii sitä ilman mitään konkreettista syytä, siitä saa loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se 100 % luottamus on kohtuutonta, miten oikeasti pystyt elämään siinä parisuhteessa, jos et pidä kumppaniasi uskollisena. Eikö tällaisen takia sitten pitäisi testata ne sukupuolitauditkin vähän väliä?
Et nyt ymmärrä pointtia (niinkuin ei moni muukaan täällä...)
Se että en 100% luota puolisoni uskollisuuteen, ei tarkoita sitä että olisin 100% varma siitä että hän pettää!
See the difference?
Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaan sävyjä on monia
Kukas näin edes väitti? Mutta jos siihen isyyteen ei voi luottaa 100 prosenttisesti, miten voi luottaa sukupuolitaudittomuuteenkaan. Se sentään on riskinä joka ikisellä seksikerralla ja se isyystesti vain kerta/ raskaus.
Tähän on helppo vastata.
Asiat joista ei voi saada 100% varmuutta edes tutkimalla ja tonkimalla --> älä tuhlaa ruutia näihin.
Asiat joista voi saada 100% varmuuden --> kannattaa tutkia
Eli käyt sp-tautitesteissä ennen jokaista seksikertaa parisuhteessa. Mielenkiintoista.
Ööö... en käy, mistä näin päättelit?
sp-testien tulokset tulee niin hitaasti, että tarttumisriski on olemassa (saatan saada puolisolta tartunnan siinä vaiheessa kun tuloksia vielä odotetaan edellisistä testeistä)
ei 100% varmuutta --> en uhraa ajatuksia tälle
Mutta onhan se nyt kuitenkin tärkeää saada tietää mahdollisimman pian, että pääsette hoitoon. Omituista holtittomuutta, että sukupuolitauti on ihan fine, mutta lapsen isyys kyllä selvitetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
No niin. Tästä onkin hyvä jatkaa. Mietipäs mikä ero on ventovieraalla poliisilla ja omalla kumppanilla. Ja mieti, mikäs se olikaan parisuhteen kantava voima ja ehdoton edellytys (vihje: alkaa l-kirjaimella).
No tottakai LUOTTAMUS.
Mutta sokea tuossa luottamuksessaan ei kannata olla.
Ja on melko kohtuutonta vaatia 100% sokeaa luottamusta mieheltä näin isossa asiassa
Miksi? Miksi on kohtuutonta loukkaantua ja menettää luottamuksensa siitä, että mies epäilee tuollaisesta?
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Ei ole eri säännöt. Kukaan ei ole sanonut näin.
Minäkin kerran epäilin miesystävääni pettämisestä, kun löysin naisen korun hänen asunnostaan. Kysyin asiasta häneltä ja hän kertoi, että se oli hänen poikansa tyttöystävän koru (ja tämä paljastui jälkeenpäin todeksi). Tottakai mies loukkaantui epäilystäni ja minä pyysin epäilyäni anteeksi. Mutta toisaalta hän ymmärsi, että oli minulle outo tilanne löytää hänen asunnoltaan naisen koru, koska hän asuu kahdestaan poikansa kanssa eikä hänellä käy sukulaisia tai muita vieraita juuri koskaan. Minä tottakai olin todella pahoillani ja epäilykseni kesti tasan puolitoista minuuttia. Kun kuulin hänen selityksensä, tajusin olleeni tyhmä ja ymmärsin, että miesystäväni tästä oli ihan tolaltaan.
Tämä on normaalia elämää. Hetkiä tulee ja menee. Mutta jos asioista puhutaan ja molemmilla on halu rakentaa ja pitää yllä sitä luottamusta, ei se epäilys ole mikään oletusarvo, kuten tämän ketjun miehillä.
Been there, done that.
On muakin epäilty.
Jos miehesi olisi reagoinut samalla tavalla kuin isyystestiä kammoksuvat naiset täällä, miehesi olisi heittänyt sut pihalle saman tien, that's the point.
Paitsi että tuon kirjoittaja uskoi miehen puhetta. Olisihan korvikseenkin voinut teettää geenitestin, ja tarkistaa, onko se pojan tyttöystävän. Tätä ei tuo nainen vaatinut, vaan LUOTTI miehen sanaan. Ongelmana on siis edelleen se luottamus. Jos minä sanon, että mieheni on lapsieni ainoa mahdollinen isä, sen pitää riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli sinä et näe mitään eroa sillä, että
1) eteen tulee yllättävä tilanne, josta kysyt kumppaniltasi ja uskot hänen selityksensä heti ja pyydät anteeksi järjetöntä ajatuksenjuoksuasi
2) haudot vuosikausia ajatusta, että vaimosi on kuitenkin l*rtto vaikka mitään syytä ei ole ja vaadit häntä isyystestiin ja sanot vain, että et voi luottaa hänen sanaansa
En näe kohdan 1 tilanteessa ajatuksenjuoksua järjettömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
ANTEEKSI MITÄ!? :D Mikä rooli sillä miehellä mielestäsi on siinä siittämisvaiheessa? Tai siinä vaiheessa, kun kasvatetaan lasta? Kyllä meillä se oli nimenomaan puoliso ja kumppani.
Sillä on MOLEMMAT roolit (siittäessä ja kun kasvatetaan lasta)
Isyystestiä vaatiessaan vaan POTENTIAALISEN ISÄN rooli.
Selvensikö tämä nyt tarpeeksi?
En tiedä, ketä sinä aiot siittää, mutta minua ei ainakaan päässyt siittämään kuin oma kumppanini. Kyllä se sen verran intiimiä touhua oli, että se kumppanuus oli melko olennainen rooli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
Näistä kommenteista kyllä paistaa läpi se että mitää kokemusta kommentoijalla ei ole parisuhteesta tai isyydestä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä miesreppanat siis luulevat, että toisen puhelimen tutkiminen on ihan normaali juttu parisuhteessa..
Tuntuu olevan.
Lueppa aikasi kuluksi 'miten puoliso jäi kiinni pettämisestä'-ketju
Selasin joskus tuota ketjua ja noissa jutuissa oli yleensä jo jokin syy epäillä, eikä menty tonkimaan puhelinta "ihan varmuuden vuoksi"
You just proofed my point...
Aina löytyy tämä "oikeutus", kun kyseessä on nainen joka epäilee miestä
No voi hyvä luoja! Etkö nyt vieläkään ymmärrä mitä eroa on
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ykköskohdassa ei ole mitään järkeä.
Ja tässäkään ei ole mitään kaksinaismoralistista. Molemmissa tapauksissa syyttä epäilty saa tehdä päätöksen suhteen jatkosta.
Itse et tunnu tajuavan että kaikki tämä sun vasta-argumentointi vaan vahvistaa ja tukee mun pointtia.
Ei kakkoskohdassa ole yhtään sen enempää "järkeä" kuin ykköskohdassakaan, vaikka vuorosanat onkin verhottu sivistyneempään asuun...
Okei, yritetääs uudestaan. Löytyisikö se ero nyt, kun annan pienen vihjeen.
1. "Minä haluan isyystestin, mutta en epäile yhtään mitään."
2. "Epäilen sinua pettämisestä, koska olet viime aikoina ollut pois kotoa ja olet puhunut ristiriitaisia juttuja. Siksi haluan tutkia puhelimesi."
Ja oliko sinulla jotain epäselvää siitä, mitä sanoin kaksinaismoralismista? Jaksoitko lukea sinne asti.
Ei sivu- ja päälauseiden lihavointi asiasisältöä miksikään muuta.
Molemmissa tilanteissa halutaan häiventää epäluuloa, simple as that.
Ykköskohdassa epäluulo ei tietenkään ole samalla tasolla kuin kohdassa kaksi, mutta silti varmistelu ihan yhtä perusteltua (jollei jopa perustellumpaa...) , koska tässä skenaariossa SEURAUS on paljon merkittävämpi kuin kohdassa kaksi
Niin, minähän en sitten voi mitään sille, jos et erota, mikä ero on sanonnoilla "epäilen" ja "en epäile". Vai yritätkö nyt kertoa, että miehet oikeasti tarkoittavat tässä ketjussa, että epäilevät, vaikka sanovat, etteivät epäile (eli valehtelevat)?
Yritän sanoa, että molemmissa skenaarioissa on tietty epäilys taustalla.
Kohdassa 2 pääsääntöisesti suurempi kuin kohdassa 1.
Yritä ymmärtää skenaarioiden täysin erilainen magnitudi.
No niin, arvon leidit tässä se nyt vihdoin on!
(Mitenköhän kauan kestää, että hän huomaa tämän itse..)
???
Ihan kuin tässä olisi nyt joku pyörä keksitty, tottakai on!
Ei kai puhallusratsioitakaan järjestettäisi jos voitaisiin olla 100% varmoja, että kaikki ajaa selvinpäin.
Mutta miettikääpä vähän, kuinka moni raivostuu ratsiaa pitävälle poliisimiehelle, joka tarjoaa pilliä suuhun: "Mitä! kuinka kehtaat epäillä minua rattijuopoksi!?!"
Kyllä minä raivostuin alkometriä tarjoavalle poliisille, jos olisin hänen kanssaan parisuhteessa ja hän haluaisi puhalluttaa minut ihan kotioloissa ilman mitään syytä.
Nyt aletaan lähestyä ydintä, hyvä!
Sinä, kuten naiset yleensäkään ei kykene erottamaan erilaisia rooleja.
Sua puhalluttava poliisi saa sut puhalluttaa, koska hän on tässä tilanteessa nimenomaan POLIISI, eikä sun PUOLISO.
Ja sama tässä isyystestiasiassa...
Testiä vaativa mies ei ole tässä tilanteessa SUN PUOLISO, vaan tulevan LAPSEN ISÄ (toivottavasti...)
Eri rooleissa on lupa käyttäytyä eri lailla, ja perusteltuakin
ANTEEKSI MITÄ!? :D Mikä rooli sillä miehellä mielestäsi on siinä siittämisvaiheessa? Tai siinä vaiheessa, kun kasvatetaan lasta? Kyllä meillä se oli nimenomaan puoliso ja kumppani.
Sillä on MOLEMMAT roolit (siittäessä ja kun kasvatetaan lasta)
Isyystestiä vaatiessaan vaan POTENTIAALISEN ISÄN rooli.
Selvensikö tämä nyt tarpeeksi?
Selventää ihan riittävästi. Suosittelen selventämään tuon (mikäli ikinä naisen kanssa suhteisiin päädyt) kuitenkin ennen kuin päädytte lapsia edes harkitsemaan. Säästytte molemmat paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä sanon, että mieheni on lapsieni ainoa mahdollinen isä, sen pitää riittää.
Tottakai vaadit tätä. Kaikki naiset vaatii ehdotonta luottamusta (nekin jotka ei ole varmoja isyydestä).
Silti ihan merkittävä osa lapsia on jonkun muun kuin sen oman miehen.
Miksi mies ei saisi isyydestään varmistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan naisellakin oikeus epäillä miestä, eikä tästäkään pidä loukkaantua.
Miksi eri sukupuolilla pitäisi sun mielestä olla eri säännöt?
Miten niin on? Ei minusta ole.
Ehkä ei, mutta 99% naisten mielestä on
Älä valehtele. Ei sinulla ole mitään lähdettä tuolle väitteellesi. Ei kukaan normaali tasapainoinen nainen pidä toisen kännykän tutkimista oikeutettuna.
Sitten tällä palstalla on huomattavan paljon epänormaaleja naisia, ainakin noiden pettämisketjujen perusteella, miten ne kaikki onkin eksyneet juuri tälle palstalle?
Alue: Aihe vapaa
Ei ole eri säännöt. Kukaan ei ole sanonut näin.
Minäkin kerran epäilin miesystävääni pettämisestä, kun löysin naisen korun hänen asunnostaan. Kysyin asiasta häneltä ja hän kertoi, että se oli hänen poikansa tyttöystävän koru (ja tämä paljastui jälkeenpäin todeksi). Tottakai mies loukkaantui epäilystäni ja minä pyysin epäilyäni anteeksi. Mutta toisaalta hän ymmärsi, että oli minulle outo tilanne löytää hänen asunnoltaan naisen koru, koska hän asuu kahdestaan poikansa kanssa eikä hänellä käy sukulaisia tai muita vieraita juuri koskaan. Minä tottakai olin todella pahoillani ja epäilykseni kesti tasan puolitoista minuuttia. Kun kuulin hänen selityksensä, tajusin olleeni tyhmä ja ymmärsin, että miesystäväni tästä oli ihan tolaltaan.
Tämä on normaalia elämää. Hetkiä tulee ja menee. Mutta jos asioista puhutaan ja molemmilla on halu rakentaa ja pitää yllä sitä luottamusta, ei se epäilys ole mikään oletusarvo, kuten tämän ketjun miehillä.